Vs: LEICA M MONOCHROME JULKAISTU Tässä kamerassa on asennetta. Rahat pois tyhmiltä ja niiltä joilla sitä on liikaa.
Vs: LEICA M MONOCHROME JULKAISTU Johan tässä takavuosina eräskin tätä ketjua kommentoinut haikaili mv-digiä ja fotaroi sellaisesta 'konseptikamerankin' josta löytyi trix ja plus-x -asennot muistaakseni...
Vs: LEICA M MONOCHROME JULKAISTU Joo-o... Sopii ehkä filmiin jumiutuneille jäärille, joilla on pankkitilillä riittävästi pätäkkää tai nykyhipstereille, jotka haluaa "retroilla" ihan tosissaan. Mitä jos tämän olisi julkaissut vaikkapa Olympus, esim. manuaalitarkenteisena OM:nä, joka toistaa vain harmaasävyjä ja hinta esim. 2000EUR? Ketään ei kiinnostaisi senkään vertaa kuin nyt.
Vs: LEICA M MONOCHROME JULKAISTU Hipsterityylin mv-kuvaamista on vaikea kuvitella. Hipsterit esiintyvät aina väreissä. En usko, että mustavalkoiseksi rampautettu Olympus myisi vaikka sitä myytäisiin samaan hintaan väriversion kanssa. Vaikka tämä monocrome Leica täällä on saanut paljon ymmärtämystä, niin minä vaan toistan sitä samaa kaanoniani. Luopuminen värikanavien säätömahdollisuudesta merkitse luopimista siitä oleellisimmasta edusta mitä digitaalinen kuvaaminen musta-valkoisuudelle tarjoaa. Ei tuosta voi pitää muuta kuin sellainen ihminen joka ei ole paljonkaan kiinnostunut digitaalisista mv-kuvista. Ja mitä kohinaan ja terävyyteen tulee, niin minulle on kyllä kerrottu, että aikaisempikin Leica M-9 on ollut näissä suhteissa ihan tarpeeksi hyvä. Miten Leica kuvaajia onkin yhtäkkiä alkanut kiinnostaa joku ISO10000 kun vielä kuukausi sitten sillä ei ollut yhtään mitään väliä? Niin mieli muuttuu... ;-)
Vs: LEICA M MONOCHROME JULKAISTU Itse fotaroin joskus huvikseni jostain Nikonin rungosta kuvan, jossa oli napit niin vähissä kuin mahdollista ja valittavana tri-x/kodachrome. Vaikka itse olen vuosia kuvannut mustavalkoa ja monesti filmiaikanakin on tullut ostettua vain mv-filkkaa "ettei tule vaihdettua tarpeettomasti väriin", niin ajatus siitä, että yksinkertaisesti ei ole mahdollisuutta edes kuvata väriä on hauska ja toimiva ainoastaan siihen pisteeseen asti kun kuvaustilanne yksinkertaisesti vaatii väriä. Vaikka kuinka diggaan mustavalkoisesta, niin joskus ne värit on vain pakko saada mukaan. Ei tietty ole ongelma jos laukusta löytyy M9 ja M9-M. Näillä mun kommenteillakaan sinänsä mitään väliä, sillä vaikka pätäkkää löytyis niin jokainen solu kehossa sanoo, että hinta on yksinkertaisesti aivan liian suuri, että koskaan tulis hankittua. Hinnasta 40% pois niin vois jo harkita. Ja se uus 50/2 lasi, mitäs se oli, melkein 7000€? Totaalijärjetön hinta vaikka piirto olisikin kaikkien aikojen paras.
