Ihmetystä herättää labbiksen (Eiri) arvonta-automaatin käyttäytyminen. Värinegasta jos olenkin onnistunut saamaan suhteellisen hyvin mielestäni jälkeä kymppikuvana, niin miksi sitten samoista negoista samassa paikassa tehdyt suurennokset ovat tosinaan aivan erilaisia eli suorastaan karseita? Lähinnä kuvan valkotasapaino on heittänyt suurennoksessa kylmään suuntaan. Suurennos on myös ollut usein reilusti puhki, mitä pienemmässä ei ole, ehken rajumman kontrastinsa takia. Onkohan noilla mitään laaduntarkkailua vai tuleeko nuo kuvat suoraan arpomalla miksi sattuu? Ihmetystä on myös herättänyt se että suuremmat kuvat ovat joskus huomattavasti tarkempia etenkin reunoiltaan. Onkohan tähän mitään tehtävissä? Vai tehdäänkö kuvat periaatteella "kunhan isovanhemmat tunnistaa lapsenlapsensa kuvista"? Tietenkään kuvanvalmistaja ei voi tietää mitä odotan saavani, mutta pienemmissä kun ei ole ollut mitään ihmettelemisen aihetta oikeastaan koskaan. Vai joudunko laajentamaan kuvausharrastustani myös kuvanvalmistusharrastukseksikin..
Vs: Labbiksen kuvien erojen ihmettelyä Pistin suosiolla pimiön pystyyn mustavalkohommia varten. Halvempaa ja mukavampaa kuin skannaaminen ja ihmettely ja saa ainakin varmasti mustavalkoisen kuvan. Tai sävytetyn jos tekee mieli. Viimeksi kun tilasin väridiasta suurennoksen niin valkotasapaino heitti reilusti lämpimään ja varjot tukossa. Yllättävästi yläpää oli tällä kertaa säästynyt hengissä. Muuten ihan jees skannaus, täysin rakeeton 50x50 ja sen verran skarppi että voi katsoa nenä kiinni paperissa jos välttämättä haluaa mutta ei yliterävöity. Mutta olisivat nyt samaan hintaan ottaneet sen dian käteen ja katsoneet miltä sen pitää näyttää värien puolesta... ja ei, dia ei ollut liian tiukka varjoista, sain jopa halvalla tasoskannerilla tarpeeksi tavaraa irti siitä. Seuraavaksi ostan kunnon skannauksen ja säädän itse loput.
Vs: Labbiksen kuvien erojen ihmettelyä Kymppikuvat skannataan täysautomaatilla, joka säätää valoisuuden sen mukaan miltä valittu kuva-ala näyttää. Luultavasti sen skannerin ja negaliuskan rajaus vaihtelee hieman eri skannauskerroilla, joten voi väreissäkin olla eroa. Ainakin uskoisin että tästä on kyse. Laadukkaiden skannien saaminen, vaikka maksaisi jo kohtuullisen hinnankin, on yllättävän hankalaa, joten saattaa jopa olla suositeltavaa hommata se oma skanneri. Etenkin jos pääosin kinofilmiä käyttää, saa kohtuuhinnalla jo hyviä skanneja kun filmiskannerin (ei siis tasoskanneri) hommaa ja hieman opettelee kuvien digitaalista käsittelyä. Toisaalta on se kuvien itse vedostaminenkin ihan kivaa puuhaa, pimiön puolella. Ei edes paljoa mustavalkoista vaikeampaa lopulta.
Vs: Labbiksen kuvien erojen ihmettelyä Noniin, täällähän on tarinaa tullut ennen kun nenää on ehtinyt kaivamaan.. Tuo itse kehittely ja vedostelu on tosiaan työn alla oleva projetki, mutta vasta suunnitteluvaiheessa. Ja muiden kokemuksia seurailleena ei värienkään kanssa touhuaminen vieroksuta. Joutunee vauhdittamaan pimiön pystyttelyä. Digitaalista käsittelyä on vähän tullut tehtyäkin. Fiilistelijäluonteena se pimiövedostelu varmaankin olis se oma juttu ennemmin kun tuo bitin vääntäminen. Tosin mieluiten kyllä vaan kuvais ja asettelis kuvia.. Tässähän se tulikin, kiitos tästä. Omakohtainen kokemus näiden kuvallisista eroista siis muodostettu. Pitäisköhän tässä nyt olla omanlaiset filkat suurempia ja pienempiä kuvia varten, jos tuolla meinaa teettää. Vai auttaneeko sekään.
Vs: Labbiksen kuvien erojen ihmettelyä Tuskin, saanet joka kerta eriväriset kuvat vaika veisit samat negat joka päivä. Nega on hankala, kun ei edes ole mitään mitä pitäisi mallina. Jos meinaan haluaisi mallinmukaista. Jos alat itsre vedostamaan negoista huyomaat sen itserkin. Tai no, kyllä samaa voi huomata tiedostoista itse tulostamallakin, minuutin välein oma Espooni teki kivasti raikkaan erilaista.
