Onko näkemyksiä, mielipiteitä tai jopa lähteisiin viittaavaa faktatietoa (valo)kuvien digitaaliseen arkistointiin liittyen? Erityisesti asiaa PNG-formaatista tässä yhteydessä? Itselläni on sellainen tilanne että kuvaan nykyään pääosin filmille. Menossa on ollut jo jonkin aikaa aika massiivinen skannausoperaatio omien filmien kohdalla. Mulla on muodostunut tavaksi että jos filmillä on yksikin ruutu jonka haluan skannata niin digitoin sitten samalla vaivalla filmin kaikki otokset talteen. Kuvatiedostot on aika massiivisia TIFFejä. 150 megaa on värikuvissa melko yleinen koko. Olisi kuitenkin aika kivaa jos kuvia DVD:lle tallentaessa mahtuisi edes yksi kokonainen filmi per levy. Olen vieläpä siitä perverssi että haluaisin säilyttää alkuperäisen skannin ja erikseen toisessa tiedostossa mahdollisen muokatun version. Tämä siksi että muokattu saattaa esimerkiksi olla raju croppi tai yhdistelmä monesta kuvasta. Kaikkia filmin kuvia en yleensä edes muokkaa, joten yhdestä rullasta saattaa tulla esimerkiksi tiedostoina 36 skannausta + 5 muokattua kuvaa. Olen jostain syystä vähän arastellut PNG:n käyttöä arkistointikäytössä. Järkisyitä tälle on vähän vaikeatakin keksiä. Se kuitenkin parin testailun perusteella pienentäisi kuvatiedostojen kokoja karkeasti puoleen TIFFeihin verrattuna. Mielipiteitä puolesta ja vastaan? Onnistuuko PNG:ssä kätevästi hakusanoitus yms. tietojen muokkaus? Ainakin TIFFin kohdalla tuki tuntuu olevan epämääräistä. Jotkut myös arvostelevat että PNG on hidas formaatti avata/tallentaa, mutta tällä ei ehkä olisi suurta merkitystä itselleni jos säilyttelen kuvia työstövaiheessa mahdollisimman kauan koneella tiffeinä ja polton tullessa ajankohtaisesti tekisin konvertoinnit. Yksi keinohan olisi ostaa DVD-levyjen sijaan karskisti vaikkapa ulkoisia kiintolevyjä. Näissä kuitenkin katson miinuksiksi sen että tallennuskustannukset pärähtävät kerralla eivätkä jakaannu mukavan tasaisesti aina tarpeen mukaan. Lisäksi noissa on omat virtalähteensä ja nytkin jo tuntuu että rakentavat ydinvoimalaa ihan vaan mun takia. Munien laittaminen yhteen noin isoon koriin myös mietityttää, vaikka onhan ne alkuperäiset negatiivit silti aina tallessa. Saa myös ehdottaa kuvien resoluution pienentämistä - en vaan lupaa ottaa onkeeni. Olen tässäkin suhteessa jotenkin vinoutunut. Tykkään että on pikseleitä millä mällätä vaikka skanneri ei aina tekisikään oikeutta noin isoille tiedostoille.
Vs: Kuvien digitaalinen arkistointi / PNG vs. TIFF / yms. 150 MB per kuva on kyllä mielestäni hirvittävän paljon. Harvaan duuniin tällaisia tiffejä edes tarvitsee. Mutta ymmärrän toki jääräpäisyytesi - itselläni kun on vähän samantapainen luonne. Itse skannaisin kuitenkin pelkästään negaliuskojen näyttökuvat matalalla resoluutiolla arkistointiohjelmaa varten, ja sitten tarvittavalla resoluutiolla ainoastaan ne kuvat joille oikeasti on käyttöä. Negat vaan kunnolla järjestykseen ja tarvittava kuva löytyy aina helposti. Säästät sekä aikaa ja rahaa.
Vs: Kuvien digitaalinen arkistointi / PNG vs. TIFF / yms. Oma ääneni menee JPG ja/tai TIFF -versioille. Koska useimmat ohjelmat ja oheislaitteet ymmärtävät näitä. Todennäköisyys sille,että tulevaisuudessakin löytyy härveli, jolla saa kuvat auki ja käyttöön on suurempi. Jos välttämättä haluaisin tallentaa raw-tiedostoja, olisi DNG valintani.
