Olen huutanut rawin puolesta viimeisen puoli vuotta ja kuvaa kaiken raw formaatissa. Nyt rupesin miettimään että kuinka monta kertaa 350Don vetänyt WB persiileen? Yksi sadasta? No kun kerran photoshopissa saan Wb korjattua Myös Jpg:stä niin mietin miksi en suoraan kuvaa jpg formaatiin. Samoin tarkennuksen joutuu aina säätämään raw kuvista kun ne jää pehmeiksi. Joten kysyn miksi kuvaan edelleen kaikki rawina,? Apua!!!
Öö.. Ei tarkennusta voi RAWista jälkikäteen säätää RAW-kuva on pehmeämpi kun sitä ei terävöitetä valmiiksi. Terävöittäminen on datan hukkaanheittämistä. (on oikeasti, siinä eriväristen pintojen kontrastia toisiinsa kohotetaan, ja heitetään hukkaan kennon tallentamaa dataa) Silmä vain näkee kuvan terävämpänä. Kameran oma terävöitysalgoritmi ei kuitenkaan ole oikea ihmisen silmä, eikä tiedä, milloin kuvasta saattaa hävitä jotain arvokasta, ja harvemmin myöskään tietää, milloin kuvaan tulee terävöityksen aiheuttamia virheitä, useimmiten haloja (vaaleampaa kerrosta mustien alueiden reunoille)
No höh kyl mä ton tiedän Käytin vain sanaa tarkennus. tarkoitan kun tota dataa ei oo pahemin tarvinut perus kuvissa.
JPG:n laatu kärsii heti paljon, jos sitä vähänkin muokkaa, koska siitä on karsittu kaikki työvara pois. JPG on hyvä, jos suuren kuvamäärän mahtuminen kortille on tärkeintä tai kuvat aiotaan printata suoraan kortilta käsittelemättä tai muuten vaan ei ole aikomustakaan niille tehdä mitään jälkikäsittelyä. Jos on tarkoitus hiukankin säätää tasoja tai sävyjä, JPG on surkea lähtökohta.
RAWin hyvä puoli on 16 bittiset värikanavat 8 bittisten (JPG) sijaan. Antaa mahdollisuuksia välttää puhkipalamista tai sysimustan ongelmia. Kyllä jpg nätisti kestää tasokäsittelyjä mutta ei tietenkään yhtä paljon kuin RAWista tuotu kuva. Tai en ainakaan käyttäisi sanoja 'heti paljon'. JPG on myös hyvä jos on kuvaamassa paljon eikä halua käyttää järjettömän kauan jälkikäsittelyyn aikaa. Oma 'työnkulkuni' tuollaisissa massakuvissa on tyly: isken autolevelsin ja jos jälki on ok se saa riittää. Jos ei niin sitten undo ja katsotaan Levels-säätötason kautta asiaa. Useimmiten kuvaan kuitenkin RAWina. Vesku
Lukekaapa tuo vanha juttu ja kertokaa miten on mahdollista saada noin hyvää jälkeä pokkaridigillä jolla kuvat on otettu jpg;nä, ei rawina --> http://www.robgalbraith.com/bins/multi_page.asp?cid=7-6468-7844 Tuon kun luin (+ näin herran muita kuvia) niin halutti saman tien lopettaa raw-kikkailu.
Olisiko niin, että RAWia hankalana pitävät eivät ole vaan koskaan käyttäneet kunnollista RAW-softaa? Niin, sen lisäksi, että JPG:ssä on sävyjä liian vähän, siitä on myös väkisin vähennetty kuvadataa, mikä käytännössä tarkoittaa, että edes JPG:n sallimat 256 sävyä eivät ole käytössä. Etenkin käyrien säätäminen tuo tämän äkkiä esille ikävällä tavalla. Voihan sitä JPG:stäkin esim. nostaa kaikkia tasoja tasaisesti. Mutta miksi tehdä elämänsä vaikeaksi ottamalla käsittelyn pohjaksi huonoimman mahdollisen tiedostoformaatin?
resepti 20d:l: - jiipekkimode - b/w päälle - contrast maksimiin - terävöitys maksimiin - joku "tikifilsu" valikost päälle - iso3200 ja hirvee kasa harmaasuotimii himmentään keksipäivän arskaa.
