Joitakin vuosia sitten lunastin nimellishintaan erään vanhan miehen Leicaflexkokoelman. Kyseessä oli kaksi Leicaflex SL -runkoa ja yhtä objektiivia vailla koko Leicaflexin alkuperäisen objektiivivalikoiman. Mies oli jo vanha, ei ollut enää voimia ottaa valokuvia. Hän halusi kuitenkin että hänelle rakkaat kamerat ja objektiivit päätyvät henkilölle joka arvostaa niitä. Elettiin jo digiaikaa, miehen omat lapset tai lapsenlapset eivät olleet filmikameroista kiinnostuneita. Heidän jälkeen kysyttiin minun halukkuutta lunastaa kuvausvälineet. En voinut kieltäytäkään kunniasta. Vastaanottaessani Leicaflex-kokoelman, lupasin että en ikinä myy kokoelmasta mitään pois. En ole niin tehnytkään, vaan äskettäin siirtänyt sen eteenpäin ammativalokuvaajaksi opiskelevalle tyttärelleni. Leicaflexit ovat hänellä ahkerammassa käytössä kuin minulla. Tyttäreni vastaanotti kokolman samalla ehdoilla kuin minä. Mitään ei myydä ikinä pois, kameroita ladataan filmillä ja käytetään. Tänään vanha mies nukkui rauhallisesti pois. Miehen lukuisat diakuvat ovat onneksi sukulaisten tallessa. Vaimoni ehdottikin jo heille että muistotilaisuudessa voisi esittää hänen ottamia kuvia. Kaunis ajatus mielestäni, todennäköisesti toteutetaan. Hienon miehen muistolle julkaisen toistamiseen hänen Leicaflex-kameralla vuonna 2009 ottamani kuvan. Lepää rauhassa, Ola. Toivon että kuvaa ei tässä ketjussa arvostella, koska siitä nyt ei ole kyse. Mutta ajatuksia saa mielellään kirjoittaa. Tämä ei ole surullinen tarina, mies eli pitkän, aktiivisen ja hyvän elämän. Tämä on lyhyt tarina harrastuksesta ja jälkien jättämisestä tuleville sukupolville. Äidinikielelläni ruotsiksi olisin ehkä onnistunut välittämään fiiliksiäni osuvammin mutta ehkä menee näinkin...
Vs: Lähdön aika Tuskin kukaan voisi odottaa hienompaa kunnianosoitusta kuin jatkaa siitä mihin itse jäi. Koskettava ja kaunis tarina.
Vs: Lähdön aika Osanottoni läheisen poismenon johdosta. Hengen, sielun ja näkemyksen siirtyminen välineeseen tuntuu vähän vaikealta allekirjoittaa. Ihmiset ovat ihmisiä, laitteet laitteita - kuitenkin.
Vs: Lähdön aika Sitten ne tulivat illalla ja tapasivat Joonatanin yksin liitelemässä halki taivaan, jota se rakasti. Molemmat Joonatanin siipien viereen saapuvat lokit olivat kirkkaita kuin tähdentuike, ja niistä säteili lempeyttä ja ystävällisyyttä. “Me olemme sinun laumaasi, Joonatan. Sinun veljiäsi. Me olemme tulleet viemään sinut korkeammalle, viemään sinut kotiin..”
Vs: Lähdön aika Ah mulle tuli tarinasta samoin mieleen Lokki Joonatan ja lähes sama kohta. Samoin sanoin ...