Vs: Kuvien jälkikäsittely, croppaus, vai linssillä täydellisyyteen? Aitous? Ei "ihan samalla tavalla". JPEG on esitettävissä kaikilla maailman selaimilla ja kuvienkatselusovelluksilla, se on yksi kuvien esittämisen standardeista. Sellaisenaan. RAW taas ei ole mikään standardi, vaan niitä on kymmeniä, ellei sitten jo satoja. Jokainen tyyppi vaatii juuri sille tehdyn koodekin tai purkuohjelman, ja tiedosto on muutettava toiseen muotoon, jotta se voitaisiin nähdä kuvana. Mvuoren tarkoittama ajatus lienee se, että mikään raakatiedosto ei ole kuvatiedosto, jonka jokin (tai siis yhtään mikään) ohjelma osaisi esittää kuvana, vaan ne on aina muunnettava jollain apuohjelmalla kuvatiedostoiksi, joita sitten kuvatiedostoja käsittelevät ohjelmat osaavat tulkita samaan tapaan kuin JPEG-tiedostojakin. - Minusta se ajatus on ihan oikea; kuvatiedosto on sellainen, joka yleisesti voidaan esittää kuvana.
Vs: Kuvien jälkikäsittely, croppaus, vai linssillä täydellisyyteen? Aitous? Minulle ratkaisee lopputulos.
Vs: Kuvien jälkikäsittely, croppaus, vai linssillä täydellisyyteen? Aitous? +1 Tie siihen on taas sitten mallia 'kukin taaplaa tyylillään'.
Vs: Kuvien jälkikäsittely, croppaus, vai linssillä täydellisyyteen? Aitous? Kuten edellä sanoin, minusta "lopputulos ratkaisee" sopii hyvin moniin kuvauksen lajeihin, mutta ei kaikkiin. Esim. luontokuva, joka esitetään kertomuksena luonnon tapahtumista. Täytetty eläin ei nyt vaan sitten kuulu siihen juttuun, vaikka lopputulos olisi kuinka hyvä. Mikään uutiskuvakaan ei saisi olla lavastettu.
Vs: Kuvien jälkikäsittely, croppaus, vai linssillä täydellisyyteen? Aitous? Luonto, lehti, dokumentaarisessa kuvauksessahan asia ei ole ihan noin. Katsojalla pitäisi olla luottamus, ettei kuvaa ole manipuloitu. Joulun allahan ekoterroristit kärähtivät manipuloiduista kuvista, mitä sinänsä en ihmetellyt yhtään. Syntyi vain rajanveto, missä ekoterroristien kuvat on todettu mainoskuviksi, ne eivät siis esitä todellisuutta.
Vs: Kuvien jälkikäsittely, croppaus, vai linssillä täydellisyyteen? Aitous? Poikkeuksia toki aina löytyy, asiassa kuin asiassa.
Vs: Kuvien jälkikäsittely, croppaus, vai linssillä täydellisyyteen? Aitous? 90-luvulla näin monen neliön kokoisia Jeff Wall'n kuvia kodeista, kaupunkitiloista, Afganistanin sodasta, täynnä monia detaljeja, jotka voisivat olla tosia. Pikkukuvia jotka ovat olemassa vastakuviensa kautta ja saavat merkityksensä kokonaisuudesta. Meilläkin on joulukalentereita, joiden luukut tuovat lisämerkityksiä, ehkä taustoittavat kuvan tuottajan motivaatioita, tai vetoavat meissä olevaan hyvään. Valokuvissa niitä luukkuja ei voi avata. Usein mielessäni kuljen videokameralla jonkin laajiskuvani pintaa. Nostan kuvanarvoisia yksityiskohtia esille, vaellan katseenomaisesti videoiden näkymää. Mikä näistä kuvista on 'aito'? En voi sanoa lopputulos ratkaisee, koska polkuverkostoja riittää. Onko videoni, tai erilliskuvat 'aidompia', kuin alkuperäinen laaja, niitä taustoittava kuva? Sori kun vien toisaalla, mutta kysyttiin myös kantaa alkuperäisen kuvan ottotilanteeseen. Useimpien ketjun kirjoituksien kanssa olen samaa mieltä. En itsekään ole 168h/vk 24, kuin miltä vaikutan. Pidän jos onnistuin heittäytymään kuvaustilanteeseen, ns. flouw-tilaan. Tai löydän sisäisen kolmannen silmäni. Muu kaikki on jälkiarviointeja ja kuvan, tai rajatun, sovittelua eri tarkoituksiin. Myös ihan kauneuden tai värien vuoksi. Siinä toivon itseltäni jäsentävää, luovaa kuvankäsittelyä. Mutta myös pitkien otoksien videot, huonosti lainattuna, kaurismäkeläisyys, väijyy taustalla. t. manual
Vs: Kuvien jälkikäsittely, croppaus, vai linssillä täydellisyyteen? Aitous? Tämä. Dokumentaarinen yms. kuvaus tietenkin erikseen. Jotenkin tuntuu siltä, että monesti mennään perse edellä puuhun; sitten kun kuva on kovolla, aletaan miettimään, "mitäs tällä ois kiva tehdä". Visio ois aika hyvä olla, ennen kuin suljinta painetaan.
