Vs: Lehtikuvia kesältä Sanottakoon että tietysti kritiikki on hyvästä, eikä tietenkään kuvia pitäisi verrata vain foorumin kuviin. Tuntuu vain hassulta, että tämä setti kerää rankimmat kritiikit kaikista kuvista tai seteistä, mitä olen pariin kuukauteen täälä katsonut Mutta ehkä siinä pätee tuo, mitä dhat sanoi..
Vs: Lehtikuvia kesältä "Jani Suikka ja yleisön kannustus", ehdottomasti hienoin kuva noista 3kk seteistä, millä värkeillä kuvaat ja miten paljon jälkikäsittelyä kehissä?
Vs: Lehtikuvia kesältä Tätä olen oikeastaan miettinyt itsekin, että miksi omassa päässä vapaa-ajan kuvailu ja duunikuvailu ovat niin eri maailmoista. Ehkä sitä tahtomattaan pyrkii kuvalla miellyttämään suurta yleisöä. En näe paikallislehteä sopivana mediana kokeellisempien kuvien esittelyyn eikä uskallus riitä, että hesariin moisia tarjoais . Ehkä kokemus tuo tässäkin varmuutta. Mut kiitoksia tosiaan jussille ja sakarille kritiikistä, yhdyn osaltani mm mitä tuossa sommittelusta sanottiin. duunissa on runkoina 5D ja 1DmkIIn, optiikkaa 24-70/f2.8 ja 70-200/f2.8 IS. Noil on varmaan suurin osa seteistä kuvattu. Itsellä sit 20D ja vähän vaatimattomammat putket. Jälkikäsittelyä en oo arastellu, niin pitkään kun se ei muuta kuvan sisältöä. Yllättävän suuri aika siihenkin duunipäivästä uppoaa - pitäis varmaan kuvata kerralla hyvä
Vs: Lehtikuvia kesältä Kyllähän noi Vesan kuvat useasti paikallisesta lehdestä ja Hesaristakin huomaa ja kun näitä katselee niin en yhtään ihmettele miksi Lakan Pekalle (ES) saa niin harvoin kuvia kaupaksi Itse katselin näitä juuri lehtikuvina ja onhan suurin osa kuvista ihan hatunnoston arvoisia!! Itsensä toteuttaminen on lehtikuvissa hieman hankalampaa kun harrastekuvissa. Toimittajalla on omat näkemykset siitä mitä pitäisi kuvata ja kuvien pitäisi olla synkassa jutun kanssa, eikä toteuttamiseenkaan ole aikaa niin paljon kun harrastekuvissa. Kuvat purkkiin ja suunnittelemaan seuraavaa keikkaa ja sen kuvia. Siinä kun onnistuu pitämään kiinni omasta tyylistään niin syntyy tälläisiä, kiinnostavia ja toimivia lehtikuvia!! Tekniikasta vielä. Tottahan se on että salamaa joutuu käyttämään taiteellisten arvojenkin kustannuksella, mutta kumpihan kuva mahtaa mennä painoon. Se missä salama on pyyhkinyt kovat varjot kasvoilta vai se missä suora auringonpaiste saa kohteen näyttämään keskitysleirivangilta mustine silmäkuoppineen. Varsinkaan kun aika harvoin kuvat painosta tullessaan paremmilta näyttää...
Vs: Lehtikuvia kesältä OFF TOPIC Hassua miten eri tavoin samat asiat voi nähdä. Itse pidän kyynistymistä nimenomaan lahjattomuuteen tai keskinkertaisuuteen liittyvänä ilmiönä. Kyynisyys ei tule iän, vaan turhautumisten seurauksena sekä myös sen paljastuessa, miten väärässä henkilö on arvoihin, asenteisiin ja moraalijärjestyksiin liittyvissä asioissa ison osan elämästään ollut. Kyynisyys siis ilmestyy ja lisääntyy sitä mukaa kuin turhat luulot omasta oikeassa olemisesta (=ylemmyydestä suhteessa toisiin) alkavat paljastua turhiksi. Noita kyynistymiselle välttämättömiä turhia luuloja siitä, miten paljon muita enemmän on oikeassa siinä, tässä ja tuossa, ei ole niinkään niillä täysijärkisiksi laskettavilla kuin niillä vajaalla pakalla pelanneilla. Tähän mennessä ei ole vielä kertaakaan edes käväissyt mielessä sellainen näkökulma että kyynistyminen olisi jotenkin "täysijärkisille" tyypillinen prosessi. Kyllä se kyynistyminen kuuluu niille, jotka eivät alunperinkään ole suostuneet, kyenneet tai halunneet nähdä todellisuutta edes suurinpiirtein sellaisena kuin se on, vaan ovat katselleet ensin vuosikausia (tai -kymmeniä) "omaa todellisuuttaan" kunnes se aito on alkanut puskea läpi. Ja nämä omissa huuruissaan eläneet eivät todellakaan ansaitse termiä "täysijärkiset" määreekseen.
