Olkaa hyvä vaan. Juuri sitä se on. Ennen kemikaalien vähittäismyyntiä tapahtui jossain määrin apteekkien kautta ja isommat satsit ostettiin Merckiltä tai Tamrolta tms. tukkureilta. Päivän tilannetta jakelun suhteen en tunne.
+1 On kavereita joille ne peukutukset ja some tuntuu olevan motivaatio kuvaamiseen, ok jos ne siitä nauttii, mutta ite en kyllä sitä elämää jaksas että kuvata muiden mieliksi ja stressata kuinka monta peukkua tämä kuva saa. Kuvata itselle mikä itseä kiinostaa ja olla kuvaamatta kun ei huvita, se on sitä mitä haluan jatkossakin tehdä
Kas, ja kiitos vinkistä. Jätetään vielä muhimaan tämä filmi ja hommataan oikeita aineksia kehittämistä varten.
Adox CHS20 ja Rollei ATP filmit lienevät samaa filmityyppiä kuin Kodak TP ja kehitteitä niille löytyy jo mainittujen lisäksi yksiosaisina Adotech III ja RLC Low Contrast sekä kaksiosaisina ATP DC/AB ja Spur Modular UR. http://www.theonlinedarkroom.com/2015/04/adox-cms-20-ii-adventures-in-development.html Vähän hankalaa jos ei ole montaa rullaa samaa filmiä. Tai ehkä googlaamalla löytyy sopiva filmiherkkyys kehitteelleen .
Kantsuu tehdä valotusklippi suuntaan ja toiseen uusille kehitekokeiluille. Loivat kehitteet ovat yleensä vähäenergisiä kehitteitä, joten luontevaa on aloittaa puolittamalla herkkyysasetus. POTA -kehitteen osalta tiputtaisin herkkyyden todella alas, koska se on aivan extreme-kehite tuolla osastolla. Apteekkia suosiville tiedoksi, että kaupallisen Phenidon-tuotenimen taakse kätkeytyy 1-fenyyli-3-pyrozolidoni-niminen kemikaali.
Olli Knuuttila tuolla aiemmin ilmaisi aika osuvasti sen miten haastetta ottamalla, aiheita ja tekniikoita rajoittaen saa harrastuksesta irti enemmän. Onnistumisen iloa voi kokea aina kun jokin asetettu tavoite tai välitavoite täyttyy tai omalla osaamisella ja kekseliäisyydellä saa "korvattua kaluston puutteita". Onnistumisista sekä oman osaamisen kehittymisestähän se omaksi iloksi kuvaajan tyydytys usein tulee. Itse teen sen niin, että otan jonkin aiheen. Esimerkiksi viimeisimpien 3 retkeni teema oli pajun kukinta, vaikka en varsinainen luontokuvaaja olekaan. Ja haastetta riittää jatkossakin; en vielä ainakaan saanut sitä mieleistäni pajunkukkakuvaa. Pajun kukintakausi alkaa olla ainakin täällä Etelä-Suomessa tältä keväältä ohi, joten jatkuu ensi keväänä... Toinen tapa keskittyä ja rajoittaa on tehdä sitä kalustopuolella. Digikuvaaja voi kokeilla filmikuvauksen simulointia niin, että päättää ottaa vain 12 tai 36 kuvaa (yksi rulla), niin kuin se ainakin ennen monella filmikuvaajalla oli; ei yksinkertaisesti ollut varaa enempään. Siinä on sitten keskityttävä jokaiseen laukaukseen, haarukoinnit voi unohtaa sarjakuvauksesta puhumattakaan. Keskittymistä auttaa kun ottaa mukaan hyvin suppean kyseiseen kohteeseen sopivan kaluston, silloin ei niin helposti ei tule houkutusta poiketa teemasta. Otan tähän esimerkin toisen harrastuksen puolelta: Nuorena kannoin kalastusreissuilla mukana sekä virveliä että mato-onkea kunnes huomasin olevan niin tuloksen kuin kalastuksen nautinnollisuuden kannalta eduksi, että ottaa mukaan vain yhden ongen kerrallaan ja keskittyy sen käyttämiseen. Kuvaamisessa teen samoin. On pitkähköjäkin kausia jolloin käytän yhtä kameraa ja toisena kautena toista, kahta yhtaikaa en käytännössä koskaan.
Mitä tuo fenidon on ? Onko jotain ohje arvoja antaa muille kuin TP:lle? Meinaan vaan, että jos kokeilis tuota kehitettä kans...
