Kuvantekijä vai valokuvaaja?

Minä en kannata tämänkaltaista tekniikkakehitystä.
Mitä ideaa on koko hommassa, jos on 360 asteen pallo-optiikka ja 100 miljuunaa piikkelssiä, joilla voidaan aina tehdä riittävän pieni croppi, jotta saadaan riittävän hyvälaatuinen kuva.

Eihän kuvaajalle itselleen jää mitään, kun noita vielä nauhotetaan tunti jostain paikasta b ja sieltä sitten 28fps filmiltä otetaan se paras kuva. Kyllä hyvä kuvaaja ottaa kuvan laitteella kuin laittella, mutta huono kuvaaja ei saa hyvää millään laitteella.

Kuvaaja on kuitenkin se, joka luo sen kuvan pohjat ja materiaali on aina sitä parempi, mitä valmiimpaa se on. Ei dialle enää paljon käsittelymahdollisuuksia jää, kun se kehitykseen on lähetetty... ehkä voit valita herkkyyden kehityksellesi ja that's it.

Ja sitten siitä lopputuloksesta.. en ole yhtään niin upeaa mv-vedosta nähnyt printterillä vedettynä, mitä oli nuo tuskon kuvat projisoituina. Koko ei ollut mikään giganttinen, mutta riittävä. Terävyys, sävyt jne. oli kyllä jostain muusta kuin mustesuihkusta.
Kävin erään luontokuvaajan näyttelyn eilen paikallisessa galleriassa katsomassa.
Siinäkin havaitsi selvästi, missä vaiheessa olitiin digiin siirrytty, eikä tilanne parantunut 3:n vuoden digielämän jälkeen.... ikävä kyllä.

Itse en ole vedostanut ensimmäistäkään vedosta sitten peruskoulun aikojen, eli siitä on puolet minun elämästä. Aiemmin tein MV:t kotona purkissa ja pimiönä toimi skanneri... no nyt on pimiö rakenteilla ja skannerin voikin sitten varmaan kohta nostaa kaapin perukoille.

Into harjoittelemaan on ja pimiön seinä menee pystyyn aivan tuota pikaa. Opettelua riittää ja josko sen 1:n tyydyttävän vedoksen saisi tämän vuoden puolella aikaiseksi.

Lähes varmaa on, että Ilfochromeenkin on siirryttävä, sillä niitä ei kukaan kaupallisesti enää kohta tee. Tai tän viimeisimmän tekniikkamuodon voin vielä perua... nyt lähden postiin hakemaan Jan Eeralan tekemät vedokset ja sitten tiedän tuostakin enemmän.
Epäilen, etten sitä tasoa itse pääse ylittämään, mitä odotettavissa on, niin kiva nähdä mitä sillä tekniikalla on mahdollista 67:sta saada aikaan.


Ps. Epäilen muutenkin, että still-kuvaamisen tulee syrjäyttämään teräväpiirtoiset liikkuvan kuvan vehkeet.
Mitä järkeä on kuvata 1 kuva sieltä täältä, jos voit sen yhden kuvan valita ~10 mpix videomateriaalilta... kun tuo vajaa 10 mpix riittää ihan mihin tahansa ?

 

Sanoilla on merkitys. Harrastaja tarkoittaa asiaansa paneutunutta ihmistä, ei satunnaista asian kokeilijaa.

 

Olisi vain voinut luulla, että kaikkine mielipiteinesi ja keskustelunavauksinesi olisi harrastuneisuutesi ollut vähän syvällisempää. Sori, jos mielipiteilläni olen jotenkin sua loukannut.

Muoks: Ai niin, tämä unohtui: (<- valitse sopivin)

 

En ole puhunut sinun harrastuksestasi, enkä tule puhumaankaan.
Mutta sen lisäksi että kerron sinulle sanan merkityksen, viittaan asenteeseen, jolla mollaat pimiötyöskentelyä harrastavia kuvaajia. Esimerkkejä ei varmaan minun tarvitse hakea?

 

Mä kuvaan ehkä kerran viikossa/kahdessa, koska en tykkää hirveästi kuvata ilman todellista syytä (muuta kuin että se on kivaa)... kyllä mä silti koen olevani vakava harrastaja. Vaikka ei kuvaa, niin silti elämä pyörii kuvaamisen ympärillä niin vahvasti.

 

Nyt on oma henkilökohtainen jari.siren kiintioni täyttynyt. Hauskoja keskusteluja - en aio enää tuhlata aikaani lukemalla sinun "olen aina oikeassa" kommenttejasi. Minun puolestani voit pitää itseäsi vaikka jumalana. Suosittelen sinulle lämpimästi Jippiin "valokuvaus"foorumia, luulen, että löydät sieltä paljon virtuaaliystäviä, joilla on samanlaisia vaikeuksia kuin itselläsi.

Ylläpidolle: Mihin kameralaukku.com on menossa? Aiemmin tämä oli niin mukava ajanviettopaikka, mutta nyt yli puolet ajasta menee oikeiden keskustelujen etsimiseen.

 

Älähän nyt, Jari Siren mollaa tasapuolisesti kaikkia muitakin valokuvausharrastajia, ei pelkästään pimiöiden prinssejä ja prinsessoja

 

Juu, on huomattu :/

 

Taustalla liikkuvan lueskelijan kommentteja näihin keskusteluihin.