Vs: Kuvien digitaalinen arkistointi / PNG vs. TIFF / yms. Mihinkä sä ne negat laitat? En käsitä miksi pitää tallentaa moneen kertaan asioita. Jos haluaa arkistoinnin kannalta koneelle kuvien tiedot siihen riittää pienempikin tiedostokoko kun laittaa infon mistä kansiossa negan löytää. Itse olen tallentanut kuvia DVD/RW levylle. Sinne menee joku 4gigaa tavaraa. Eikä ne maksa edes paljon.
Vs: Kuvien digitaalinen arkistointi / PNG vs. TIFF / yms. Mä liputan myös TIFF:n puolesta, tuo PNG on tietääkseni tarkoitettu lähinnä piirrustuksia varten ja GIF:n korvaajaksi webissä kun siinä on läpinäkyvä alfakanavakin mukana... Mutta eikö riittäisi, että arkistoi JPG:nä ne kuvat koneelle/DVD:lle, kun kerran ne negat on kuitenkin tarkoitus säilyttää? Melkeinpä uskallan väittää, että harvemmin ihminen tarvitsee noita 150MB kuvatiedostoja. Voihan niitä tarvittaessa skannata uudelleen.
Vs: Kuvien digitaalinen arkistointi / PNG vs. TIFF / yms. Mullon raakatiffit koneella, vielä ei ole kovalevy täyttynyt liikaa, vaikka on vain 80 gigaa kokonaistila. Pitäis ehkä ostaa joku suurehko toinen kovalevy, niin ei olis huoltakaan. Skannaan vain sellaiset kuvat, joille kuvittelen olevan jotain käyttöä. Olis kyllä hyvä jos jaksais tehdä "digipinnakkaiset" ja sitten vielä oikeat pinnakkaiset ja kunnolla arkistoida filmit, muttakun en oo oikeen millään saanu aikaseks .
Vs: Kuvien digitaalinen arkistointi / PNG vs. TIFF / yms. Itse säilytän digipuolella raw-kuvien lisäksi vain 50% kokoon pienennetyt ja käsitellyt jpg-kuvat. Jos tarvetta on isompaan tulostukseen, niin katson olevan syytä tapauskohtaisesti keskittyä alkuperäisen kuvan prosessointiin uudestaan alusta asti. Eli filmipuolella pesisin negat ja skannaisin uudestaan, säntillisen ja tunnollisen pieteetin kera
Vs: Kuvien digitaalinen arkistointi / PNG vs. TIFF / yms. Minä skannailin alussa kaiki kuvat täyttämään konetta, sitten kylästyin totaalisesti moiseen hommaan ja nyt ei saa oikein itseään skannaamaan edes tarpeeseen ;-) Suositukseni on ettei allergisoi itseään skanneriin, vaan pitää negat ja diat taskuissa, skannaten vain ja ainoastaan tarpeeseen.
Vs: Kuvien digitaalinen arkistointi / PNG vs. TIFF / yms. Kansioon. [QUOTE> [/QUOTE] Sitä kutsutaan varmuuskopioinniksi. Digiarkistoinnissa on ainakin minulla takaraivossa vähän sekin ajatus että niille negoillekin voi käydä jotain. Sellaisessa tapauksessa olisi varmasti sentään jonkinlainen pieni lohtu että tallessa on kuvia edes jossain muodossa. Voihan olla että niille poltetuille levyille käy kuten vhs-nauhoille, eli on lopulta kokonainen vuori tallenteita joille ei sitten löydykään oikein käyttöä. Mutta sehän ei olekaan varmuuskopioinnin pointti että niitä tehdään siksi että toivottaisiin niitä joskus tarvittavan. Jos taas viittasit siihen miksi tallentaa muokkaamaton JA muokattu niin yritin tuolla selventää että usein kyse on kahdesta täysin erilaisesta kuvasta. Layereita osaan toki käyttää mutta niillä ei ole aina mahdollista tai järkevääkään tehdä aivan kaikkea.
