(CS2:ssa) käynnistät bridgen ja valitset ne 200 kuvaa, sitten file > open in camera raw (ACR). ACR:ssä säädät yhden kuvista kohdalleen ja valitset ne loput 199 ja klikkaat "Save 200 images", valitset formaatin mihin saveet (psd, tiff, jpeg, dng). Kone rouskuttaa aikansa ja voit vaikka irkata kunnes homma on valmis. Pienemmän määrän kuvia voi samantien avata photariin, mutta 200 kuvan satsi on parempi tallentaa levylle ensteks.
Nikon Capturessa on myös mahdollisuus tehdä samat temput monelle kuvalle yhtä aikaa. Harvemmin tulee kuitenkaan käytettyä jonoja muuta kuin JPEGiksi tallentamisessa. Yleensä sitä kumminkin haluaa ihan silmällä katsoa kutakin kuvaa erikseen. Tietyt perusjutut, kuten tavallisimmin käyttämäni USM mulla on talletettuna ja valittavissa yhdellä klikkauksella. Etuna NC:ssä ja vastaavissa RAW-softissa on, että kuvan voi edelleen tallettaa RAW-muodossa, jolloin itse kennolta tullut kuvadata säilyy aina täysin koskemattomana. Ominaisuudet riittävät useimmissa tapauksissa kaikkeen kuvan tarvitsemaan käsittelyyn. Peruskäsitellyn kuvan voi kuitenkin tarvittaessa avata jatkokäsittelyyn Photoshopiin 16-bittisenä suoraan NC:stä. Raakakuvien selailun ja alkukarsinnan teen Nikon View:llä, joka avaa RAW-kuvan sekunnin murto-osassa, ja josta käsittelyyn kelpaavan kuvan saa avattua suoraan NC:ssä. Ei homma olisi mulle missään kohtaa helpompaa, jos kuvat olisivat JPG-muodossa.
Canonin DPP:llä voidaan kuvat laittaa jonoon, tehdä perussäädöt kaikille valituille kuville nopeasti parilla kilikkauksella ja ennen eräajoa hienosäätää joka kuva erikseen haluamakseen. Jos koneessa potku riittää niin ohjelma pyörii taustalla. Mun nykyprossu (joka on vaihdettu kärvähtäneen tilalle) ei jaksa kunnolla pyörittää taustalla vaan on paras käydä välillä kaffilla. ja munmielestä aika hyvä ohjelma noinniinkuin kameran-mukana ilmaiseksi saatuna.
No tarkemmin ajatellen on mulla ollut kovastikkin hyötyä raw kuvaamisesta sikäli, että nuo rawfilet jää koskematomana varmuuskopioksi. Joten on usein ollut hyvä aloitaa muokaaminen kokonaan alusta. Eikä toi nyt loppupelissä ole kauhia homma tuo rawin käsiteleminen, onhan siitä tullut jo tapa. Niin välillä on hyvä ravistaa nuppia ja ajatuksia.
Mulla on ihan sama käsitys tästä asiasta. Loppujenlopuksi RAWwit päätyy käsittelemättömänä CD:lle ja käsitellyt kuvat toiselle CD:lle ainakin toistaiseksi. Polttava DVD täytyis hommata.
Itse valotan yleensä oikein ja kun useimmat kuvat tulevat lehteen, mulle varsin riittää jpg:t. RAW:n säätövaraa ei tarvita, se vie vain aikaa. Jos käsittelee yhteen lehteen sata kuvaa niin pelkkä Capture-Photoshop-kääntö saa verenpaineen tappiin. Harvoin teen kuviin mitään drastisia säätöjä paitsi terävöitystä. Valkotasapainoa korjailen pipettien avulla joskus.Mutta kyllä kuvat ovat kelvanneet ulkomaisillekin lehdille. Ja onpa niistä tehty 50x70 suurennoksiakin. On sellaisiakin kuvaajia, että pitää kuvata aina manuaalilla, aina tarkentaa käsin, aina kuvata RAWia, aina kantaa mahdollisimman painavaa jalustaa ja mahdollisimman isoja putkia jne jne. Antaa kaikkien kukkien kukkia - mutta ei ne kuvat siitä parane, että ne tehdään vaikeimman päälle. Varmasti suurin osa digijärkkärien omistajista kuvaa JPGiä.