Ei. Mutta hänen kuvansa niistä ihmisistä voivat osoittaa hänen kykyään ajatella enemmän kuin reproduktiokuvaaja. Kun kuvaajalla on laaja lukeneisuus, se näkyy aina kuvissa, yleensä siten -että kuvissa on metafora.Yleissivistys tarkoittaa kykyä oivaltaa enemmän.Silloin pystyy kuvissaan näyttämään riippuvuusuhteita, vertauksia, sosiaalista kritiikkiä, yhteiskunnallisuutta ja monia muita asioita - jotka liittyvät sanottuun yleissivistykseen.
Osaltaan tottakin. Mutta... Jotenkin romanttinenkin näkemys. Usein kohdannut esim. maaleilla töherteilijöitä joiden nk. yleissivistys huomattavan heikko. Ovat ihmetelleet tekeleittensä saamaa palautetta, tulvivan semanttista ylianalysointia, joita eivät ymmärtäneet. Pätkääkään: "Tuotako muka tarkoitin?" Olettamukset ja illuusiot saavat suorastaan ihmeitä aikaan. Suosittelen rehdisti tolkullisen kaupunkilaisjärjen käyttöä. - Petojen planeetalla... edit. Kieltäydyn perustelemasta.
Somekammo on usein seurasta kyvyttömyydestä hyväksyä muutosta ja nähdä maailmaa sellaisena kuin se on juuri nyt. Yhtäailla kuin lukeminen kannattaa ja taiteen seuraaminen, tai vaikka vaan vanhan taiteen tutkiminen oppimismielessä, niin yhtälailla valokuvaaminen on ajanhengen tutkimista tai taltiointia. Jos kammoaa vaikka somea tai on muuten itsensä rajoittanut, niin ymmärryskin rajoituu ja samalla kyky ilmaista tai nähdä todellisuutta aidosti niin kuin se on. Enkä tarkoita, että räppiä pitää kunnella ja somessa itseään esitellä, vaan ettei kategorisesti kieltäisi edes sitä, kun joku niin tahtoo tehdä tai pitää räppiä musiikkina.
Ei kaikki halveksunta ole "kammoa" Halveksua ja ällötä voi ihan perustelluista syistäkin eikä aina totaalisesti. Maailmassa on myös värejä... Ja kuvausinnosta: Ei ole kadonnut. Joidenkin foorumeitten junnaava toistokkuus ja vuosia jatkunut pysähtyneisyys (jopa taantumus) aiheuttaa osallistumisflegmaattisuutta. Ei kaikki kuvaa näyttääkseen viidelle vanhalle starballe näpsäisyjään?
Eipä tuo ollut sinulle kirjoitettu, somen kieltämisestä puhuttiin tuolla aiemmin. Somen hylkääminen, eli yhden informaatiokanavan kokonainen sivuunlaittaminen on sama kuin laittaisi laput silmille, eikä hyväksyisi nykyisyyttä. Ei todellisuutta voiteta sulkemalla se pois omasta ymmärryksestä, vaan tutkimalla sitä ja ymmärtämällä mistä on kyse, vaikka sanoma ei aina olisikaan "kovin tärkeä" tai olisi puhdasta huijausta niin kuin usein nykyään somepostaukset ovat. Usein myös isojen valtioiden isolla vaivalla luotuja illuusioita ihmisten harhauttamiseksi tai vaikuttamiseksi. Sodankäynti on siirtynyt verkkoon ja someen ja aina ei ole niin helppoa erottaa tahallinen virheellinen tieto oikeasta, joskus ihan mahdotonta.
Mainittu kirjojen lukeminen on ollut keskeinen yleissivistyksen lähde - ja monen muunkin inhimillisen elämän osa-alueen lähde meille "vanhojen starbujen" ikäluokille. Nykyään se ei ole muodissa. Jossain 15-20 vuotiaiden (siis tällä vuosituhannella syntyneiden) joukossa saattaa olla enemmistö sellaisia, jotka eivät ole lukeneet yhtään kirjaa (eikä juuri painettuja lehtiäkään). Nuoriso hankkii informaationsa netistä ja vielä mieluiten videoina. Lehtien nettijutuissakaan ei ole syyttä se nappula "kuuntele juttu", vanhus voisi sarkastisesti ajatella, että se on niille, jotka eivät osaa kunnolla lukea. Mites porukka tämän näkee? Korvaavatko nettivideot kirjallisuuden yleisivistyksen lähteenä, vai onko (kuten "vanhat starbut" mieluusti ajattelevat) kasvava sukupolvi oletusarvoisesti siinä suhteessa auttamatta heikommassa asemassa kuin edelliset?
