Vs: Kuvien osittainen (auto)sensurointi? Olen kuullut tai ainakin luulen kuulleeni, että esiintyjän kolmen ensimmäisen kappaleen aikana saakuvata (kenellä siihen on akkreditointi - joka haetaan etukäteen) ja loput esityksestä rauhoitetaan. Diivoilla voi olla muita syitä ettei halua itsestään muuta kuin voimakkaasti retusoitua aineistoa =itse tuotettua - levitettäväksi (olen tälläisen (hiukan hankalan) vanhan rouvan kanssa joutunut tekemisiin).
Vs: Kuvien osittainen (auto)sensurointi? Katrin Eisman (Photoshop Diva - Katrin Eismann) kertoi jossain seminaarissa, että Joan Collins (asiakkaansa) oli aika hankala - vaikea saada mieleistä aikaan edes Katrinin taidoilla. Elisabeth Taylor vaati kaikki julkaistavat kuvat käännettävän peilikuviksi, hän kun tahtoi lehtikuvan näyttävän siltä, mitä hän näkee peilistä. Osaavat miehetkin: Michael Jackson oli kuulemma huippu. Katrin vietiin ruumiintarkastuksen läpi huoneeseen, jossa oli välineistö valmiina. Samanlainen ruumiintarkastus oli poistuessa: porukka piti huolta, ettei muistitikkua ollut mukana edes ruumiin onkaloissa. Retusoimattomia kuvia Jacksonista nyt sitten kerta kaikkiaan ei haluttu julkisuuteen.
Vs: Kuvien osittainen (auto)sensurointi? Jonkinlaiseksi de facto-sopimustekstiksi on muotoutunut akkreditoiduilla se kolme ensimmäistä kappaletta, ei salamaa. Noissa on paljolti eroja pienillä keikoilla. Yhtenä vuonna Lost in musicissa tuli apulannan Toni hiukan ennen keikkaa siihen meidän kuvaajien ja järkkärien luokse sanomaan, että hän on puhunut järkkärien esimiehen kanssa ja saa kuvata vaikka koko keikan ajan jos haluaa. Yleensä se kolmen biisin sääntö siis tuleekin järkkärien puolelta, että siinä turva-alueella ei olisi turhia ihmisiä. Mikä muuten isoilla festareilla onkin aika mielenkiitoinen paikka kun parin metrin kujalla toisella puolella on lava ja toisella puolella mylvii kolmekymmentuhantinen lauma. Tämä pätee siis niihin työssä oleviin, jotka kuvaavat siitä lavan edestä. Siellä yleisössä taas on eri säännöt. Valokuvaamisen kieltäminen on aika hankala juttu, niin käytännössä, kuin lainsäädännöllisestikin. Yleensä rajoitus on, että isoa kameraa ei saa viedä yleisön joukkoon, kun se luokitellaan vaaraliseksi astaloksi.
Vs: Kuvien osittainen (auto)sensurointi? Paula Koivuniemen haastattelua tehdessä oli hankalaa koska hän ei missään nimessä halunnut sivuprofiilia (tms. en muista tarkkaan) näytettävän. Valo ei saanut olla kova ettei rypyt näy, minkä toisaalta ymmärtää, mutta kun tehdään suht nopealla aikataululla tv-haastattelua niin ei siinä paljon ehdi taidevaloa rakennella. Myös poliitikoissa on kaikenlaisia persoonia. Toiset (miespuoliset) ei tykkää lyhyytensä takia yläkulmasta kuvaamisesta ja muistavat myös sanoa sen... Pari naiskansanedustajaa on tarkoja siitä kummalta puolelta kuvataan. Ja lopputulos on useimmiten se parin lauseen pätkä missä katsoja ei luultavasti kiinnitä huomiota ihmisen ryppyihin vaan siihen mitä se sanoo.