Hankin vastikään täälläkin myynti-palstalla tarjolla olleen Olympuksen C-8080 Wide Zoom -pokkarin, jota olekin jo jonkin aikaa etsiskellyt. Olen pitänyt sitä "legendaaristen pokkarien" -sarjaan kuuluvana muuten paitsi kooltaan - kamerahan ei taskuun mahdu. Ei kooltaan eikä painoltaan. Vaikka tuote on vain kolmisen vuotta vanha huomaa selvästi kuinka kameramallit ovat muuttuneet. Pokkarit ovat suurimmalta osaltaan nimensä mukaisia, eli pieniä ja hyvä niin. Sääli vain, että loppuun asti viety kutistaminen aiheuttaa mm. optisia ongelmia, joita ei ihan pienellä rahalla ratkaista. No, joka tapauksessa kamera on sellainen kuin ajattelinkin: Pirun hyvä pokkariksi (iso 2/3" kenno), monipuolinen ja vastakohtaisuuksia täynnä. Käynnistyminen on erittäin nopeata, sarjakuvaus/haarukointi toimii nopeasti, mutta kirjoittaminen kortille on tuskaisen hidasta koska käytän Raw + JPG tai TIFF -tiedostomuotoja. Myös kortin lukeminen noilla vaihtoehdoilla on nykykameraan verrattuna hidasta. Erityisen maininnan ansaitseen 5x zoomilla ja ED-laseilla varustettu optiikka, jonka kinossa 28-millistä laajakulmaa vastaava kuvautumisala vääristyy iloisen vähän. Samoin ei-ihan-linssissä-kiinni -toimiva supermakro-toiminto on erinomainen. Käyttölogiikka on johtuen runsaista vaihtoehdoista monimutkaista ja aloittelevalle kuvaajalle lähes painajainen. Se johtuu lähinnä siitä, että jokainen kuvauksen liittyvä tärkeä toiminto hoituu joki menun ja/tai erillisen painikkeen kautta. Kokeneelle käyttäjälle tämä on korkeintaan hidaste. My-camera -valinta (4 muistipaikkaa) hoitaa tämä vaivan näppärästi. Summa summarum: kuvaaminen on pokkariksi nopeata ja laatu erinomainen. Tallentamisvauhti antiikkinen ja paino lähes järjestelmän luokkaa. Taittuva näyttökin saisi olla paljon isompi. Kaikesta tästä huolimatta luen ko. mallin "legendaaristen digipokkareiden" arvokkaaseen joukkoon. Kts: Olympus C-8080 Wide Zoom Review Tämä pitkä höpinä siksi, että saisin kuulla myös muista ehdokkaista kyseiseen epäviralliseen kategoriaan.
Vs: Legendaarisia digipokkareita - onko niitä? Legendaaristen pokkarien kriteereistä tärkein on tietysti se, että kerrotaanko kamerasta legendoja? Puhutaanko siitä vai onko se unohdettu. Muita kriteerejä: * Onko kameralla ollut merkittävä kulttuurinen asema? * Onko kamera uudistanut valokuvauskulttuuria? * Onko kamera muuttanut käsityksiämme siitä, millainen on pokkari tai jopa kamera? * Onko kamerassa jotain uniikkia, kenties aikaansa edellä olevia asioita? Puheen määrästä kertoo hieman Google-haku. C-8080 on aika paljon puhuttu malli, 495 000 sivua. Olympuksen ensimmäinen vakava malli, C-2000 jää vain 244 tuhanteen. 5050 menee näiden väliin. 8080 näyttäisi olevan aika selkeä Oly-legenda. (Yhdysrakenteinen E-10 unohdetaan nyt, koska sellaista taskua ei ole keksitty, johon se mahtuu. Malli oli kuitenkin askel uudenlaiseen digikameroiden professionalismiin, joka ei edellytä isoa pankkilainaa ja uudisti käsityksiämme ei-järkkärien mahdollisuuksista.) Mitäs Nikonilta löytyy? Mieleen tulee Coolpix 5000, jolla oli legendaarinen maine pitkään kaupoista poistumisen jälkeen (minäkin ostin sellaisen). Ja 1,2 miljoonaa Google-hittiä tukee tätä. Aiempi legenda oli 990, joka oli hyvin näkyvä monissa ammatillisissa ja harrastuskuvioissa. Google: 668 000. Google ei tosin ole näin vanhoille malleille aivan oikeudenmukainen, koska netti ei ollut vuosituhannen vaihteessa vielä ihan nykyvoimissaan. Tiettyjä Fujeja ei tarvitse edes mainita.