Vs: LEICA M MONOCHROME JULKAISTU Joissakin suhteissa pieni masokismi tekee hyvää. Typerimmän fillarinvaihdon tein, kun vaihdoin V-Maxin uuteen hienoon Bemariin (kaksipyöräiseen siis). Bemari oli tietenkin loistava joka suhteessa mutta tylsäähän se oli, kun moottoritiellä 140 mittarissa lähinnä mietiskeli, että pitäisikö tässä seisoa päällään tai mitä, että tuntuisi joltakin, ja taas mutkatiellä huomasi mittarissa olevan 180 siinä vaiheessa, kun ajaminen alkoi tuntua. Päätin myydä pois ettei tule vahinkoja. V-Max sen sijaan oli aito bitch, jota täytyi käskeä ja jonka tiesi rankaisevan pienestäkin herpaantumisesta... Tiukan kuvauspäivän jälkeen hikinen kaksituntinen mutkia oli kyllä paras pääkopan tyhjentäjä. Ei tarvinnut edes pelätä sakkoja. M Monochrom kuuluu tuohon bitch-osastoon, se ei palkitse sitä, joka roiskii ja kuvittelee säätävänsä kuvat jälkikäteen. Sen kanssa joutuu tekemään töitä, näkemään enemmän. Niin, hyvä pyörä maksaa saman kuin M Monochrom, Apo-Summicron ja kaksi muuta lasia. -p-
Vs: LEICA M MONOCHROME JULKAISTU Pitkään mustavalkoa vedostaneena, otin ilolla vastaan digiskannerin mahdollisuudet skannata värikanavat. Monet skannas negat dioina. Niin sai mustavalkoskannista laadukkaan digivedoksen helposti. Nähdäänkö kohta kohta toonattuja M9-M printtejä, jos harmaasävyt ei tyydyttäisikään? Ei hätiä ,valmistetaan tehdaskalibroituja Leica-BW-yhteensopivia näyttöjä. BW Silver-Wetzlar-Lightroom (3-vuoden tuella), voi interpoloida lisää bittejä. Homma alkaa taasen alusta. Harva meistä kykenee tekemään 'Minkkisiä' 30 vuotta, siis leican iän. Palataanko uudestaan 'välinereppuun' toimivasta 34-formaatista? Kolme eri M9-M leicaa kassissa ja kullakin oma apo-linssi, on noitakin nähty. Ehkä tärkeintä onkin puhua vain tästä kamerasta, ettei kameraväki unohda sitä. Nostaa jo kertaalleen kuolemalla kuollut ja tehdä siitä 'brändi'. Tai noutaisinko ukin ullakolle säilömän rullafilmi-kameran ym. pimiökamat... Miten olisi fotogravyyrit, tai laulutuokio pentujen kanssa... t. manual
Vs: LEICA M MONOCHROME JULKAISTU Moottoripyörävertaus ontuu hieman siinä, että käsittääkseni ajamisessa koko idea on se, että tuntee vauhdin, tehot, koneen jylläävän jne. (tai näin luulen). Moottoripyörässä se "bitch" laite tarjoaa varmasti tosi hyvin sen tunteen mitä moottorpyöräilyssä haetaan. Valokuvauksessa itselleni on pointtina kuvaaminen ja valokuvat, ja en halua, että kuvaustilanteessa täytyy kiinnittää huomiota välineeseen. Tähän kuuluu kaikenlainen säätäminen, valotuksen jatkuva korjailu ja kaikki mikä vie huomiota itse kuvaamiselta. Ymmärrän täysin yksinkertaisen kaluston filosofian (itsekin liikkeellä aina runko + yksi kiinteä objektiivi -kombolla), mutta silloin kun on aika ottaa kuvia, niin siinä ei todellakaan ole mitään muuta kuin haittaa, jos pitää keskittyä "taistelemaan" kameran ja sen rajoitusten kanssa. Tossa on IMO isoin ero nega- ja digikuvaamisessa: negalla laitan kameraan asetukset ja kuvaan menemään pitkiä aikoja koskematta säätöihin. Digillä säätöä on kokoajan. Onneksi uusi kamerani ja sen pari taktista automaattista toimintoa + loistava dynamiikka auttaa valtavasti. Vihdoinkin voi jättää digillä säätämisen vähemmälle ja keskittyä itse kuvaamiseen. EDIT: Kirjoitin viestin kännykällä. Hieman tiivistetty.
Vs: LEICA M MONOCHROME JULKAISTU Oliko tämä vastaus minun edelliseen kommenttiini? Sun kuvaaminen kuulostaa juuri vaivattomalta ja hyvältä (samalta kuin oma kuvaamisenikin filkalla ja nyt myös digillä) -puuttuu juuri se Potkan mainitsema "kameran kanssa joutuu tekemään töitä". Eihän tämän M9-M kanssa ehkä tarvitse "tehdä töitä" ollenkaan jos dynamiikka on hyvä.
