15 vuoden tauon jälkeen pitäis varmaan nyt uudelleen digikuvauksen aloittaneena varmuus tallentaa kuvatiedostoja. Aiemmin poltin cd:tä, mutta mitä nykyään jengi käyttää? Outo kysymys, mutta olen siis filkkajäärä, enkä ole pitkään aikaan ollut siis lainkaan kiinnostunut digistä enkä oikein kuvaamisestakaan. Ja pliis, vittuilut sikseen, niitähän täällä on näköjään entiseen tapaan jo tullutkin... Kiitos vaan.
Vs: Kuvien arkistointimedia? Nyt tarkkana, arkistointi ja varmuuskopiointi eivät ole sama asia. Foorumilla on naulattuna tämä keskustelu, josta voit ehkä löytää vastauksia -- vittuilujen kanssa ja ilman. http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,49512.180.html
Vs: Kuvien arkistointimedia? Muuttamattomat raakakuvat menevät minulla kahteen paikkaan, yhdelle sisäiselle ja yhdelle ulkoiselle levylle. Molemmat päivitän uuteen muutaman vuoden välein. Variantit, siis työstetyt kuvat joita olen johonkin käyttänyt menevät sisäisen kiintolevyn lisäksi toiselle ulkoiselle levylle ja sen lisäksi usb-tikuille joita tietysti kertyy. Harkitsen jotakin Crashplanin tapaista pilvisäilytystä lisäksi, mutta en ole vielä siihen ryhtynyt. Tärkeää on noiden varmuuskopioiden ajaminen säännöllisesti. Ja juu, arkistointi (esimerkiksi relaatiotietokantaan kuten allekirjoittanut), on todellakin eri asia kuin varmuuskopiointi ja arkistointi onkin sitten aivan oma lukunsa (ja paljon kiinnostavampi).
Vs: Kuvien arkistointimedia? Eli siis haluan tallentaa kuvani sellaiselle medialle, jonka saa auki mahdollisimman pitkään. Tiedän, että tiedostomuotoja on useita, eikä useimpien jatkuvuus ole taattu. Kyllästyin viittauksessa jo tuohon lerppu vääntöön. Jos keskustelet ihmisten kanssa livenä, viittaako johonkin toiselle henkilölle tuntemattoman käymääsi tai toisen henkilön käymään keskusteluun ja jätät vastaamatta kysymykseen? Savosta?
Vs: Kuvien arkistointimedia? Kiitos asiallisesta vastauksestasi. Mites noi Usb tikut, kuinka hyvin tieto säilyy niissä? Mitenhän pitkään? En tarvitse mitään "oikeita tietoja", vaan kokemusperäistä tietoa.
Vs: Kuvien arkistointimedia? Tarkoitatko nyt siis tiedostomuotoa vai fyysistä mediaa? Tiedostomuotona tiff mainitaan usein hyvänä arkistointimuotona. Fyysiset mediat puolestaan eivät mitkään ole ikuisia, ilmeisesti kiihdytetyt testitkään eivät välttämättä anna hirveän luotettavaa kuvaa siitä, miten oikeasti vuosikymmenien kuluessa käy USB-tikuille tai DVD-levyille. Kiintolevyjen elinikä joka tapauksessa on varsin lyhyt. Fyysisen median suhteen ymmärtääkseni ainoa järkevä toimintatapa on säännöllisesti vaihtaa uuteen mediaan (so. uuteen levyyn tai tikkuun tai mikä ikinä, siis tavallaan "tuoreistaa" säilytys) Noista voi olla hyötyä. http://www.cambridgeincolour.com/tutorials/archival-photo-backup.htm http://www.updig.org/guidelines/ph_archiving.html http://www.dpbestflow.org/file-format/archive-file-formats
Vs: Kuvien arkistointimedia? Olen noita tikkuja käyttänyt ainoastaan vuosia, alle kymmenen vuotta, sitä ennen menivät ensin CD ja sitten DVD-levyille. Toistaiseksi kaikki kuvat ovat kaikilta medioilta auenneet ongelmitta. Varmuuden vuoksi olen alkanut noita CD / DVD varmistuksia siirtää tikuille.