Vs: Legendaarisia digipokkareita - onko niitä? Kulttuurisesta asemasta puhuttaessa Canonin Ixukset ovat tietenkin vahvoilla. Etenkin takavuosina ne olivat tosi kova brändi. Minullakin on yksy Ixus, sellainen 4 mekapikkelssinen. Olisiko siis Ixus 400 ;-) Ei ole ollenkaan huono kamera kokoonsa suhteutettuna. Ja toimii yhäkin. Mutta kyllä kai Olympuksen C-sarja tässä yhteydessä pitää noteerata. Kun itse aikanaan ostin 5060 "wide zoomin", niin se tuntui likipitäen oikealta kameralta C8080 on tietenkin joka suhteessa kehittyneempi, mutta 5060 on ehkä sympaattisempi. Se ei edes yritä tehennellä järkkäriä vaan sillä kuvataan kuten mittaetsinkameralla (vaikka etsin onkin pieni ja rajaukseltaan melkoisen epätarkka). Olympuksella olisi mielestäni yhäkin mahdollisuudet klassikko-pokkarin tekemiseen. Tarttuisivat siihen mikä C-sarjassa on parasta ja pykäisivät vanhoja mittaetsinkameroita mukailevan mallin 4/3 kennon ympärille. Optisen etsimen olisi oltava säädyllisen hyvä, mutta 24 millistä alkava 3x zoomi riittäisi.
Vs: Legendaarisia digipokkareita - onko niitä? Disketti-Mavicat? Mallejahan oli useita pienin eroin ominaisuuksissa. Kai ne on kuitenkin pokkareita, niinku. Mutuna sanoisin että ovat olleet aika tärkeässä roolissa luodessa mielikuvaa digikuvauksen sujuvuudesta ja kuvien kopioinnin/siirron vaivattomuudesta. Tosin nykystandardeilla Mavicat on toki melkoisia dinosauruksia.
Vs: Legendaarisia digipokkareita - onko niitä? Itsekin olen mavicallut kuvaillut ensimmäiset digikuvani, tosin taisi olla jo muistikortillista mallia. Hienot äänet yms. Eli yksi ääni mavicalle.
Vs: Legendaarisia digipokkareita - onko niitä? Olympus C2100 UZ (Uzi) 10x zoomi ja kuvanvakain. 2Mpix. Meni aika kauan ennen kuin tuon yli käveltiin. Olympus C-2100UZ Review
Vs: Legendaarisia digipokkareita - onko niitä? Ixus Digital, se ihan ensimmäinen digiversio. 2 miljoonaa pikseliä ja maksoi vuonna '00 tuollaiset 4500 markkaa, (noin 750 EUR). Kallein ja huonoin digi minkä olen koskaan ostanut. Toimii vieläkin. Ei tosin ole ollut kovin kovassa käytössä..
Vs: Legendaarisia digipokkareita - onko niitä? Silläkö perusteella se on legendaarinen? (Ixukset on jo aiemmin mainittu, kulttuurisena ilmiönä, ja se ei ollut yhden mallin tulosta.)
Vs: Legendaarisia digipokkareita - onko niitä? Ei ole, nykyään uusia malleja tulee niin paljon, että harva enään muistaa 10-15 vuoden päästä näitä tämän päivän pokkareita. Ensimmäinen oma digipokkari oli ja on vieläkin Olympus mju400, onko legenda tuskin, mutta hyvä kamera.
Vs: Legendaarisia digipokkareita - onko niitä? Sanoisin Olympus C2500L eka digikamerani joka toinen omistamani johon olen tyytyväinen siis nykyisen Nikon D50 kameran lisäksi toinen pokkari harmitti (ei optista etsintä) ja karkkiväri kulttuuri. Ja mielummin ylivalotusta asenne. Ja saakutin jäykkä zoomi jne.
