Olen hieman ymmälläni ja pyydän nöyrästi apua seuraavaan asiaaan. Olen törmännyt ohjeeseen että taidevalokuvaajan tulisi luoda joku tyyli itselleen. Kovasti haluaisin nyt oman tyylin ja kysyn muutaman kysymyksen asiaan liityen. 1. Monta eri tyyliä on olemassa? 2. Mitkä asiat muodostavat tyylin? 3. Mitkä tyylit ovat nyt vapaana? 4. Jos ei löydä vapaana olevaa tyyliä, niin voiko käyttää vaikka jonkun kuolleen tai lopettaneen kuvaajan tyyliä? 5. Voiko tyylin ostaa ja mitä selainen maksaisi? Niin ongelma on todellinen, jos nimittäin käytän vahingossa jonkun tyyliä, niin tuleeko syyte kopionnista. Apuaaa!
No sinun kotisivut ainakin edustavat sitä ikävän yleistä ja hermoon käyvää tyyliä. Tuon tyyliset sivut pitäisi jättää pois linkeistä.
Vaikuttaa pahalta ongelmalta. Tämä on miltei yhtä paha probleema kuin testaamattomat, jo monta päivää markkinoilla olleet kamerat.
Kotisivujen tyyli ei ole kuvaajan tyyli. Ja jos keksimällä alkaa keksimään tyyliä itselleen siitä tulee yleensä teennäinen. Etsi oma tyylisi kuvaamalla, kuvaa ja kuvaa. Kun tiedät mitä haluat, mitä saat niin voi etsiä sitä ns omaa tyyliä paremmin. Täällä on henklöitä joilla on selkeästi erottuva tyylinsä, kuten Matilla, Peetillä ja Tipellä noin äkkimuisteltuna. Muistakin varmasti on, pahoittelen teidän unohdustanne. Ehkä edes nuo kolme voisivat kertoa miten heidän tyylinsä on muodostunut. Missään tapauksessa en kannata jonkun toisen tyylin kopioimista sellaisenaan. Vaikutteita saa toki ottaa, kokeilla toisen tyylillä kuvaamista ja KOKEILLA. Siitä se lähtee. Nämä siis mielipiteitä jotka saa tyrmätä. Vesku
Tässä apua pulmaasi: 1. Kameran ulkoiluttajan käsikirja (painos lopussa) tuntee tarkalleen 698 tyyliä. 2. Oma persoona ja naapurilta lainattu. 3. Riippuen perikunnasta, mutta uskoisin että tyyli 328 on vapaana. 4. Voin yrittää auttaa, kysyn perikunnan edustajalta 5. Uskon että ko. tyyli on lunastettavissa, luulen sen arvoksi 4200e+alv. Kopioinnista olet välittömästi käräjillä. Toivon näistä tiedoista olevan sinulle apua.
Tarkoitin tuolla sitä, että en ymmärrä miksi ilmoitetaan www-sivut jos siellä ei ole mitään. Linkkiä katsoin siksi, että ajattelin siellä olevan sinun kuviasi joista tämän hetkistä tyyliäsi olisi näkynyt.
Kävin muuttamassa, mutta en pääse itse tarkistamaan. Joten voisiko joku tarkistaa että toimiiko laitamani linkki nyt? Kiitos valmiiksi.
Kuvien tyylistä en sano mitään, koska en näe linkkiä, mutta kysely- ja keskustelutyyli on ainakin hyvin aukeamainen..
Kiitos kovasti ystävällisestä ja positiivis sävyisestä luokittelusta. Voisitko siten vaikka opastaa miten ja miten täälä siten sopii keskusteluja availla. Jos tarkoitit tuota linkkiä niin ainakin tuon pitäisi toimia. Vaikkakaan en ole kyselemässä mielipiteitä kuvistani. Tuolla missä ne on ne kyllä on jo arvosteltu. http://www.photo.net/photos/Jari Siren Itse alkuperäinen kysymykseni on mielestäni perusteltu, vaikka ehkä leikkisästi kirjoitettu. Tarkoitus ei ole ketään loukata, vaan asiasta olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia.
Tyylikysymys on mun mielestä aika pitkälti sellainen, että se tulee kuvaajalle joko suht helposti ja luonnollisesti tai sitä ei tule ollenkaan. Jos valitaan vaikkapa 30 vuotta kuvanneita tyyppejä laidasta laitaan ja katsotaan heidän portfolioitaan niin yleensä näen sen noin -- kuvaajalle on selkeästi tullut oma tyyli tai sitten pitkästä kuvausurasta huolimatta kuvissa ei ole mitään omaa tunnistettavaa tyyliä. Mun oma tyyli (jos sellaista on) on tullut mun luonneviasta... ...sama asia kuin tässä; harrastan haitarinsoittoa, mutta samalla olen sitä mieltä että perinteinen haitarimusiikki on maailman järkyttävin asia joka pitäisi kieltää lailla. Tuon asenteen kun soveltaa kuviin niin siinä on mun tyyli.
Ole hyvä. Miksi? Kaipaatko keskusteluopetusta? Varmaan toimiikin. En vain pääse joka koneelta moisia katsomaan. Ok, turha siis käydä niitä katsomassa. Tyylikysymykset kai käydään jaarituselementein läpi. Tuhat laajaa kysymystä viikossa pitää pirteänä. Niinpä. Tuskin kukaan aikoo vaihtaa mielipidettään, joten jouheva lätinä on mukava ajantappo.
Oma tyyli on jotain, mikä on ollut aina olemassa, ja mikä valokuvauksessa luultavasti tulee esiin, kun on jo kokeillut kaikki erilaiset kuvauskohteet, kikat ja esitystavat, mitkä haluaa kokeilla. Se on yhtä kuin kuvaajan persoona. Jokaisella on oma tyyli. Kokonaan eri asia on sitten, onko se tyyli vaikuttava ja omaleimainen. Harvan persoona on. Se erottaa taiteilijat harrastajista.
Siis kaavautuu ja jämähtää paikaleen? En oikein ymmärrä miten se olisi tavoiteltavaa. No oikeasti valokuvaajien suuri määrä ja tyylien rajoitettu määrä tekee koko tyyli touhusta lähinnä huvittavaa. Tietysti jos jossain on kolmen kuuluisan ennalta tunnetun kuvaajan kuvat nimettömänä samalta aikakaudelta, niin kyllä ne pystyy erottelemaan toisistaan aika suurella todennäköisyydellä. Mutta koko jutun pointi oli että tyylit on loppu.
Tyyli vaan on. Pitää olla rohkeutta, vaikka kaikki nauraisivat sulle, niin silti teet niinkun sinun mielestä on parasta. Jopa sillä riskillä, että et elämänaikanasi pääsisi nauttimaan niistä hedelmistä. Periksi ei kannata antaa, silloin olet jo hävinnyt.