Vs: Kuvien arkistointimedia? Viittasin tuohon keskusteluun, jossa useat eri kuvaajat kertovat kokemuksiaan/näkemyksiään -- en pelkästään minä. Median "auki saaminen" ja "tiedostomuodon auki saaminen" ovat teknisesti toisistaan erillisiä asioita. Ja sitten vielä median säilyvyys. Tietääkseni pisimpään varmasti avautuva media on "mikrofilmi", sille voi vaikka tulostaa digikuvan heksadumppina ja lukea vedellä täytetyllä kossupullolla. Idea on peräisin kansallisarkistosta.
Vs: Kuvien arkistointimedia? Tuli vielä mieleen, että jos olet kiinnostunut vähän pitempiaikaisesta säilyttämisestä, niin kannattaa harkita filmille kuvaamista. Ellen väärin muista, niin oikein prosessoidun (ja kohtuullisen järkevästi säilytetyn) mustavalkonegatiivin elinikä on jossakin sadan ja kahdensadan vuoden välillä (sivuston gurut varmaan tietävät tarkemmin). Ja vaikka filmin kuolemaa on ennustettu jo vuosia, niin uusia emulsioita tulee edelleen ja uusia filmiskannereita tulee varsin säännöllisesti markkinoille. Yksi syy lisää kuvata filmille
Vs: Kuvien arkistointimedia? Taidan vetää vain sen kossun vissyllä. Veikkaan, että filmi on poikki seuraavana päivänä.
Vs: Kuvien arkistointimedia? No sitähän tässä on tehty viimeiset 20 vuotta aktiivisesti Nyt vaan tuli hankittua digirompe. Ja ihan vaan sen takia, että se näytti kameralta. btw ihan hyvän näköistä kamaa sulla, vielä hieman tarkkuutta kuvaan vievillä linjoilla, etuala on tosi tärkeä, olet kyllä hyvillä jäljillä.
Vs: Kuvien arkistointimedia? Tuossa linkittämässäni keskustelussa tapiola2006 ehdotti värierottelua ja säilömistä mv-filmille, pakkaseen.
Vs: Kuvien arkistointimedia? Kiitoksia ystävällisestä kommentista koskien kuviani. Katukuvauksesta todellakin tulee minulla usein hieman liian frontaalista (jos ymmärsin sinut oikein). Toisaalta sommitteluun ei aina juurikaan ole aikaa, kuvaan vieviä linjoja ei aina ehdi katsoa tai sitten kohde ei salli kuvakulman muuttamista. Mutta juu, sommittelu tai kuvan rakentaminen "sisään vieväksi" ei etenkään noissa katukuvissani aina ole kohdallaan, myönnän kritiikkisi oikeutetuksi ja kiitän siitä. Digillä on omat kiistämättömät hyvät puolensa, kuitenkin huomaan kuvaamani digillä oikeastaan ainoastaan reissuila ja oikeastaan ensisijaisesti koska vastaava filmimäärä maksaisi jo vähän liikaa
Vs: Kuvien arkistointimedia? No jos otetaan huomioon ihan tosiasiat, niin sehän on niin että meidän, tai ainakin suurimmalle osalle meistä, väistämätön kohtalo, että perikunta roudaa ne filkat kaatikselle, oli mikroa tai ei. Joten jos sillä pohjalla jatkettaisiin. Eli kunhan ihan oman elinikänsä vois kuviaan katsella, niin se riittäis minulle.
Vs: Kuvien arkistointimedia? Minulla on isän puolen suvun valokuvajäämistö alkaen 1800-luvun lopusta ja jos lapset roudaa ne (ja minun kuvani) kaatopaikalle, niin minä kyllä palaan kummittelemaan Joku ymmärrys pitää asioista olla.
