Banda Aceh, Indonesia. Elokuu 2005 Tälläisen näkymän edessä sitä tunsi itsenä erittäin pieneksi ja voimattomaksi. Hävityksen laajuutta ja luonnon voimaa ei voinut voinut käsittää minkään uutiskuvan tai valokuvan välityksellä. Tuntui kuin järki ei hyväksy näkemäänsä eikä sitä siten voinut uskoa todeksi.
Aika vaikuttava kuva,mutta vaikuttaa myös ylivalottuneelta. Värit aika pahasti auringonpaisteen haalistamat. Pieni sävyjen säätö olisi ollut paikallaan.
Pistit vaikeesti arvosteltavan kuvan. Kuvasi kiipeilee meidän jokaisen kylpyhuoneisiin, jos ei muuten, tehokkaasti materian kautta. Niinpä, jokainen matka köyhdyttää rikkaammaksi.
Ylivalottuneisuudesta olen Jiipeen kanssa samaa mieltä. Muutenhan kuvasta on vaikea valokuvana sanoa mitään. Ilman muuta se tuo mieleen taannoisen katastrofin, mutta ajankohtaisemmat otokset päihittävät tämän shokeeraavuudessa. Lähinnä mieleen tuli toteamus, jaa - tuollaiseksikohan se jääkin?
Samaa mieltä. Mutta mun mielestä tää on hyvinkin ajankohtainen kuva. Omassa päässä näen tämän niin, että länsimaisella rahalla tehty lomakohde on tuhoutunut katastrofin seurauksena. Nyt paikka odottaa, että paikalliset saavat (omin avuin tietysti) alueen sellaiseen kuntoon, jotta sinne kannattaisi taas rakentaa lomakohde.