Vs: Kuvien jälkikäsittely, croppaus, vai linssillä täydellisyyteen? Aitous? Tässä erinomainen näkökulma, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan mielestäni kantaa kuvaamisen peruselementtiä. Se fiilis, mikä on kuvatessa, on ainakin omasta mielestäni kaiken perustana. Jos niillä kuvilla saa vielä tuotua sen fiiliksen tai sanoman esille, niin onko sillä tekniikalla siinä jälkikäteen edes mitään merkitystä? Muutenkin yhdyn kyllä tuohon moonshinen kommenttiin siitä perse edellä puuhun menemisestä, kun muistikortit on halpoja niin roiskitaan vaan ja koneella sitten vasta aloitetaan visiointi mitä kuvalle oikeestaan vois tehä, vai saisko siitä edes mitään. Itse koitan myös Jukkis71 kommenttien mukaan ainakin jossain määrin toimia, usein tämä menee jotakuinkin niin että kamera ei ole moneen kertaan mukana, kun näkee jonkun paikan, missä funtsii, että "tästä mä joskus otan kuvan". Tällöin se ehkä kehittyy se ajatuskin siitä viimeisestä kuvasta, mitä sillä haluaisi tuoda esiin. Silloin sitä monesti jopa onnistuukin.
Vs: Kuvien jälkikäsittely, croppaus, vai linssillä täydellisyyteen? Aitous? Monissa tillauskuvaussessioissa pyrin säätämään kamerani niin että kuvaa ei tartte enään käsitellä. Silloin kuvat on dokumentaarista. Kuvaushetkellä kiinitän rajauksiin ja niihin seikkoihin huomiota että ei tartte käsitellä. Filmi kuvaaminen opettaa tähän ajetteluun hyvin. Olen usean digikuvaajan kuullut kuvatessa sanovan "tuon voi fotarissa poistaa, tai muuttaa". Sitten on tilauskuvia ja muita kuvia jotka rakennan päässni valmiiksi ennen kuvausta. Tästä valmistelusta ja onnistumisesta saan minä ainakin hyvää fiilistä. Silti näisskin valmisteluissa kuvissa on mallilla kuvaajalla ja kaikella jotka mukana on, mahdollisuus vaikuttaa kuvan syntymiseen ja tekijöiden fiilis tulee mukaan kuvaan. Varsinkin pienet poikkeamat antaa syvyyttä ja sieltä usein löytyy se paras kuva. Saan siis fiilistä etukäteen suunitellun kuvan onnistumisesta. Saan fiilistä tietyllä kalustolla kuvatessa. Saan fiilistä jos vanhemalla kalustolla onnistuu tekemään kelpo kuvan, ja pidän sitä jopa aitona. Saan fiilistä kun saan kuvata hyvien ystävien kanssa. Saan fiilistä jos keksin tai hiffaan jonkun uuden asian. Saan fiilistä kun kokemeus on karttunut ja katson vanhoja kuvia jotka ei enään niin paskoja olekkaan. Saan fiilistä jos onnistun kuvankäsittelyllä luomaan kuvasta uudenlaisen kuvan.
