ÖÖh. Enpä yleensä kehu kun sellaisia töitä jotka itsestäni on sen arvoisia. Riippumatta siitä kuka kuvan on ottanut tai tehnyt. Ja tuossa aiemmin kun sanoin että laittaisin tämän seinälle pysyn vahvasti sanojeni takana. Nääs kun mulla on jo samantyylisiä omia kuvia tuossa ennestään, ei ehkä näin hyvin toteutettuna mutta kuitenkin. Jos tämä tarkoittaa sitä että mun makuni on paskaa niin olkoon sitten.
Kyllä tämä on melkoisen osuva kuvaus surusta, joka painaa ihmisen aivan maahan. Aivan ensimmäiseksi tuli itselle mieleen kuva poikansa talvisodassa menettäneestä äidistä ja hänen surustaan. Ajattelin ensin kuvan olevan parempi ilman noita vesitippoja, mutta kun peitin ne piiloon, tuli kuvasta jotenkin liian siisti ja jotain olennaista katosi. Seinälleni en tätä huolisi. Ei sentähden, että kuvassa olisi jotain vikaa vaan siksi että aika raskas tuo olisi jatkuvasti muistuttamaan kaiken katoavaisuudesta. Hieno kuva, joka ainakin minua koskettaa.
Se ois vissiin aukeasta tuttun "vittuilu ykkösen paikka". Tällä kertaa se jokin jäi uupumaan. Ensi kerralla toisella tavalla.