Näitä filmikamerakeskusteluja lukiessa tulee mieleen että filmikuvaajat ovat todellisia välineurheilijoita. Kaikenmaailman kottaraisenpönttöjä ja muuta sälää pitää olla kaapit pullollaan. Itselläninkin on filmikameroita, joista en luovukkaan. Aktiivifilmikuvausaikana tietenkin piti oilla joka tyyppiselle käyttökameralle vararungotkin mutta onneksi niistä on saanut luopua. En halua kerätä ylimääräistä rojua nurkkiin. Digillä on 2 runkoa, läjä opiskoita ja niillä hoituu kaikki. Ei tarvitse urheilla
samanlaista urheilua se voi olla postimerkkien keräilykin, jos kiinnostus kohdistuu johonkin muuhun kuin postimerkkeihin.
... niinkuin esim Rolleicord ja kaksi suodinta? Tuota aina ihmettelen, miksi kaksi digirunkoa? Mustavalkoiselle ja värille?
eli ainoita asiallisia kavereita on entiset filmikuvaajat jotka ovat onnistuneet siirtämään massiivisen taitonsa digiin, edustaen näin puhtainta koulukuntaa mitä valokuvauksessa voi olla ja voivat näin onnitella itseään. Onnea Imaameille luutorniin.
Pakko. Kun kerran lupaa kuvata, niin aina pitää olla varakamat. Aina. Niin oli RB:tä, kuin kinokamaakin aina kaksin kappalein, ja sillointällöin tarvittiinkin. Kerran oli vain yksi rämä Hasseli...ja siihen se jäikin kun mekaniikka petti...
Totta... Mikä vois vituttaa enemmän kuin se, että kamera laukeaa ja hommat loppuu siihen. Hyvällä tuurilla ne loppuu viikoiksi tai kuukausiksi. Tsekatkaapa kaapista josko löytyisi ylimääräinen nikon filmirunko ja myykää se mulle vararungoksi.
En allekirjoita väitettäsi. Itse olen 33 vuotias, enkä taatusti ole kalkkis, en myöskään ole ajasta jäljessä. Välineurheilija saatan olla, koska investoin äskettäin yhteensä noin 2500 euroa Nikon F6 runkoon, kahteen optiikkaan ja salamalaitteeseen. Mielestäni filmikamera on edelleen hyvä investointi ja sillä saa digiä parempia kuvia.
Täytyy myöntää, että Nikonin filmikamat ovat olleet niitä parhaita....Hasseli huonin...ja mamiyan perät reistaili, muuten tosityökalu.
Jaa. Minä en ole kuin vuotta sinua nuorempi, ja investoin vuosi sitten digitaaliseen järjestelmäkameraan. Sillä saa parempia kuvia kuin filmikameralla.
Minä kai lienen sitten välineurheilija kun haalin jatkuvasti lisää sälää filmipuolelle, etenkin Bronican ympärille. Bronicankin hankin kun totesin, että nyt on viimeinkin varaa laittaa rahaa muihinkin kameroihin kuin kieveihin - silloin katselin hasselia ja bronicaa ykkösvaihtoehtoina. Bronica vain sattui tulemaan kohdalle ensin. Ikävä vain, pari vuotta myöhemmin Bronica lopetti valmistuksen joten uusien optiikkojen kanssa on niin ja näin. Mutta käytetyssä vara parempi - joten filmiperiä, linssejä jne. on tullut kummasti järjestelmän ympärille. Koko väittämä välineurheilusta on sinänsä hassu, koska välineurheilussa huomio on enemmän välineissä kuin kuvaamisessa (tai muussa harrastuksessa, voihan joku välineurheilla onkivapojen kanssa). Jos kokee jonkun välineen tarpeelliseksi kuvaamisen kannalta, se kai ei liene välineurheilua. Se sensijaan on, kun hankitaan hienoja, ehkä punaraidallisia valkoisia putkia joita sitten ei käytetä. Tai käytetään olosuhteissa, joissa samaan tulokseen pääsisi halvemmillakin kakkuloilla. Siinä se tulikin sanottua: Välineurheilussa välineen "tarpeettomat" ominaisuudet merkitsevät enemmän kuin käyttöarvo. Filmikuvaus ei mielestäni ole tällaista. Toki voidaan aina tulkita asioita miten tahdotaan. Ehkäpä välineurheilua on myös yli 40 lpmm -piirtokykyisen linssin käyttö, jos ei käytä jalustaa (keskimäärin käsivaralta ei pääse yli 40 lpmm tarkkuuteen vaikka olisi mikä vakaakäsi).