Lähteellä (video/kuunneltu/luettu) ei liene väliä, jos omaksuttava sisältö _olisi_ jollain tavalla luotettavaa (edes faktat kohdillaan), yhteiseen hyvään pyrkivää, mahdollisimman vähän manipuloivaa. Eniten huolestuttaa lukutaidottomien kritiikin puute, omaksutaan saadut "hyviltä kuulostavat" vastaukset syöttineen päivineen (kokemushan tulee iän myötä ja usein myös kantapään kautta, itseämme viisaampien ajatuksia pohtiessa/vertaillessa). AI/kielimallit (/tai varsinkin algoritmit) kehittyvät niin nopeasti, jotta edes kehittäjänsä ei tiedä, että millä tavalla uusi kielimalliversio vastailee kun sille syötetään lisää sisältöä, detaljeja, ihmisten ammattitaitoa ja ajatuksia. Tutkitaan vasta jälkikäteen jotta miten se uusi malli reagoi (mitä vastailee milläkin painotuksella kysyttäessä, miten "suojelee itseään", valehtelee kuten sisäänsä syötetyt lähteensä,...) Useimmat AI-kehittäjäthän varoittelevat vaikkapa tyyliin: Kun AI saavuttaa ihmisälykkyyden (kuulemma ihan kohta), se rupeaa kohtelemaan meitä samalla tavalla, kuin me kohtelemme tällä hetkellä vaikkapa eläimiä. Myös työnantajat näkevät AI:n myötä työttömäksi jättäneet taakkanansa, eivätkä tule koskaan jakamaan "tuottojaan" solidaarisen tasaisesti. Toisaalta, mitä lie jaettavana, kun kenelläkään ei oo varaa kuluttaa mitään. RIP of kapitalism,-) Joka tapauksessa, kun riittävän monelle tulee nälkä ja vilu, homma hoitunee taas kerran automaattisesti (toivottavasti rauhanomaisesti). . . . Jos itse keskustelun avauksesta, kuvausinto vaihtelee mielialan mukaisesti, järkkäriä ei jaksais millään kantaa mukanaan...
Kirjat itselle tärkeämpiä. Niihin käytin lähes kaiken liikenevän jo teininä. Tunnen myös monta parikymppistä jotka mieluumin lukevat niitä/niistä kuin tölläävät videoita. Silti ja yleisemmin: Tämä sivistyksen alamäki ja keinoällin triumfi oksettaa. Ihmiskunta syöksyy itsemurhaan. Vaikka parempiakin vaihtoehtoja olisi. Sääli - mutta minkäs teet? Hulluus on lajiin ohjelmoitu? Nykymusa lähes 100% paskaa. Ihmiset rumempia (botoxeineen & läskeineen). Koiratkin hullumpia Pahinta on -kuitenkin- henkinen rappio ja kaikenkattava ja kiihtyvästi lisääntyvä typeryys.
Jussi kirjoitti samaan aikaan Täysin toivoton on ihmislajin tulevaisuudennäkymä. Loppu mikä loppu. Ehkä ei siis kovinkaan ihme jos vaikkapa "kuvausintokin" joillakin hieman hiipuu...
Ihmisetkin rumempia? Osin ehkä joo. Minua valokuvausharrastuksessa rassaavat eniten täytetyt huulet. Naamasta tulee aika luonnottoman näköinen, ja tee siitä nyt sitten söpö potretti. Monilla wannabemalleilla on melkoiset töröhuulet, ja niitä koitan aina joskus vältellä. No, tatskatkin ovat joskus aika hirveitä, niitä tosin on monentasoisia. Lihavuus ei välttämättä ole epäesteettistä.
Onhan se hyvä että makuja että mieltymyksiäkin on useampia. Sopiihan se pullukkuus joillekin. Mutta surkea kunto ja epäluonnollinen olemus eivät mitään erityisen tavoiteltavia - omasta mielestäni. Kaikki eivät voi voida hyvin (vaikka haluaisivatkin) ja sekin on hyväksyttävä - itsenikin suhteen - näin elämän viimeisillä senteillä. Tulipahan nähtyä - tämmönen Tellus. Asukeineen ja näkymineen.
Naamasta tulee aika luonnottoman näköinen, ja tee siitä nyt sitten söpö potretti. --- Tuon(kin) ilmiön kuvaaminen on hyvin tärkeää. Valokuvaus tallentaa historiaa ja ällöttäviä ilmiöitä pitää kuvata. Miksi ihmeessä ihmisen kuvasta pitäisi tulla söpö potretti??? Mikä arvo on söpöydellä?