Vs: Labbiksen kuvien erojen ihmettelyä osta filmiskanneri ja oma tulostin, tulee laatua. Kaikki on tehtävä itse, myös maali jalkapallossa alusta loppuun. T Jukka
Vs: Labbiksen kuvien erojen ihmettelyä Joo on tuo tiedostettu juttu kyllä.. valittettavasti. Mutta tää kävi ihmetyttämään kun tuossa on monen vuoden kaapillinen pieniä kuvia jotka on osunu varsin hyvin kohdalleen. Koko kuvausketju on ollut suht vakioitu filmistä, kuvantekijästä ja tietty omasta kameran räpeltämisestä. Ja sit nuo suurennokset on lähes joka kerta mitä sattuu, ja siinäkin eniten ihmetyttää tuo puhki polttaminen ja pieniin kuviin verrattuna värien heiton määrä. Tekisivät edes samoilla arpajaistoleransseilla kun pienemmät. Tämä on niin totta, joka asiassa.
Vs: Labbiksen kuvien erojen ihmettelyä Kymppikuvien (kuluttajalaatu) prosessissa voidaan käyttää rankkaa säätöä, sävyalue, kontrasti... Isommat kuvat tulee ammattilinjalta, jossa vastaavaa säätöä ei haluta. EDIT: näin ainakin viimeksi kun kävin Eirillä kylässä...
Vs: Labbiksen kuvien erojen ihmettelyä Maksaa ihan järjettömästi tarpeeseen nähden. Siinä vaiheessa kun hommaan filmiskannerin keskarille, printterin joka sylkee vähintään 50x70 ja paperit ja musteet niin olen käyttänyt varmaan 20 vuoden printtibudjetin. No ei ehkä ihan, mutta kuitenkin isompien kokojen (ja isompien skannien) teettäminen liikkeessä on aika pakkorako varsinkin värikaman suhteen. Kun laskee paljonko aikaa ja rahaa menisi itse säätäessä niin muutama kymppi silloin tällöin ei tunnu kovin pahalta. Olisi vain kiva jos homma toimisi vähän luotettavammin.
Vs: Labbiksen kuvien erojen ihmettelyä "Olisi vain kiva jos homma toimisi vähän luotettavammin." Niinpä. Tässä olisi toisaalta saumaa perustaa firma, mutta toisaalta - jos työn hinnaksi asettaa saman kuin muilla aloilla eli nyt noin 60 euroa / tunti (normi autokorjaamoveloitus Tampereella), niin kuinka moni olisi valmis maksamaan? Yht'äkkiä "se sukulaispoika" digikameroineen olisikin taas kova sana sukujuhliin tms. ja tulostamaan ne kuvat tulostimellaan... edullisesti. Sanonpahan vaan, vaikka oraakkeli en olekaan, että X vuoden päästä aletaan kaipaamaan perinteisesti kehitettyjä paperivalokuvia tulosteiden sijaan... kun nk. pigmenttimusteet eivät kestäneetkään luvattua aikaa... Tai jos muutosta ei tule koskaan, niin tämä nykyinen sukupolvi "kadottaa" valokuvansa em. syystä. Sähköinen kuvan taltiointi ei mielestäni korvaa paperikuvaa pitkässä juoksussa. Ei tarvita kuin yksi elektromagneettinen pulssi ja sinne ne menivät...
Vs: Labbiksen kuvien erojen ihmettelyä Eiri on varmaan juuri siinä mielessä hankala, ettei siellä voi edes keskustella vedostajan kanssa. Puhumattakaan siitä, kuinka ammattitaitoisia tekijät ovat. Helsingissä saa värinegasta huippulaadukkaita, yksittäisiä analogisia printtejä Värilaboratorio Jussi Pohjakalliosta. Ja hyvin henkilökohtaista ja asiantuntevaa palvelua.
Vs: Labbiksen kuvien erojen ihmettelyä Minäpäs olen Museo porukathan ovat aiheesta huolensa ilmaisseet. 2000-luvun alusta kun ei ole 100 vuoden päästä montaakaan kuvaa jäljellä.
Vs: Labbiksen kuvien erojen ihmettelyä Ei siihen edes mitään emp:tä tarvita. Moni tyyppi ei tajua koneista sen vertaa että tekisi varmuuskopiot tai osaisi palauttaa hävinneet tiedostot. Hyvällä säkällä vielä jossain välissä kone piiputtaa ja huollon tyypit vetävät kiintolevyn sileäksi ihan muuten vaan. Tai sitten tallennetaan vahingossa originaalin päälle joku 640x480 nettikuva. Kyllähän se tästä mutta saattaa olla että näille paikkeille tosiaan jää hienoinen musta aukko siitäkin huolimatta että netti on täynnä kuvia ja tallennustila on halpaa kuin saippua. Ei sille oikein voi mitään että aina kun tekniikka vaihtuu niin aluksi lykkää kakkaa tassuun. Onhan ne ensimmäiset värinegatkin aika hanurista.