Onkohan kenelläkän neuvoja röntgen (laaka)filmillä kuvaamiseen ihan ummikolle? - filmisuositus (kauppanimi yms)/ säilyvyys / kuvaaminen (valotus yms) / kehitys (punaisen valon sieto, naarmuuntuminen yms) / yms mitä en osaa kysyä mutta pitäisi huomioida?
No, ainakin ne ovat hyvin hankalia käsitellä. Allaskehitys ei oikein toimi, filmi naarmuuntuu. Riittävän isot tankit ja ripustimet tarvitaan. Filmissä on emulsio molemmin puolin, joten naarmuja tulee helposti. Ortokromaattisia ne ovat, joten punainen valo käy. Luulen, että vanhentunut filmi hunnuttuu helposti, joten ei kannata hankkia kovin suurta varastoa. Pakastesäilytys tietysti. Aika jyrkkiä ne taitavat olla, joten lyhyt kehitys. Maailmalla on kyllä paljon harrastajia, joten Youtubevideoita löytyy. Pyrokehitteitä kai yleisimmin käytetään, mutta kyllähän ne Rodinalillakin kehittyvät. ISO-arvoja ei kerrota, mutta kaiketi siinä 30-50 välillä ne ovat. Ei varsinaisesti hämäräkuvaukseen, siis. Halpa hinta on saanut monet isojen (tosi isojen, siis) kokojen käyttäjät siirtymään röntgenfilmeihin.
Niitä on ainakin kahta eri tyyppiä, kaksipuoleista ja yksipuolista. Kaksipuolinen tuottaa softimman lookin. Se kaksipuoleisuus on tapa saavuttaa suurempi herkkyys. Valokuvautessa kannattaa välttää noita kaksipuoleisia. Ne on viher herkkiä, kuva kun muodostuu fosforoidun levyn kautta. Joten punaista ja jopa ehkä sinistä valoa ne vissiin kestää. Yleisesti en näe mitään järkeä, kun Foman laakahinnat on yleensä samoja tai jopa halvempia mihin noita röntgen flikkoja saa. Ne säästöt eivät ole mitään massiivisia, ehkä ne joskus oli suurempia. Mutta nyt niitä pakataan ja myydään harrastelijoille.
Röntgenkuvauslaitteita oli ainakin entisaikaan kahta tyyppiä. Ne yksipuoliset filkat ovat tosiaan niitten loisteainelevyjen kanssa käytettäviä. Kaksipuoliset ovat yleisemmin käytössä silloin, kun röntgensäteily kulkee filmin läpi ja valottaa sen.
Ei se röntgensäteily sitä valota, kaksipuoleisuus on vain tapa saada herkempi filmi. Tossa käytössä kun ei ole väliä että se kuva on vähän softi, sitä kun ei koskaan suurenneta ja linssitkin ovat suunniteltu vain mahdollisimman valovoimaisiksi säteilyn vähentämisen takia. Kyllä se valokin kulkee filmin läpi, siksihän normi filmeissä on anti halo kerros. Tosin ilmeisesti noissa käytetään siis kahta screeniä, eli se säteily kulkee filmin läpi ja aktivoi molemmat fosfori levyt. Noiden koneiden säteilytasot kun pitää olla mahdollisimman alhaiset, niin ei sillä filmejä valotella. Ja se on tosiaan se syy siihen viher herkkyyteen, joka tuottaa vähän erikoista lookkia normi valokuvaus käytössä. Näyttäis että tota on myös kahta tyyppiä, sini ja viher herkkää.
Iso osa röntgenkuvista kyllä tehdään niin, että se filmi valotetaan röntgensäteillä. Nykyisellään sellaiset kohteet, joihin ilmaisin mahtuu, kuvataan yleensä diginä. Teollisuudessa sitten valukappaleitten, hitsaussaumojen yms. rakennetutkimukset tehdään yleensä filmille. Esimerkiksi putken ympärille käärittävää ilmaisinta ei taida olla olemassakaan.... No, enpä tiedä nykyisistä. Saattaa jo ollakin digilaitteita.
En usko että ois mitään järkeä olla käyttämättä noita intensifying screenejä, on ilmeisesti vain joitakin harvoja tapauksia joissa niitä ei käytettäisi. Yleisesti uskoisin että vähempi säteily on aina parempi, oli käyttötarkoitus mikä tahansa. Kaksipuolinen filmi on nimeomaan sitä varten että se filkka laitetaan kahden levyn väliin jotka vahvistavat kuvaan fluorisoinnin kautta.