Yhtä suuri arvo kuin vaikka rujoudella? Vapaahkossa maassa saa tykätä kuvata melkein mitä haluaa. Ja jopa kertoa siitä. Jossain tulee raja vastaan kun oikein etsii... Sitäpaitsi kirjoitin aitoudesta enkä mistään "söpöydestä". Aitous on aitoa olkoon vaikka ns. rumaa. Mikä on "söpöä, aitoa, rumaa tai rujoa" jne.? Kenellekin? Miksi kaiken kuvaaminen on niin "tärkeää"? Neuroottinen pakkomielle taltiointiin? Pitääkö joka ainoa asia jotenkin tallentaa? Keitä varten? Antaa asioiden kadota. Kerro miksei ja MIKSI....
Juuri näin sitä luulisi kuvaajan ajattelevan erityisesti katukuvauksessa, että kuvan ja kuvankatsojan välille syntyisi jonkinlainen kerronnallinen suhde, mutta usein tekninen suorittaminen ja muu vie huomiota kuvan ottamisen hetkellä niin paljon, että sisältöpuoli kärsii.
usein tekninen suorittaminen ja muu vie huomiota kuvan ottamisen hetkellä niin paljon, että sisältöpuoli kärsii.[/QUOTE]-- -- Useimmiten kuvaamisen ergonomia on opittu väärin alusta alkaen. tai ei opituu edes vaan ruvettu koskemaan kameraan väärin. Huippukirvesmies käyttää vasaraa aina samalla otteella niin kameraakin pitää käyttää. Kamera on laatikko ja vain este kuvan kokemisen ja tuottamisen välillä. Siksi sen ottaminen haltuun on pakollista jos aikoo osata. Sikis en myös ymmärrä runkojen ja optiikoiden jatkuvaa vaihtamista. Kuvat eivät siitä miksikään muutu.Jos voisin kuvaisin vain F3:lla jossa oli paras oma ergonomia koskaan. Mutta pari niistä kuvasin loppuun ennen siirtymistä digiin, eikä yksikään Niksun digirunko tarjoa prismaa niin vasemmalle kuin F3
Se on varmaan totta. Ero taiteentekijän ja välineharrastajan. Maalarikin joka joutuu ajattelemaan tietoisesti vain välineitään tuottaa yleensä lähes AI -sielutonta. Tarpeeksi lahjoja, herkkyyttä, kokemusta ja näkemystä niin voi syntyä jopa jotain merkittävämpääkin. Samaa voi soveltaa muuhunkin taiteen tekoon. Tyhjä kylmyys harvemmin sytyttää. Tarvitaan sydäntä. Onko mikään helpompaa kuin rutinoitua tähtäilemään kadulla asetellen kävelijöitä kultaisiin leikkauksiin? Varmaan on... Mutta miksi tehdä samaa klisettä tuhansin toisinnoin? Valaiskaa, näkijät... Edit. uupus ään pilkut
-- -- Useimmiten kuvaamisen ergonomia on opittu väärin alusta alkaen. tai ei opituu edes vaan ruvettu koskemaan kameraan väärin. Huippukirvesmies käyttää vasaraa aina samalla otteella niin kameraakin pitää käyttää. Kamera on laatikko ja vain este kuvan kokemisen ja tuottamisen välillä. Siksi sen ottaminen haltuun on pakollista jos aikoo osata. Sikis en myös ymmärrä runkojen ja optiikoiden jatkuvaa vaihtamista. Kuvat eivät siitä miksikään muutu.Jos voisin kuvaisin vain F3:lla jossa oli paras oma ergonomia koskaan. Mutta pari niistä kuvasin loppuun ennen siirtymistä digiin, eikä yksikään Niksun digirunko tarjoa prismaa niin vasemmalle kuin F3[/QUOTE] F3 tehtiin ergonomia mielessä pro käyttöön. Digit taasen on tehty ajatuksella, että yritetään keksiä pyörä uudelleen. Mutta kun se väkisin uuden keksiminen nyt vaan on askel taaksepäin ihan liian usein. Täsmälleen samaa mitä nyt koetaan autoissa, etenkin sähköauton pitää olla ufo käyttää, kun se on uutta.
Mulla taitaa olla vain liikaa runkoja. Kahta eri merkkiä ja siitäkin mistä on toinen samaa merkkiä, ovat käyttöliittymät erilaisia. Myönnän virheen.