Vs: Legendaarisia digipokkareita - onko niitä? Kyllähän se niin on että ns. legendaariset DIGIpuolen kamerat ovat olleet jo pelkän hintansakin puolesta marginaalikamaa, eli kameroita joissa hyvä linssistö ja kestävä rakenne. Nämä kamerat ovat olleet poikkeuksellisen kalliita omassa kokoluokassaan ja siksi harvojen herkkua. Valmistussarjat ovat olleet pieniä ja niiden maine on voinut perustua filmimallin vastaavaan runkoon. Jos titteli "Legenda" annetaan kameralle, niin sen on mielestäni ansainnut kamera, jolla on joko käytöllistä tai ulkonäöllistä arvoa vielä tänäkin päivänä. Kamera, jota on siis pakko päästä hypistelemään jostakin syystä. Yleensä kauniita kuin korut. -Contax i4r, myös muita Contaxin kameroita CarlZeiss T* linsseillä -Ricoh GRDigital, myös muita Ricohin kameroita, mm. se yksikin joka osasi valmistaa kuvista valmiit kotisivut. -Vanhemmista kameroista Sonyn Diskettimavica ja CD-levy-Mavica, tätä en ole nähnyt mutta kovasti haluaisin, ilmeisesti näitä ei ihan hirveästi Suomeen edes tullut(?). Diskettikameroita kun on vieläkin käytössä joissakin yrityksissä ihan vaan yksinkertaisuutensa vuoksi (kuvia ei tarvitse siirtää). -Wanhat Canonit voidaan mielestäni unohtaa. Jos on vanha malli niin sitä ei halua päästä hypistelemään enään kukaan. G-sarjan vehkeet ovat jollain tavalla mielenkiintoisia toki kaikki, lukuunottamatta G7 kameraa jossa ei ole RAW-toimintoa. Eli näistä mahd. G6 ja G5, molemmat mielenkiintoisia muotoilultaan. -myös monia muita pienempiä eriä valmistettuja laitteita joilla ollut aikanaan ns. statusarvoa. mm. Porchen suunnittelemat mallit yms... Uusimmista laittaisin itse mainintaan Leican M8(mikäli tämä luetaan mukaan)+pienemmät pokkarit, Canonin G9 ja tulevan Sigman DP-1sen. nimim. kamerakauppias
Vs: Legendaarisia digipokkareita - onko niitä? Jossakin artikkelissa, olisiko vuosituhannen vaihteen paikkeilla, oli muistaakseni maininta että poliisiautojen perusvarustukseen kuului Mavica. Tarkempi malli jäi arvailuksi.
Vs: Legendaarisia digipokkareita - onko niitä? Ixukset on mainittu sarjana, mutta tuo vm '00 oli se ihka ensimmäinen, ja taisi olla ensimmäisiä digikameroita ylipäätään, jotka olivat aidosti taskukokoisia. Tämän mallin jälkeenhän niitä tuli muiltakin merkeiltä.
Vs: Legendaarisia digipokkareita - onko niitä? Ensimmäisyys ei merkitse legendaarisuutta. Ensimmäinen katukuvaaja ei ollut legendaarinen. Windows 1.0 ei ole legendaarinen. Ensimmäinen CMOS-digipokkari ei ole legendaarinen. Legendaarisuus ei varsinkaan synny siitä, että jokin on "ensimmäisiä". Kun puhutaan legendoista, puhutaan superlatiiveista.
Vs: Legendaarisia digipokkareita - onko niitä? Eikös legendaarinen tarkoita ennemminki semmoista, josta puhutaan paljon ja ylistävästi, mutta jos kaivaudutaan hieman pintaa syvemmälle, paljastuukin jotain hyvin tavallista, inhimillistä tai virheellistä. Kekkonen ja Mannerheim esimerkkeinä, kameramaailmasta en nyt löydä hyvää jutunjuurta.
Vs: Legendaarisia digipokkareita - onko niitä? Äkkiä ei kyllä itse osaisi yhdistää sanaa legendaarinen ja digikamera samaan lauseeseen. Ehkä liian läheinen ja uutta tämä kuitenkin digitaalinen kuvaus? Itse tuli joskus aikoinaan ensimmäinen kosketus digitaaliseen kameraan juuri tuon disketille tallentavaan sonyyn. Kuvanlaatu oli kieltämättä aika kuraa mutta että se oli kuvana digitaalinen oli ehkä hämmentävintä/hienointa. G3 (kanon) oli ehkä sellainen yksi hyvistä kameroista, tietyllä tapaa se oli niitä myynnillisesti onnistuneita kameroitakin. Samalla myös ixuksen kautta kanon sai luotua brandin hyväksi ja tunnetuksi. Myös pientä ihmetystä herätti keskeltä taittuva nikon, mallia en muista (2003). Enkä tätä nikonin ihmettä koskaan käyttänytkään, vain näin sen. Sony 717 oli myös mielenkiintoinen kokeilla. Koko alkoi jo tässä olla jo sitten aika merkittävä mutta kieltämättä polttoväli ja valovoima sekä kuvanlaatu oli todella hyvä. Ja tällöin alkoi jo itsellä poltella ajatus kameran ostosta, kuitenkin sinne oli hiukan vielä matkaa kun digitaalisten järjestelmien hinnat oli varsin kovat. Mutta ajatusta oliko joku legendaarinen niin onkin vielä avoin ehkäpä aika sen näyttää. Mutta suurempaa kaipuuta päästä käyttämään ei ole noita vanhoja digikameroita.
Vs: Legendaarisia digipokkareita - onko niitä? Legenda on kristillisestä pyhimyksestä kertova taru jossa keskeisessä osassa ovat kyseisen henkilön tekemät ihmeteot. Legendat on tarkoitettu kirkossa luettaviksi. Sanoo Wikipedia. Siispä Ixus ei ole legenda. Mutta Ixuksen valmistanut Canon on. OO-Hallelujaa!