T-Maxin ja Tri-X:n erot

Suurin ero on rakeiden muodossa. T-Maxi:ssa on T-kirjaimen muotoinen rae ja Tri-X:ssa X-kirjaimen muotoinen rae.

 

Tuota on ulkomaisilla sivustoilla pohdittu - kumpi on "parempi" filmi? Yleisenä mielipiteenä porukka kallistuu aika reilusti perinteisemmän tri-x:n puoleen. Itse pelaan filmeillä skannerin kanssa ja en ole omassa käytössäni huomannut noissa mitään eroa...

Kertokaapa kumpaa suositte ja miksi?

 

Kyllä TriX on huomattavasti rakeisempaa. (Noh ainakin minun käyttämilläni kemioilla elikkä Rodinal).

 

Ja yllä oleva on ominaisuus, ei vika.

 

Kokemukseni mukaan filmi kuin filmi on Rodinalilla kehitettynä rakeinen, sen verran "raaka" on tämä kehite. 1+50 suhteella jälki on vielä kohtuullista, mutta suhdetta 1+25 en käytä kuin silloin kun todella haluan rakeisen jäljen. Tämän vuoksi hieman ihmettelen kun monet kirjoittavat käyttävänsä ainoastaan Rodinalia kehitteenä.

 

Mitä ihmeellistä siinä on jos haluaa rakeista jälkeä? Suhteet on 1+50 .. 1+100 ja Rodinal on käytössä helppouden ja säilyvyyden vuoksi.

 

eikös rodinal tee aika isoo raetta kaikkiin filkkoihin? Itse tykkään hienorakeisista kuvista, tosin joihinkin kuviin iso rae kyll sopii.

 

Rodinalilla näyttää tulevan rakeista, mutta vastapainoksi erittäin terävää kuvaa. Jos taasen haluat vähemmän raetta niin siinä menetetään taas terävyyttä.

Itse olen siirtynyt käyttämään kaikille alle ISO800 kuvatuille filmeille rodinalia ja ISO1600 ylöspäin tmax rs kehitettä.

 

Ei tee.
Esimerkiksi jo APX100 kehitettynä rodinalilla on kohtuullisen hienorakeista. Efken25 rodinalilla on todella pienirakeista.
Semmoista suttuista liki rakeetonta kuvaa ei rodinalilla saa aikaan toisin kuin esim T-Max-kehitteellä.

Ilfordin filmeihin tuntuu rodinal saavan aikaan isompaan raetta kuin muihin koeilemiini.

Ja mitä vikaa on isossa rakeessa, jos se on tasaista ja siistiä?

 

Sopivalla kehitteellä max pienirakeisempaa joskin rae on erinlaista.
Fimien toistikäyrässä on eroja, varpaassa ja olkapäässä. Toisinsanoen ne toistaa ala- ja yläsävyt eritavalla.
Tämä vaikeuttaa saman vedostuspaperin käyttöä sillä lopputulos on erinlainen.

 

On noissa ihan erilainen sävyntoistokin: T-maxissa on tukevat keskisävyt ja jotenkin tasapaksu sävyntoisto, Tohtori X:ssä on jyrkempi, mutta silti hyvin erotteleva sävyntoista. Vedostaessa suurennuskoneella eron huomaa selkeästi. TRI-X:stä tempaisee aloittelijakin laatuvedoksen. T-maxista ei meinaa kunnollista saada millään ilveellä. Aukon prässäämäälä sain 100 ja 400 ASAsista filkoista välttävää, mutta samassa tuli uusia vaikeuksia: ääripäiden sävyt menivät tukkoisiksi ja taas oli lisää leipomista.
Yleisesti IMHO:Skannerilla on vaikea saada filmin ominaisuuksia arvioitua järkevästi. Lieneekö filmissä oleva hopea, joka tekee hommasta vaikeata vai mikä. Valotuksia tai kehityksia/kehitteitä ei kannata mennä veivaamaan skannerin ja skannauksen informaation mukaan, jos on pienintäkään aikomusta joskus oikeasti vedostaa negoja. Ihan eri maailmoissa mennään.

EDIT: Ja hemppa tuossa ylhäällä totesi saman lyhytsanaisemmin, mutta enpäs lukenut sitä ennen postausta.

 

Oma kehitysaikani on ollut jotakuinkin 8-10 min Rodinal 1+50.
Valotettuna about 20 ASAn mukaan. Jatkuva kieputtelu.

EDIT: Rodinal ei siis ole parhaimmillaan jatkuvalla liikuttelulla, mutta oma systeemini (JOBO) pyörittää koko ajan.

Näin siis ainakin laakafilmille. Mainio yhdistelmä muuten, vaikkei lyökään legendaarista APX100 + Rodinal 1+50 -kombinaatiota.

Alkuperäiseen kyssäriin toteaisin, että Tri-X ja Tmax on kuin vertaisi vinyyliä ja CDtä. Kuka nyt sitten mistäkin tykkää.

 

Minä olen lähtenyt liikkeelle Devchartista kaivetuilla ajoilla, pientä viilausta saattavat kaivata, rippuen vedestä ym. 25:nä olen aina kuvannut ja kehittänyt olen niin 1+25, 1+50 kuin 1+100, riippuen siitä mikä on milloinkin tuntunut hyvältä.