Kysymyksen asettelu kertoo aukottomasti, että valokuvausharrastuksen eri lajeista tf-kuvaus ei ole kysyjälle tuttua edes kuulopuheelta. Siinä harrastusmuodossa kuvaaja ja malli tekevät kuvia yhteistyönä. Malli valmistautuu kuvaukseen matkustamalla kuvauspaikalle, kampautumalla, meikkaamalla, hommaamalla sopivat asusteet, pitämällä muutaman tunnin alusvaatteita, joissa ei ole kuminauhoja tai muuta ihoon painautumia jättävää jne. Kustannuksiakin kertyy matkoista, meikeistä ja asuista. Aikaa voi kulua kuvauksen 2-3 tunnin lisäksi pari kolme tuntia niihin meikkauksiin ja kampauksiin, matkoihin ehkä tunti suuntaansa. (Kuvaaajan osuus voi olla hiukan helpompikin - tänään minulta meni kalojen perkauksesta lähtiessäni käsien pesuun ja kameran tarkistukseen (kortti ja akku) vajaat viisi minuuttia, matka studiolle sitten toki.) Tuota mainittua 6-7 tunnin puuhaa kustannuksineen malli ei useinkaan tee puhtaasta sosiaalisuudesta tai halusta päästä kameran eteen, vaan hänelläkin on useimmiten selkeä visio, mitä hän kuvaukselta haluaa. Kuvia, ja usein vielä oman näkemyksensä mukaisia kuvia. Se mallin näkemys voi olla samantapainen kuin kuvaajankin kuvaideat, mutta usein jossain määrin erilainenkin. Silloin kuvaussession aika jaetaan: tehdään kuvia mallille, ja tehdään kuvaajan juttuja, enemmän tai vähemmän tasapuolisesti. Kumpikin saa haluamansa, ideaalitapauksessa ainakin. Harrastajamallien toiveissa on usein, ehkä useimmitenkin, juuri niitä "söpöjä kasvokuvia", ainakin osana toiveita. Niitähän he julkistavat somessa jne. (Olen nähnyt instatilejä, joissa on 400 samantapaista kasvokuvaa myötävaloon kuvattuna.). Ja, jos niitä halutaan, niitä sitten tehdään. Arvoa kyselemättä. Bilateraalista toimintaa, sitten taas tehdään niitä kuvaajan juttujakin.
Edellisissä kommenteissa on paljon hyvinkin yleispäteviä viisauksia, mutta komppaisiin nimenomaan niitä lausumia, joissa korostettiin lukemisen ja yleissivistyksen merkitystä. Lukeminen - melkein minkä kirjan tai artikkelin hyvänsä - voi herättää uusia ajatuksia, uusia näkökulmia tai ideoita. joita ei vain ole tullut mieleen. Olikos se nyt Jörn Donner, joka mainosti kirjoja lauseella "lukeminen kannattaa aina". Ihan äskettäisenä esimerkkinä. Lueskelin tuossa Raamattua. (Usko tai älä...) Lähtökohta oli tietysti P. Räsäsen tuomio KO:ssa. Tavallaan koomista, joskin ymmärrettävää, että rouva Räsänen on tarkkaan tutkinut ne kaksi kohtaa kirjassa, joissa homoseksuaalisuudesta mainitaan jotain, muttei mitenkään huomioi niitä 200 kohtaa, joissa naisen asemasta yhteiskunnassa annetaan aika selväpiirteisiä lausumia, jotka niinikään aika lailla poikkeavat nykyisistä käsityksistä. No, niin tai näin. Mooseksen 2. kirja ohjeistaa mm. näin: "Jos joku myy tyttärensä orjattareksi, tyttö ei pääse vapaaksi niin kuin miesorjat. Jos isäntä ei pidä orjattaresta, jonka on luvannut ottaa itselleen, hänen on sallittava, että orjatar ostetaan jälleen vapaaksi. Toisen kansan jäsenelle hänellä ei ole oikeutta myydä tyttöä, jos hän on rikkonut antamansa lupauksen. Jos hän taas määrää tytön pojalleen, tyttöä on kohdeltava kuin vapaan miehen tytärtä. Jos isäntä ottaa toisen vaimon, hän ei saa vähentää ensimmäisen ruokaa, vaatetusta eikä aviollisia oikeuksia. Mutta ellei mies täytä velvollisuuttaan näissä kolmessa asiassa, vaimo pääsköön lähtemään ilman korvausta." Siitähän sitä kuvausintoa sitten taas siksikin. Ajatus oli, että ko. kirjan suositukset saattavat olla aika lailla ainakin naishenkilön ja varsinkin non-WASP sellaisen elämää kahlehtivia siihen vanhaan malliin ymmärrettyinä. Tuloksista nyt ehkä ei niin paljoa kerrottavaa ole, mutta ainakin hauska iltapäivä Innan kanssa kuvaukseen käytettiin.