Vs: LEICA M MONOCHROME JULKAISTU Vertaukseni oli ehkä huono siinä mielessä, että en tarkoittanut kameran taistelua kameran rajoituksia vastaan. Ei ole olemassa absoluuttista paskaa. Tarkoitin enemmän sen kapean sektorin täydellistä ymmärtämistä, jossa M Monochrom on hyvä. Harrastatko yleisurheilua vai 400 metrin juoksua? Olisihan se aivan järjetöntä, että joku keskittyisi tavoittelemaan olympiakultaa 400 metrin juoksussa vaikka voisi yhtä hyvin heittää myös kuulaa. Mustavalkonegan valotusvara muuten on alle puoli aukkoa. Ei sitä voi kuvata valotusarvoja säätämättä. Tai voi totta kai, mutta sitten heitetään suurin osa mahdollisista sävyistä hukkaan. Tullaan taas siihen, että roiskitaanko menemään vai ollaanko halukkaita keskittymään yhteen kuvaan kerrallaan. Halutaanko kärsiä pikkuisen tuskaa vai liidellä pintaa. Sitähän se on jos jokaiseen kuvaan keskittyminen vie huomiota itse kuvaamiselta... Cartier-Bresson sanoi aikoinaan, että kukaan ei pysty tekemään enempää kuin 12 hyvää kuvaa elämänsä aikana. Siitä ajatuksesta ollaan hyvin kaukana nykyään, kun valokuvaus ymmärretään kyvyksi tuottaa mahdollisimman paljon valotuksia kaikesta mahdollisesta. Karsiminen kirkastaa mielen. -p-
Vs: LEICA M MONOCHROME JULKAISTU Menin jo sekaisin mistä tässä puhutaan. Joka tapauksessa, lienee kaikille päivänselvää, että M9-M on hyödytön jokapaikan höylälle, mutta ehkä täydellinen niille jotka haluavat pelkkää digitaalista mustavalkoa Leica tatsilla.
Vs: LEICA M MONOCHROME JULKAISTU Joo, kyllä jätkät alkaa olla aika sekaisin. Menee samaan kategoriaan kuin 20 000 euron kaiutinkaapelit.. http://www.mareks.fi/nordost-odin-kaiutinkaapeli-1m-4m.html
Vs: LEICA M MONOCHROME JULKAISTU Nimenomaan. Kun halutaan samoja tuloksia kuin 50 vuotta sitten, mutta vain tietyiltä osin optimoituna. Paitsi, että edes filmiä ei voi vaihtaa kuin tietyssä määrin. ...Sen sijaan, että hyödynnettäisiin digitaalitekniikan mahdollisuuksia. Kohti parasta tulosta ei ole suorin reitti resoluution tai kohinattomuuden parantamisessa (niissä nyt ei ole ollut isompaa ongelmaa muilla merkeillä), vaan kyvyssä säätää tapauskohtaisesti eri RGB-päävärien painotuksia. Tällä vehkeellä palataan maailmaan, jossa se tehdään objektiviin ruuvattavilla karkeilla suotimilla -- joilla hukkuu heti puolet siitä kehutusta herkkyysedusta. Monet filmi-ihmiset eivät toki tiedä asioista riittävästi ymmärtääkseen odottaa enempää. Kameran tullessa saataville on helppo osoittaa sen rajoitukset, mitä ei mikään määrä kuvien työstämistä poista. Analogisesti lausuen, se, minkä Leica sanoo olevan digitaalisen mustavalkokuvauksen tulevaisuutta on oikeasti paluu historaan: ihan kuin 50 vuotta vanhan Renaultin virittämistä sen sijaan, että tarjoaisi jotain, mikä on edes parempaa kuin nykyiset autot. On selvää, että selllainen malli kiehtoo vanhojen Renaultien harrastajia, mutta muille, jotka tietävät mitään autotekniikasta, huijaus ei mene sekuntiakaan läpi. Nostalgiassa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta sitä on turha väittää tulevaisuudeksi.