Laakahommsassa on se kiva puoli, että jokaisen ruudun voi todellakin kehittää yksilöllisesti. Jos tuli otettua todella poikkeavasta valoistuustilanteesta kuva niin voi varmistella varanegaa vaikka kehittämällä liikuttelematta tai kokeilemalla 2-kylpyä (tai vesikylpyä) jne... Samoin eri zonet saa helposti. Mutta se ongelma: Pidemmillä matkoilla filmikasetteja pitää tyhjentää filmeistä ja laittaa uutta filmiä. Käytetyt negat menevät sitten pahvipurkkiin/purkkeihin. Vaan sitä ennen niissä pitäisi olla joku selvä identifiointi-tunnus jonka perusteella tietää mikä nega pitää kehittää mitenkin. Quickload-filmeissä tätä ongelmaa ei tietenkään ole, niihin kun voi kirjoittaa muistiinpanoja. Mutta quickloadina ei saa muuta kuin Acros 100 -filmiä. (ja liutaa värifilmejä). Keskarissa ongelma ratkeaa helposti kun jokaiseen rullaan merkitsee numerokoodin ja lyhyen muistiinpanon. Koodin perusteella tarkemmat jutut löytyvät "reissuvihkosta". Laakapuolella sitten... No olen pähkäillyt erilaisia vaihtoehtoja. 1. Jonkinlainen numerokoodaus negoihin reunakaiverruksin tms.. Sivu Numbering 4x5 Film Holders esitteleekin yhden tavan, mutta tuo on vain valottuva tieto. Tarvitsen fyysistä. Omia valotuskokeitani olen merkannut tekemällä saksin vain reunaan leikkeitä joista tiedän aina mikä ruutu nyt on kehityksessä. Tuollaisesta kun saisi jonkun hienomman menetelmän jolla saisi vaikka pienet reijät tehtyä aina negoihin, ehkä se toimisi? 2. Erotinlehtisten käyttö. Kun purkaa negaa kasetista, niin sitä ennen kirjoittaa paperilehdelle tiedot negasta. Sitten ko. negan päälle laittaa aina paperin. Nyt ainakin nega + identiteettitieto ovat yhdessä. Vaan ei ongelmitta. Ajatellaanpa että haluan sitten vaikka 20 laakafilkan joukosta etsiä kehiytkseen sen yksilön, jota valotin selvästi liian vähän... Eipä onnistu helposti. Siis jotain fyysistä pitää filmiin saada. 3. Tietysti pekkä kasettitason identifiointi toimii, kunhan kuvausmatka on lyhyt. Mutta viikkojen tai kuukaudenkin reissulla ei voi luottaa siihen, että 10 laakakasettia riittää ilman filmivaihtoja. Joten jos täällä liikkuvista ison kameran käyttäjistä joku on näitä samoja pohtinut niin valaiskaahan minua
Vs: Laakanegojen yksilöiminen ennen kehitystä eipä juuri ole tarvinnut 20 laakaa kehitellä,hyvä että neljää jaksaa odotella,mutta jos on lehmänhermot ja paljon kuvattavaa,nii mikä ettei.
Vs: Laakanegojen yksilöiminen ennen kehitystä Ota mukaan tyhjiä filmilaatikoita pusseineen ja merkitse niihin laatikoihin N-1, N, N+1 tai mitä merkintää nyt ikinä käytätkään. Luin tämän jostakin mutta en nyt muista mistä kirjasta/sivustolta se löytyi. En siis ole kokeillut itse. Käytän pidemmillä reissuilla Acrosia...
Vs: Laakanegojen yksilöiminen ennen kehitystä Mulla on eri laatikot N N+ ja N- -kehityksille. Laatikon päällä on yksinkertaisesti post-it lappu, johon kirjoitan kuvan tunnistenumeron alimmaisesta kuvasta alkaen. Yleensä kehitän koko nipun, mutta löytyyhän tunnustellen yksittäinen kuvakin. Näin kuva on yhdistettävissä muistikirjassa olevaan lisätietoon (sama tunnistenumero) ja filmi on automaattisesti matkalla kuvaushetkellä suunniteltuun kehitykseen. Jostain lueskelin systeemistä missä oli binäärikoodaus. Filmin neljästä nurkasta otettiin saksilla paloja pois. Neljä nurkkaa = neljä bittiä = 16 yhdistelmää. (Valitaan esimerkinomaisesti vaikka leikkaamaton nurkka nolla, leikattu=1) Tällä systeemillä on tunnustelu ainakin helpompaa kuin mun menetelmällä. Yli 16 kuvan nippuun tarvitsee tietysti jotain välilehtiä tms. Leikatut "bitit" säilyvät tunnisteena myös kehityksen jälkeen.
Vs: Laakanegojen yksilöiminen ennen kehitystä Nykyään mulla on tarpeeksi kasetteja mutta ennen oli rulla pakasteteippiä ja pari tyhjää 4x5 filkkaboksia. kun kuva oli otettu, pakasteteippi kasettislaiderin alareunaan ja teksti päälle. kun kaikki kuvattu, filkanvaihtobägi kehiin ja määrätyt matskut omiin lodjuihinsa niin että latomisjärjestyksessä pakasteteippipätkät lodjun päälle. siitä sitten pähkäiltiin labbisessa mitä ladotaan mihinkin kehitykseen. Yhdessä vaiheessa kyrpiinnyin koko touhuun ja siirryin käyttämään diafineä. siinä kaikki menee yhdessä satsissa ja printtauskelpoista tulee takuuvarmasti. Nyt uusi hyvä vaihtoehto on toi Rotskun städkehitys, voi vaikka käydä safkakaupassa välillä eikä homma mene munilleen.