Vs: Kuvien arkistointimedia? Tuosta tarpeesta olen kanssasi samaa mieltä. Aikaisemmin vaan käytit ilmaisua "mahdollisimman pitkään" -- otin sen kirjaimellisesti, en sidoksissa kuvaajan elinikäodotteeseen.
Vs: Kuvien arkistointimedia? Mutta ne ghostbusterssin perkeleet? Niin noista kuvista, kolmiulotteisuuden aikaansaaminen on nopeassa kuvauksessa äärimmäisen vaikeata, ja huomasin sinun usein onnistuneen tässä.
Vs: Kuvien arkistointimedia? Pyydän anteeksi pientä epätarkkuuttani koskien ajan ilmaisuani, ei minua kannata muutenkaan ottaa kovin kirjaimellisesti. Ei pahalla. Kun olen haihtunut täältä, niin kuvittelen, että se mitä lopulle jäämistölleni tehdään, ei juuri enää minua vaivaa, en nimittäin usko kuoleman jälkeiseen elämään, koko lause tuntuu vähän järjen vastaiselta.
Vs: Kuvien arkistointimedia? No pahus, niitäpä en ajatellutkaan. Sukukuvista osa on jo skannattu, jospa muistitikut säilyvät kunnes aikanaan joku lapsenlapsi niitä kuvia katsoo hämmästyksen ilmein. Tekee vielä niistä kouluun esitelmän Kiitos kiitos.
Vs: Kuvien arkistointimedia? Hiukan olen samaa mieltä, että vaivatonta ja ilman lisätoimia säilyvää "arkistointia" ei ole. Vaikka ehkä tuo heksadumppi mikrofilmille säilyisikin, niin se kuvien selailu ja käyttö siltä ei sitten olekaan niin helppoa. Minusta kun tuntuu, että haluaisin hakea ja selata niitä kuviani, käyttää uudestaan, tehdä uusia vedoksia ja koota uusia esitettäviä kokonaisuuksia. Itse kyllä tällä hetkellä tyydyn kovalevyihin. Pääarkisto on kotiverkon kovalevyllä ja siitä sitten varmistuksia irrallaan olevalle levylle. Työn alla olevat kuvat ovat lisäksi kuvankäsittelykoneen levyllä. Koko roska on luetteloituna Lightroomin kannassa. Levyjä joutuu uusimaan, jo pelkästään kasvavan kuvamäärän takia. Toisaalta levyn hinta edelleen laskee ja käyttö nopeutuu, joten kuvien kopiointi ehkä viiden vuoden välein uudelle levylle ei rasita kukkaroa (per kuvatiedosto), eikä juuri sinänsä aikaakaan. Toistaiseksi tiedostoformaatteja ei ole joutunut vaihtamaan, kaikki pystyy edelleen lukemaan samalla ohjelmalla. Itsellänikin on digikuvausharrasteen ensimmäisiltä vuosilta DVD-levyarkisto. Ne ovat kyllä säilyneet (vanhimmat vuoden 1998 levyt pystyy yhä lukemaan), mutta niiltä kuvien selaaminen on kyllä hankalaa. Suurin osa onkin siirtynyt muun arkiston yhteyteen kovalevylle. Tikkuihin en kyllä luota. Ne ovat sähköistä muistia, eivät herkkiä magneetille, mutta radiotaajuinen ja energisempi säteily kyllä vaikuttaa. En voi uskoa, että data säilyisi paremmin kuin kovalevyllä. Olen itse verrannut digitaalista kuvasisältöä kirjoitettuun tekstiin. Paperi on varsin helposti tuhoutuvaa. Mutta jos teksti on ollut säilyttämisen arvoista, niin sitä on vaan kopioitu niin moneen paikkaan, että vanhojakin teoksia on säilynyt meidän aikoihimme. Olennaista on ollut juuri se, että tarkka kopio on ollut mahdollista tehdä.