Fenidonia oli ennen ainakin Ilfordilla joissakin kehitteissä. Se on kuitenkin vain tuotenimi, kuten Metol ym. ja itse kemikaali on muistaakseni 1-fenyyli-3-pyrozolidonia. Merckiltä sitä ainakin aikoinaan sai ostettua. Minulla on jossain varastoituna todennäköisesti itse tehdyt käppyrät, mutta en nyt kuollaksenikaan muista mihin olet "arkistoinut" ne. Koitan katsella. Ei sillä kovin paljoa herkkyyttä tule TP:lle. veikkaan jotain ASA 12-25:sta lähtökohdaksi testiin. Kokeilemisen arvoinen yhdistelmä joka tapauksessa. Sellainen, johon voi jäädä koukkuun
Kiitos ylläolevasta. X-tolilla saisi siis EI kymmenellä aikaiseksi CI:n 0,60 mikä olisi ihan käyttökelpoinen. Voisihan tuo olla mielenkiintoinen kokeilla, pitääpä katsoa mitä herra iipeillä on tarjota.
Ihan hyvä ajatus. Itse koetin keväällä kuvata kirsikankukkia ja pikkuapolloja. Hyvä kuva edelleen ottamatta. En vain osaa. Ensi keväänä uudestaan. Puistossa en kehtaa pystyttää salamaa varjoineen ja ne kukat heiluu tai sitten taivaalta tulee liian kova valo. Pikkuapollot melkein helpompia. Kyllä perhosesta saa kuvan, mutta miten vielä saisi kauniin taustan. Ensimmäisellä reissulla vikana liian iso aukko - kyllä sitä iso lukemaa voi hieman nostaa. Toisella reissulla sitten iso 400 tai 800 ja kuvat hieman terävämpiä. Täysosuma vielä uupuu. Ehkä pokkari olisi helpompi. Sellaisella otin hyvän neitoperhoskuvan jossa ympäristökin nätisti mukana. Noin 35 mm tarkentuu lähelle ja ympäristöä tulee mukaan. Loppukesästä voisi koettaa korentoja... Itse en jaksa editoida. Monella varmaan paljon kuvia editoimatta, filmejä kehittämättä tai dia-kuvia kehystämättä. Itsellä varmaan -90 luvun alussa otettuja dia-kuvia vielä kehystämättä.
Pitää paikkansa minunkin kohdallani, että 70-, 80- ja 90-luvun negoista ja dioista on tuhansia jäänyt käsittelemättä. Puolitoista vuotta sitten aloitin projektin niiden skannaamiseksi, mutta laiska olen ollut, ja vajaa puolet vasta on tehty siitä urakasta. Hidasta se on kun pitää päättää mitä niistä aikoo, tai kannattaa säilyttää. Pätee 80/20 sääntö, eli vähintään 80% menee roskiin, ja monista sarjoista enemmnänkin. Ne, jotka säilytetään, taas ansaitsevat mielestäni aina kuvakohtaisen käsittelyn, joten sitä "tylsää editointia" riittää. Pari vuotta sitten otin digikuvien kanssa käytännön, että mahdollisimman pian kuvaamisen jälkeen poistan turhat ruudut. Vaikka lauon harkitusti, enkä juurikaan käytä haarukointia sarjakuvauksesta puhumattakaan, niin silti poistettavaa riittää. Joskus se on aika raakaa deletointia. Tässä yksi ääriesimerkki: Noista mainitsemistani 3 reissun noin 40 pajunkukkakuvasta jäkin kokonaista 2 ruutua tietokoneeni kovalevyä täyttämään.
Ehkä jo turhan rankkaa karsintaa. kyllä muistoksi pitää jättää edes osa pieninä jpg kuvina. Voi niistä virheistäkin oppia. Itse en osaa vieläkään niitä sarjoja ottaa.... Pikkuapollosta useampi sata ruutua vielä levyn täytteenä jos kaikki reissut lasketaan. Kuvien skannausta en ole vielä edes aloittanut. Suunnitelmissa on - jotenkin vaan kivempaa olla kesälomalla vaikka tuolla luonnossa kuin vanhojen muistojen kimpussa. Ja sitten sitä uutta materiaalia tulee.. Kännyn filtterit kyllä nopeita jos pistää kuvan vaikka IG:hen näkymään. RAW kuvan hieronta - niitä käppyröitä riittää ja nykyään muisti on kuin kultakalla ei tauon jälkeen muista enään miten joku juttu tehtiin. Eilen koetin muistella parametrista maskia jolla vaalean taivaan saisi tummemmaksi.
Omat tekemiset ovat suuntautuneet enemmän pois kuvaamisesta, muuta työtä tullut lisää ja kuvausrintamalla työpuolella on hiljentynyt roimasti....välistä tuntuu että haluaako sitä yleensä edes tehdäkkään...mutta pitää kait jatkaa kun vuosia siihen on niin panostanut. Toisaalta sitä voi tehdä ilman stressiä, tekee sen mitä tulee ja lopun aikaa sitten muuta. Kaikkein vähiten kiinnostaa uusi kameratekniikka, sinänsä ihan hyvä kun sitä ei tarvitse pähkäillä. Harrastaakin voi jos siltä tuntuu....ei vaan juuri tunnu missään.