Vs: Laakanegojen yksilöiminen ennen kehitystä vaikuttaa siltä että tuo kuvattujen negojen laatikon päälle kirjoitus on ehkä helpoin tapa. Kunhan kaikki pysyy järjestyksessä... mikä ettei leikkaaminen/loveaminen ja bitti tai kymmen + 5 + 1 -koodaus toimisi. Tuota varten tarvitsisi vain helpon työkalun jota käyttää pimeäpussissa. Ellei sitten etukäteen numeroi isoa tukkua negoja. No Acrossia on quickloadina joku pakka, mutta haluan käytellä muitakin filmejä
Vs: Laakanegojen yksilöiminen ennen kehitystä Hmm.. Auttaisiko laatikoiden sisällä järjestystä ylläpitämään välilehdet, jotka olisi merkitty? Vrt. kortistot tms. luokittelusysteemit joissa on välilehtiä sun muita leikelty siten, että tietyn osion saa nopeasti auki. Jos oikein näkisi vaivaa, välilehdet voisi merkata pistekirjoituksella. Vaatii huolellisen kirjanpidon, jotta ei mene filmit sekaisin. Vahinkojen minimoimiseksi erillisten N +/- laatikoiden käyttö voisi olla hyvä. Yllä olevista ideoista vielä yksi variaatio: 1) kuvaustilanteessa tiedot ylös kuten normaalistikin. 2) Filmiä vaihdettaessa kukin filmi omaan säilytystaskuun ja kirjoitetaan liitteeksi kehitystiedot sisältävä post-it lappu taskuun kiinni. Filmit säilytyslaatikkoon. 3) Kotona sitten otetaan laatikosta filmejä yksitellen ja siirretään se johonkin väliaikaiseen laatikkoon. Post-it lappu otetaan tässä vaiheessa tarkasteluun. Jos käyttäisi BTZS- tai vastaavia putkia, filmin voisi ladata suoraan siihen ja post-it tai teippi putken kylkeen kiinni. Koska kukin filmi olisi omassa putkilossaan, ne voisi kehittää samaan aikaan.
Vs: Laakanegojen yksilöiminen ennen kehitystä Luettelointi filmiaskin kanteen vaatii tosiaan ikävän suurta huolellistuutta. Toisaalta niinpä kaikki muukin laakapuolella. Merkintävälineeksi jonkun suosikki oli muistaakseni kynsileikkurit. Kehui helpoksi tavaksi nipsaista kulmia pois. Muistelen jonkun käytelleen askartelutarvikkeina saatavia kulmien pyöristysleikkureitakin. Varmasti jonkun muunkin hienon härvelin voi rakentaa helposti, mulle riittää tosin sakset leikkaamiseen (myös pimeässä).
Vs: Laakanegojen yksilöiminen ennen kehitystä Pohdinpas taas tyhmiä, ja aloin ihmettelemään että kun Fujin Quickload-konseptikin on niin yksinkertainen, niin mikseivät muut filmivalmistajat tarjoa siinä filmiä? Onko kyse lisenssimaksuista vai siitä ettei quickloadien kysyntä riitä? Ajattelimpa sellaistakin, että säilyttäisi kuvatut quickload 'kirjeetkuoret' ja lataisi niihin jälkikäteen toista filmiä. Tosin saa vähän pimeässä säätää teippien kanssa jotta saa filkkaan kiinni vedin-osan. Mutta luulisi tuon toimivan.
Vs: Laakanegojen yksilöiminen ennen kehitystä Quickload tulee ulkohommissa todella tarpeeseen, mutta kun määrät kasvaa, alkaa tuo hinta painamaan. On sitä ollut muistaakseni Kodakilla, mutta loppui het alkuunsa.
Vs: Laakanegojen yksilöiminen ennen kehitystä Tuntuisi tuo kulmien leikkaaminen aika hyvältä koodaukselta. Yli 16 eri kehitystapaa kait harvoin tarvitaan samaan filmipakkaan, eiköpähän joukossa ole kuitenkin samaan liemeen meneviäkin....
Vs: Laakanegojen yksilöiminen ennen kehitystä Jep, luulen että otan tuon nurkkien binäärikoodauksen käyttöön. Täytyy hieman kokeilla käytännössä. Tuossahan on lisä-erottimena vielä se filmilaadun tunniste, joten periaatteessa jos käyttää kahta eri filmilaatua niin ollaankin jo 32 eri koodausvaihtoehdossa Nyt kun olen käynyt läpi laakakasettejani valorasitustestein niin olen identifioinut eri kaseteissa olleet filmit yksinkertaisin bittilaskurein leikkaamalla viiltoja reunaan, mutta pimeässähän niitä on mahdoton tunnustelemalla lukea mutta noiden kohdalla riittääkin että näkee jos negassa on valovuotoa niin sitten katsoo montako viiltoa siinä on ja muistiinpanoista että mikä kasetti ja kumpi puoli se oli.