Vs: Kuvien jälkikäsittely, croppaus, vai linssillä täydellisyyteen? Aitous? Itse oon todistetusti niin huono piirtämään (kuvaamataito 9 peruskoulun päästötodistuksessa) että suunnitteluvaiheen piirtämisen oon heivannut työnkulusta. Siitä ei ole mulle mitään hyötyä. Studiokuvissa on joku visio minkä mukaan mennään. Miljööhommeleissa usein etukäteen suunnitellaan paikka ja aika. Yleensä lopullinen kuva tehdään niinkuin se oli viimeistään kuvaushetkellä päätetty, vain pientä fiilaamista tehdään.
Vs: Kuvien jälkikäsittely, croppaus, vai linssillä täydellisyyteen? Aitous? Mulle filmin käyttö ei tuo mitään lisäarvoa, edes harrastuksena. Kerkesin tekemään sillä työkuvia ihan tarpeeksi. Muutenkin kamera on vain väline, se ei saa olla vastenmielinen mutta ei myöskään palvonnan kohde.
Vs: Kuvien jälkikäsittely, croppaus, vai linssillä täydellisyyteen? Aitous? Täsmälleen päinvastainen näkemys, kuin Jukkiksen esiintuoma suunnitelmallinen vision toteutus. Jälkimmäisessähän kuva on jo "tekemistä vaille valmis", kun kuvaamaan ryhdytään, ja kuvaaminen on vain työtä sen vision konkretisoimiseksi. Itse asiassa en ymmärrä, miten samaan lausumaan sitten mahtui kielteinen suhtautuminen "kortin täyttöön kuvia roiskimalla", minustahan tuo "fiilispohjalta kuvaaminen" on sama asia; katsotaan sitten jälkeenpäin, mitä tulikaan tehtyä.
Vs: Kuvien jälkikäsittely, croppaus, vai linssillä täydellisyyteen? Aitous? Juurikin noin, minä vanhana fossiilina ymmärrän hyvin mitä tarkoitat ;D
Vs: Kuvien jälkikäsittely, croppaus, vai linssillä täydellisyyteen? Aitous? RB:n kanssa samaa mieltä. Ei kai se tee tiedostosta erilaista löytyykö sille avaava softa kaikista koneista vai vaan niiltä jotka sitä tarvitsevat?
Vs: Kuvien jälkikäsittely, croppaus, vai linssillä täydellisyyteen? Aitous? Eli fiilispohjalta ei voi olla järjestelmällinen tai noudattaa tiettyä kaavaa jonkin asian tai kuvan toteuttamiseksi? No. Mielestäni ainkakin voi, sikäli jos fiiliksestä koostuu visio, jonka voi toteuttaa sitten tietyn kaavan mukaan.
Vs: Kuvien jälkikäsittely, croppaus, vai linssillä täydellisyyteen? Aitous? 1) Mieti mitä haluat kuvaamisella viestiä / saavuttaa Ainoa millä on loppupeleissä merkitystä on se kuva/teos jonka julkaiset. Itse olen pyrkinyt alusta alkaen minimoimaan kaiken ylimääräisen työn mitä tapahtuu kuvan ottamisen & julkaisun välillä. Minusta on hienoa, mikäli saavutat sellaisia kuvia joihin olet tyytyväinen jo "in-camera". Säästää paljon aikaa ja mielenrauhaa. Omassa tapauksessani kuvaan nopeasti julkaistavaa "clutter" kamaa ihan vain kamerapuhelimella & Ricoh GR -kameralla. Sellaisia mitä ihmiset haluavat nopeasti someen tai muuhun parempaan talteen. Sen lisäksi kuvaan järkkäreillä RAW-kuvia joissa pyrin tuomaan mahdollisimman aidosti sen fiiliksen esille jälkikäsittelyssä mikä oli kuvaushetkellä. Värimaailmaa editoin näissä tapauksissa sellaiseen rajaan saakka, mikä näyttää luonnolliselta mutta ei teennäiseltä. On aivan henkimaailman juttuja minne sen rajan editoinnissa vetää. Mun mielestä tärkeintä on tehdä taidetta ja tuoda esille sitä viestiä tehokkaasti esille mitä kuvalla hakee. Monet revontulikuvia kuvanneet ovat varmasti joskus miettineet tätä asiaa. Taitavaimmat muokkaajat saavat hyvin vähäisillä säädöillä teknisesti mahdollisimman upean kuvan. Mitä enemmän kuvaan tekee säätöjä, sitä vaikeampi kokonaisuutta on pitää ehjänä ja "aitona". On aivan merkityksetöntä, millä linsseillä kuvaat, mitä kameraa käytät, miten editoit - mikäli julkaistu lopputulos on sellainen mitä itse haluat.