Vs: Lehtikuvia kesältä Linkki ei ainakaan tällä hetkellä mulla toimi, mutta minulle jäi muistikuva, että ihan hyviä lehtikuvia tuolla oli. Henkilökuvissa erityisesti oli monessa hyvää tunnelmaa, mutta nyt ei tarkempi yksilöinti valitettavasti onnistu. Reipas käsittely, vastavalo ja salama sekä kameran kierto lienevät nykyajan ilmiöitä lehtikuvissa, mutta nekään eivät minusta heikennä parhaiden henkilökuvien sisältöä. Valitettavasti aikaa eivät ehkä kestä perinteisen tavoin. Kivoja kuvia! EDIT: Nyt toimi. Kivoja kuvia!
Vs: Lehtikuvia kesältä Tottakai, mut kait senkin voi tehda hyvin? Ja taysin tuntematta kuvaajaa tai taustoja niin lahdin arvioimaan kuvia sen pohjalta etta kyseessa on ammattilainen, koska naita mainostettiin lehtikuvina ja useimmat olikin julkaistu erinaisissa isoissakin lehdissa. Mitaan kauheen reipasta kasittelyahan noissa nyt ei mielestani ollut, vaikka juhaa tossa sellaisesta mainitsi. Lehtikuviin ei sovi mikaan hirvea fotarointi jotta uskottavan tiedottamisen integriteetti sailyy. Toki voidaan kuvan yhteydessa mainita etta manipulaatio tms.
Vs: Lehtikuvia kesältä Näköjään iskostunut jo niin syvälle, että fotarityylittelyä ei edes havaita Aika yleensä auttaa. 20 vuoden päästä ne ovat yhtä kamalia kuin pipot tai nyt olkatoppaukset 80 -luvulta
Vs: Lehtikuvia kesältä Puuttumatta arvioihin henkilökohtaisista ominaisuuksistani tai kyvyttömyyksistäni tarkennan sanomaani: näistä kuvista välittyy mielestäni kuvaajan orastava lahjakkuus. Tekniikkaa en arvioi, sen osaaminen on tuossa työssä pakollista. Kuviin kohdistuvasta kritiikistä sen verran, että ammattilainen luonnollisesti altistaa itsensä sille jatkuvasti, se on myös kovempaa kuin harrastelijoille suunnattu. Kritiikin vastaanottamisen kyky on siksi myös tärkeää, ja siitähän kuvaaja on tässä suoriutunut mallikkaasti.
Vs: Lehtikuvia kesältä Nooh ei nois nyt nakyny ku vaha vinjettia, ja kyllahan kuvia pitaa aina vahan kasitella, tietenkin. Mut ei noita nyt mitenkaan jarjettomasti ollut kasitelty, korostettu vahan asioita siel taal. Peruseditoinnit lahinna mielestani.
Vs: Lehtikuvia kesältä Hmm. Tässä onkin jännä aihe. Ja paljon mahdollisuuksia. Kuten että luulet olevasi oikeassa, mutta olet väärässä. Hymiö tähän väliin keventämään, koska tuon oli tarkoitus olla humoristinen heitto. Paradoksaalisesti pidän itseäni sekä kyynisenä että ylemmyydentuntoisena. Tosin en valokuvauksen osalta, koska elän siinä käsityksessä, että itsearviointikykyni on vähintään parempaa keskitasoa. Mutta... olet kenties lukenut tämän: Ignorance is bliss for the truly inept By NIGEL HAWKES SCIENCE EDITOR TWO American psychologists have discovered that incompetent people have no idea how inept they are. In a study that will confirm many long held prejudices, they have found that whereas people who can do things well underrate their abilities the truly incompetent remain in blissful ignorance. According to David Dunning, of Cornell University, and Justin Kruger of the University of Illinois, this makes them suffer twice. “Not only do they reach erroneous conclusions and make unfortunate choices, but also their incompetence robs them of the ability to realise it,” they write in the Journal of Personality and Social Psychology. The skills required for competence are the same skills necessary for recognising it, they say, after carrying out tests. They found that those who scored in the bottom quarter in tests of logic; grammar and humour were also those most likely to have delusions of competence, grossly overestimating their own abilities. Asked to evaluate how well they had done at the logic test, those who scored in the bottom eighth reckoned that their ability was in the top third. Those in the bottom tenth in grammar also considered that their ability put them in the top third. Those who really were in the top third, however, tended to underestimate themselves. This is because, in the absence of information about how well others do, highly competent people tend to assume that others are just as competent. When shown other people’s work, however, the competent soon revised their opinion; but the incompetent did not - some even inflated their self estimates. The results, the psychologists say, support the assertion by Thomas Jefferson that “he who knows best knows how little he knows”. What, though, if Dunning and Kruger are incompetent and have failed to recognize it? In the report they acknowledge that possibility. “This article may contain faulty logic, methodological errors or poor communication,” they write. “Let us assure our readers that to the extent the article is imperfect, it is not a sin we have committed knowingly.”