Ja vaikuttaa siltä, että monet eivät ole opetelleet työtapaa, jossa ensin nysvätään yksi kuvaussession RAW kohdalleen ja sitten läväytetään samat säädöt muihin samanmoisiin. Sitten seuraava satsi, jne. JPEG on julkaisuformaatti. RAW on editointiformaatti. Jos kuvaa aikoo käsitellä, miksi kuvaisi JPEG:iä -- jos kalusto osaa RAW:ta?
Entä jos ei koe saavansa rawista juuri muuta kuin lisää työtä? Entä jos on kiire? Entäs jos pitää tehdä kuvia julkaisukuntoon primitiivisissä oloissa ja heikkotehoisella tietokoneella, esim. rekan perävaunussa lattialla 800mhz läppärillä? Itse en kuvaa Rawia juuri koskaan. Ja ihan hyvin ovat jpg:tkin kestäneet käsittelyä, sitä vähää mitä oikein ja oikealla valkobalanssilla valotetut kuvat tarvitsevat ennen kuin ovat valmiita julkaisuun.
In his Leica days, he shot Tri-X and developed it in D-76. His Olympus files show much more shadow detail than those old Tri-X negatives, the photographer says. Melko uskottavan kuuloinen artikkeli ,)
Jos RAW:sta ei saa mitään lisäarvoa niin sitten on turha vaivaitua. Mulla ei ole "koskaan" noin kiire. Itse kuvaan RAW+JPEG:iä eli "diginegoja+digipinnakkaisia".
Käytä Anselan ohjetta, tai osta sille 800Mhz koneen ikäinen ja tehoinen 2mpix digijärkkä ) Mä kuvaan vain RAW:ia, koska olen sen jpg:n aika hyödyttömäksi katsonut. Kaikki kuvat tarvii käsittelyä ja jos laittaa 'suoraan' C1:llä, tai RSP:llä ne RAW:it kääntöön JPG:ksi, niin ei siinä kauan nokka tuhise. Turha tähänkin kai on kiistoja tehdä, toiset kuvaa toista ja toiset toista, jotkut kuvaa sanomalehteen toiset aikakausilehteen/mainokseen ja jotkut webbiin. Kuvilla on monta käyttökohdetta, mutta sinäänsä vituttaa jos jättää jonkun mahdollisuuden käyttämättä suosimalla vain toista.
Tietysti jos leikassa ei ole valotusmittaria ja sormella lämmöt koitetaan eikä virheistä opita niin saattaa olla että olyn 5050 antaa enempi yksityiskohtia mustaan - jpg pakkaus sössöä ainakin jos ei muuta ,)
Laiskuus taitaa olla syynä siihen, ettei ole tullut käytettyä RAWia. Oisinko vajaa sata kuvaa ottanut. Vaikutti niin työläältä ettei sitten tullut opeteltua, että mitenkä sais esmes 200:lle kuvalle suurin piirtein samat säädöt tehtyä.
Ei tuo nyt niin kovin työlästä ole, jos säädettävää ei ole, niin ei muuta kuin valitaan kuvat ja kääntöön, vaikka sitten jpg:ksi. Esim. RSP:ssä voit hoitaa ne 200 samalla tavalla pielessä olevaa kuvaa säätämällä yhden kohdalleen ja kopioimalla säädöt (8 valittavaa kohtaa) muistiin, valitsemalla ne loput 199 samalla tavalla pielessä olevaa (ja jättämällä ne hakemiston 246 ei pielessä olevaa rauhaan) paste-klik ja kaikki valitut on samoissa säädöissä.