Vs: Kuvien jälkikäsittely, croppaus, vai linssillä täydellisyyteen? Aitous? Erinomainen listaus & erottelu Juke.K:lta tuossa aiemmin. En huomannut lukea sitä ennen viestiäni. Tunnistan monia samoja juttuja kaikessa omassa kuvaamisessani. Menee hiemaan ohi aiheen, mutta.. Saan fiilistä myös siitä että joku ihminen tulee onnelliseksi siitä, että otan hänestä tai hänelle tärkeistä tilanteesta mieluisan kuvan. Eikä sen ihmisen tarvitse olla edes mulle suoraan kiitollinen, vaan mun mielestä on hienoa jo nähdä se, että hän on itse kuvaan tyytyväinen. Tämäkin asia on täysin riippumaton käytetyistä välineistä ja kuvan toteutustavasta.
Vs: Kuvien jälkikäsittely, croppaus, vai linssillä täydellisyyteen? Aitous? Kommenttina alkuperäiseen kysymykseen. Harrastuskuvaajana tee aivan miten haluat. Jos haluat pitää kamerasta tulleen tiedoston loukaamattomana, hyvä. Jos haluat käsitellä sitä jälkeenpäin, hyvä. Jos teet välillä niin ja välillä näin, hyvä. Ei kenelläkään ole auktoriteettia sanoa sinulle että joku tapa on oikea ja joku toinen väärä. (toki säännöt muuttuvat jos vaikka uutiskuvaajana alat yhdistellä useampien kuvien osia yhdeksi etkä kerro siitä, mutta se on toinen tarina) Kyllä filmiaikaankin tehtiin aika hurjia temppuja, parhaiten tunnettu lienee Jerry Uelsmann https://www.google.fi/search?q=jerry+uelsmann+photography&espv=2&biw=1920&bih=979&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=b2qyVJ3DG8uvaYrVguAK&ved=0CB0QsAQ Itse en pidä alkuperäistä kuvatiedostoa tai negatiivia loukkaamattomana, vaan teen Photarissa sen mikä on tarpeen jotta saan aikaiseksi haluamani kuvan. Lopputulos on se, jolla on merkitystä. Aivan huoleti suoristan, rajaan, muutan väritasapainoa ja kontrastia, poistan kuvista yksittäisiä elementtejä. Joskus toki käy niinkin, että alkuperäiselle materiaalille ei tarvitse tehdä mitään, aivan yhtä hyvä niinkin. Esimerkiksi tuo tuli skannerista sellaisena etten enää siihen koskenut https://www.flickr.com/photos/54100950@N02/16174572635/in/photostream Tuossa taas on yksi häiritsevä elementti poistettu, lisätty kontrastia koko kuvaan ja yksi kohta (mikä?) nostettu vaalentamalla selvemmin esille. Harrastuskuvaaminen on vapauden aluetta. Myös, jos halutaan, vapauden rajoittaa omia keinojaan.
Vs: Kuvien jälkikäsittely, croppaus, vai linssillä täydellisyyteen? Aitous? Iruuska sanoi vielä sen mikä multa jäikin. Kyllä moni työkaveri haluaa käyttää mun ottamia kuvia somessa profiilikuvana ja muuten ottamiani kuvia jakaa ja kehua. Kyylähän se tuo fiilista kuvaukseen. Ihan sama mitä ammattilaiset tai täällä pilkun fiilaajat niistä kuvista sanoo. Juuri tuossa yksi henkilö oli mun kuvasta rajannut itelleen faceen profiilikuvan. Katoin että meni hiukan ruvelle. Olis multa pyytänyt vaikka isompaa kuvaa niin olis kuvasta saanut paremman. Henkiö oli todella tyytyväinen kuvaan niin mitä siihen sitten enään kannattaa kuvaajan sanoa.