Vs: Lehtikuvia kesältä Toisin sanoen kyynisyys on osittain tiedostettua kateutta. (vai..?) Itse en ainakaan tuolla kannalla naita arvioinut. Koska siella on hyviakin kuvia enka mina ainakaan osaa kuvata tallaisia kuvia; enka edes yrita. Itse asiassa tallainen kuvaaminen ei sinansa edes kiinnosta. Mutta kuvia olen katsonut aika paljon ja minulla on mielipiteeni siita mika on minun mielestani hyva ja mika huono, ja tykkaan myos sanoa sen aaneen. Hassua nailla foorumeilla kun ei saa oikeen koskaan sanoa etta "en pida tasta" vaikka kritiikkia ollaan hakemassa. Jokseenkin tekopyhaa kun pitaisi vain kehua.
Vs: Lehtikuvia kesältä Pitäisi antaa enemmän kritiikkiä, muillekin kun tälle setille Ja rehellisesti. Sitä mä ainakin tarkoitin kun ihmettelin näiden keräämää rankkaa kritiikkiä. Kun tuntuu että täälä yleensä just kehutaan. Mä katsoin näitä samalla tapaa kuin herra 4x5, eli enemmän ilmaisua (tai mitä onkaan) kuin tekniikkaa. Fotarikäsittelyn määrästä on kai vaikea sanoa, jos ei lähtökohtaa näe. Voihan nämä olla vaikka minkä näkösiä alunperin. Pääasia kuitenkin on lopputulos, mikä tässäkin on vissiin hyvä, jos ei överiltä näytä. Negat vedostellaan ja RAWit käännetään ja fotarissa muokataan - niin pitääkin. Olis se tylsää kattoa aina sitä "raakaa" jälkeä jota digikamerat tuottaa, kun niissä säädöt on kuitenkin suht samantapasia oletuksena. Paljonhan sitäkin silti näkee..
Vs: Lehtikuvia kesältä Väärinkäsitysten välttämiseksi kerrotaan tässä heti alussa, että minä en omalta osaltani liitä tätä kyynisyys-sivujuonta millään tavoin ketjun aloittajaan tai hänen kuviinsa. Uskon, että kriittisyys tässä ketjussa liittyy sekä siihen, että ammattilaiselta on aihetta odottaa enemmän kuin aloittelijalta, harrastelijalta tai harrastajalta että siihen, että jossain vaiheessa laadukasta työskentelyä asiat alkavat olla enemmän mielipide- kuin osaamiskysymyksiä. Mitä pitäisi tuoda esiin? Kuinka? Miksi? Noihin ei ole yksiselitteistä vastausta, joten eri mieltä oleminen voi olla kannuste kriittisyyteen. Tällöin kritiikkiä ei pitäisi ehkä nähdä lyttäämisenä vaan sen tunnustamisena, että tekijä ja teokset liikkuvat sillä tasolla, jolla kritiikki voi olla aitoa. Harrastelijoitahan kritisoidaan enimmäkseen "Kiva kuva. Reipas. Ehkä valotus ja tarkennus osuvat seuraavalla kerralla kohdalleen. Ja jalustakin olisi hyvä olla. Kyllä se siitä lähtee" -tyylillä kun taas osaajia voi ruotia tarkemminkin. Ja sitten pakolliseen off topiciin. En ollut koskaan edes kuullut tuosta tutkimuksesta, mutta mielestäni tuossa referaatissa tuodaan aika paljon samaa esiin kuin itse toin edellä. Kyvyttömimmät luulevat itsestään eniten ja tekevät sitä kauan koska eivät kyvyttömyydessään huomaa kyvyttömyyttään. Ja testeissä se ei välttämättä edes paljastu. Mutta oikeassa elämässä se turhien luulojen ja todellisuuden välinen törmäys tapahtuu aina vain uudelleen ja uudelleen, kunnes keskinkertaisinkin uuvelo alkaa hoksata olevansa osa massaa eikä tähti taivaalla. Ja juuri tuon asian oppimisesta syntyy ja kasvaa kyynisyys. Se on siis sekoitus turhautumista, turhien luulojen paljastumista turhiksi ja aika usein vähän kateutta ja pahansuopuuttakin.