Vs: Kuvien digitaalinen arkistointi / PNG vs. TIFF / yms. Silloin tällöin minulla on tarve esim. isohkoille (ts. albumikokoja suuremmille) näyttelyvedoksille tai hyvälle näytekansiomateriaalille. Joskus niihin tilanteisiin joutuu reagoimaan yllättävän nopeastikin. Silloin on helppoa kun on olemassa valmiina korkeatasoinen tiedosto josta tilata vedos - joo ymmärrän kyllä että vanhimpien koulukuntien edustajat pyörivät vinhasti nyt kuka missäkin kotelossaan. Mutta monia hyviä pointteja tullut ilmi toistaiseksi. Ehkäpä joudun soveltamaan ja miettimään aina tilanteen mukaan. Käyttämään monia niksejä samanaikaisesti. Tärkeämpien ruutujen säilyttäminen isoina ja "turhempien" otosten resoluution laskeminen voisi olla esimerkki kompromissiratkaisusta. Jossain määrin olen tätä jo harrastanutkin. Näen kyllä etunsa tuossa "skannaa vain tarpeen niin vaatiessa"-ajattelussakin. Negojen kanssa kun on melkein sitä helpompi työskennellä mitä vanhempia ne ovat. Vuosia vanhoissa negoissa ei kupruilu ole mikään ongelma ja matsku on mukavan litteää.
Vs: Kuvien digitaalinen arkistointi / PNG vs. TIFF / yms. Tässäkin on aika kirpaisevan osuva neuvo. Skannaaminen on vaan mulle myös tapa katsoa ja nähdä omia kuviani, en ainakaan itse pysty suoraan negatiivista katselemaan koko totuutta. Mulla oli tuossa yhdessä vaiheessa aika pitkä kausi etten kunnolla edes nähnyt tuotoksiani kun kehitin vaan negatiiveiksi tai filmit kerääntyivät säilöön kehittämättöminäkin. Nyt sitten tuntuu että janoan näitä omia kuviani vaan enemmän ja enemmän kun kerrankin on mahdollisuus niitä katsellakin.
Vs: Kuvien digitaalinen arkistointi / PNG vs. TIFF / yms. Tietty jos suuri osa negoista on semmosia, että epäilee niiden olevan hyviä kuvia, niin homma on hankalaa. Itellä ei niin kauheesti per rulla oo niitä onnistuneita, joten skannailen liuska (6 kuvaa) kerrallaan. Katselen esikatselut läpi, paitsi jos tiedän että kuva ei ole erikoinen ja skannaan sitten vain ne helmet. Ihan jees tapa toi on esikatsella kuvat, vaikka pimiössä on tarkoitus tehdä parhaista negakuvista printit aikanaan.
Vs: Kuvien digitaalinen arkistointi / PNG vs. TIFF / yms. Noi Tiffithän pienenisi aika tavalla, jos pakkaisi ne lzw:llä, tietysti ei ihan kauheasti, varsinkaan jos ne on 48 bittisiä kuvia.
Vs: Kuvien digitaalinen arkistointi / PNG vs. TIFF / yms. Tuota en kyllä tekisi, jos nimen omaan arkistoinnista on kyse. Jo usean vuoden ajan useat painotalot ovat pyytäneet lähettämään Tiff-tiedostot ilman lzw:tä (tosin syystä, jota en tiedä).
Vs: Kuvien digitaalinen arkistointi / PNG vs. TIFF / yms. Lieneekö tuossa ollut kyse lzw:n tekijänoikeusjutuista, se kun ei ole avointa koodia. (siis vapaata) Pakkauksena tuo on ihan kiva, kun se ei hukkaa mitään. Eikä noita kuvia, mitä arkistoidaan, varmaankaan koko levyä lähetetä painotaloon. Sieltä voi sitten ottaa sen yhden kuvan ja purkaa takaisin normi tiffiksi tai mikä silloin onkaan vaihteeksi painotalojen mieleen. Itsekin olen törmännyt tuohon huvittavaan juttuun. Sanotaan, että tiff-kuvaa ei saa pakata, mutta tiedostot pitää pakata zipiksi, jos lähettää kuvat netitse.
Vs: Kuvien digitaalinen arkistointi / PNG vs. TIFF / yms. Onko PNG sitten tosiaan yleisesti näin hyljeksitty formaatti arkistointimielessä?