Jotenkin omituisia tällaiset keskustelut joissa aiheen aloittaja ei tunnu haluavan mitään muuta kuin myötäilyä ja muuta jees-meininkiä omaa mielipidettään tukemaan, ei siis asiallista keskustelua aiheeseen liittyen.

...ja näitä keskustelujahan on viime aikoina riittänyt...

 

Tätä on helppo kompata.

 

Nämä yleiskeskustelut ovat ainakin minusta ihan kivoja, voittaa tekniikka nippeli jne jutut 10-0.

 

Mä olen ainakin mieluusti amatööri, hieno sana kyllä.
Elikkä rakastaa jotain lajia, eikä tee sitä rahasta.

 

En ole näihin rähinöihin hirveästi osaa ottanut, enkä tiedä pitäisikö ottaa nytkään, mutta kun kerran avaudutaan niin avaudutaan sitten niin että palstamillit paukkuu. Koittakaa jaksaa, ja ottakaa kantaa jos kiinnostaa.

Samanlaista keskustelua, kuin käsillä oleva filmin ja digin välillä, käytiin varmasti (varsin pienillä ja eri foorumeilla) käsityöperinteen hävitessä tehdastekoiselle. Ennen teki suutari kengät ja ne kestivät puoli vuosisataa. Nyt tekee kiinalainen tehdas ja ihan hyvin niilläkin kulkee. Suurin osa ihmisistä ei erota käsintehtyjä kenkiä suutarin tekemistä tänä päivänä. Samoin monikaan ei erota käsin vedostettua kuvaa tunnin kuvista, tai kuvittelee että 10:n minuutin sutaisu photarilla tekee huipputuotteen.

Valokuvaus on "demokratisoitunut" niin kuin sananvapauskin. Ennen ei juuri kukaan saanut kuviaan näytille kuin enintään omaan olkkariin ja albumiin. Ennen ei juuri kukaan saanut mielipiteitään julki kuin enintään huutamalla saippualaatikon päältä tai yleisönosostoon kirjoittamalla. Nyt on kaikki netissä vähällä vaivalla, foorumeilla, blogeissa, nettigallerioissa.

Tuo vähän vaivan periaate vaivaa myös valokuvausta, vai pitäisikö sanoa kuvien ottamista/julkaisua/katsomista. Kuvat tehdään usein vähällä vaivalla (manuaalisäädöt, -> mitä ne on, huono kuva -> photarilla loput), ja ne myös katsotaan puolihuolimattomasti. Ennen jos maksoi sisälle taidemuseoon katsomaan näyttelyä niin takuulla katsoi niitä kuvia pidempään kuin kaksi sekuntia. Kuka tahansahan ei saanut, eikä saa, omaa näyttelyä esille, siis gallerian seinälle, tai vaikka lehteen. Ne, jotka kyselevät että mitä väliä on millään kun photari ja kameran automatiikka hoitaa asian eivät minun käsittääkseni saa kuviaan usein julkisille seinäpinnoille. Itsensä ja läheistensä iloksi kuvaaminen on tietysti oma asiansa, niinhän minäkin teen. Siitä huolimatta, tai juuri siitä syystä, pyrin kehittymään (harrastaja)kuvaajana.

Näissä keskusteluissa (en puutu nyt suoranaisesti digin ja filmin vastakkainasetteluun), joita Siren on ollut ensisijaisesti järjestämässä, on mielestäni (ainakin pohjimmiltaan) kysymys valokuvauksen määrittelemisestä: onko valokuvaus taidetta vai ei?. Taiteilijalla, olipa sitten harrastaja tai ammattilainen, on jonkinlainen kunnioitus taidemuotoaan kohtaan, jota kaikenlainen vähättely luonnostaan loukkaa. Tässä kiistelyssä eivät kuitenkaan keskustelijat kohtaa: kuinka voit kiistellä taiteesta sellaisen kanssa, joka ei sitä pätkääkään arvosta, ja eritoten jos ei ole viitsinyt edes siihen perehtyä?

Toisin kuin tällä foorumilla joskus näkee, en käsitä taide-sanaa määreenä abstraktille otokselle (vrt. kuva kissasta). En myöskään erottele ihmisiä taiteilijoiksi sen perusteella kuinka "hyviä" tai "laadukkaita" kuvia nämä tekevät. On hyviä ja huonoja taiteilijoita, aloittelevia ja pidemmälle kehittyneitä. Sama pätee myös ns. dokumentaariseen tai luontokuvaukseen (siltä varalta, että joku ei laske näitä taiteen piiriin). Kysymys on siitä kuinka kukin valokuvaukseen suhtautuu.

 

Hyvä, hyvä. Tuon huomaaminen rauhoittaa kummasti mieltä, ja asettaa harrastuksen sopiviin uomiin. Ainakin itselläni on niin käynyt.

 

Toisille lehtikuvat ovat taidetta... joka aamu kotiin tulee gallerialuettelo. Mikä sen parempaa?

 

Jostain se itse kuvakin pitäisi sitten saada... jos siis vaikka seinälle haluaa ja se ei taida olla enää sun käsissäs? se on se pahin juttu mun mielestä.