Vs: Lehtikuvia kesältä Näkemyksesi sai minut paneutumaan hetkeksi kyynisyyden määritelmiin. Niitä riittää. Olin kuitenkin havaitsevani niiden pääpiirteissä ristiriidan versiosi kanssa siinä, että yleisesti kyynisten ihmisten oletetaan pitävän itseään muita ylempiarvoisina. Sinun versiossasi kyynisyys syntyy tuon ylemmyydentunnon murtuessa. Minun käsitykseni mukaan sellaisesta yleensä kasvaa nöyryys – toivottavasti ainakin. Epäilemättä siitä voi seurata myös hyvin, hyvin ikäviä asioita. Mutta yleisesti siis tuo omassa todellisuudessa eläminen ja kyynisyys kulkevat käsi kädessä. Mutta kyynikkohan ajattelee juuri päinvastoin, että hän ja hänen kaltaisensa nimenomaan ainoina näkevät todellisen maailman tilan – muut elävät halihali-harhoissa, koska eivät muuten kestäisi maailman meininkiä. Törmäsin myös määritelmään, "elämän kovettama", joka vastaa hyvin sitä, mitä itse tässä säikeessä tarkoitin. Minusta noissa valokuvissa oli olennaista vain ihmiset, heidät oli kuvattu sellaisella syvyydellä, etten nähnyt mitään muuta, enkä syytä muuta nähdäkään. Kielteisissä kritiikeissä – olivat sitten kirjoittajiensa mielestä kuinka rakentavia tahansa – tuo jätettiin tyystin huomiotta. Kyynikko näkee vain kielteisen ja jättää hyvän huomiotta, arvottomana. Hätiköityä päättelyä? Kenties, saa jättää omaan arvoonsa tai arvottomuuteensa. Joudun ilmeisesti kuitenkin luopumaan käsityksestäni, että olisin kyynikko, koska aito kyynikko ei näkisi mitään hyvää missään kuvissa. Minä näen. Ja toisaalta voin pahoin monien täällä kehuttujen, minusta täysin tyhjien kuvien edessä. Julistan siis itseni hybridiksi, kyyniseksi optimistiksi, onnelliseksi ilman toivoa. Ylemmyydentunnosta en vielä luovu, koska koen sen olevan aika hyvin kalibroitu – tunnistan mielestäni itseäni viisaammat ja lahjakkaammat ihmiset hyvin, eikä minua vaivaa, vaikka niin tapahtuu melko usein. Soisin sitä tapahtuvan paljon useamminkin, sehän olisi vain hyvä asia. Loppuun pieni vinkki. Jos joku kokee kyynisyyden houkuttelevana, mutta vaikeasti saavutettavana asiana, siihen on olemassa erinomainen oikotie: asunto-osakeyhtion puheenjohtajuus.
Vs: Lehtikuvia kesältä Itse sanoisin mieluummin että kyynikko näkee saman mitä muutkin, mutta kieltäytyy hyväksymästä joko todeksi, arvokkaaksi tai oleelliseksi sellaisia positiivisia asioita, joita haluaisi mutta ei pysty itse tavoittamaan. Sivujuonteena on sitten projektiinen ajattelu motivaatioiden suhteen: itselle tyypilliset negatiiviset vaikuttimet nähdään muita ohjaavina voimina. Eli kyynikko kyllä näkee että Arska antaa paikkansa bussissa vanhalle raihnaiselle mummolle, mutta keksii syyksi sen, että Arska kyttää mummon perintöä tai haluaa muuten vain loistaa toisten silmissä. Aiheettoman ylemmyydentunnon murtuminen voi kasvattaa tervettä nöyryyttä tai kyynisyyttä. En ole varma siitä, mikä ratkaisee kumpaan suuntaan kukin suunnistaa.