Mietin tässä että. Koska omissa kuvissa on photoshopin osuus aika suuri, niin pitäsikö puhua kuvan tekemisestä, eikä valokuvauksesta? Siis kuvaan raaka materiaalia photoshopiin, kuvaan myös aina rawille ja hoidan valkotasapainon ja kirkkauden koneessa. Huomasin että teen vain vältämättömän kuvatessa ja loput kuvankäsittelyssä. Yleensä rajaan kuvatessa väljästi ja taustoissa rakennan loput photoshopissa. Niin miten te asian koette oletteko kuvantekijöitä?
Rajaa on vaikea vetää. Onhan kuvia kautta aikain pimiössä paranneltu varjostamalla, lisävalottamalla, jyrkentämällä, retusoimalla, yhdistelemällä jne. Missä kohtaa sitten photoshoppailussa astutaan valokuvauksen ulkopuolelle? Minä vanhana diakuvaajana pyrin tekemään kuvan laukaisinta painaessani aika valmiiksi, mutta olen kyllä alkanut jättää pikkuisen rajausvaraa. Valkotasapainoa en toki koskaan ajattele kuvatessani, vaan kamerassani on aina "päivänvalofilmi" päällä ja vaihdan sen "keinovalofilmiksi" jälkikäsittelyssä tarvittaessa.
Vakavasti ottaen, vaikka olen näihin mr Sirenin aloittamiin keskusteluihin vähemmän osallistunut, niin.. Nyt komppaan Heliä, en minäkään.
Nykyään näyttää olevan se kysymys joka on joka paikassa "in". Kuinkahan moni on oikeasti tehnyt (tekee) kuvansa alusta asti, kehittänyt filminsä alusta alkaen kuvaksi asti pimiössä paperille ja on edelleen sitä mieltä, että nykyään kuvankäsittely poikkeaisi jotenkin siitä mitä se on joskus ollut ennen (ehe, paitsi nyt muutama filtteri ym. on tullut). Kuvatessakaan ei muokata kuvaa? Ei rajata, ei valita kohteita, ei mietitä tilanteita jne. otetaan kuvia vain ihan autenttisista tilanteista, Pyh, sanon minä
Valokuvaaja, kuvien käsittely tms ei voisi vähempää kiinnostaa. Tai räpsijä olisi oikeastaan vielä parempi termi
Jotkut vaa vetää fotarilla paremmin kuin käteen. Oliskohan ollut photosigissä vai missä näin rakettipumpum kuvan missä oli lätkitty 3 kuvaa päällekkäin, aivan piip hieno kuva. Sitten on näitä Digital Gradual Filter "luontokuvia" jne. Maaston mukaan, joskus toimii, joskus ei. Itelläni ei kuvankäsittely onnistu laisinkaan joten siihen tyydytään mitä kamera tarjoaa.
Olen siis ilmeisesti kuvaaja ja kuvantekijä, kun kerran kuvaan kehitän ja vedostan kuvat itse, tarkennuksena MV-kuvat Mistä minä tiedän, tuo siis mielipiteeni, jos joku on asiasta eri mieltä, olkoon miun puolesta.
Mulla on nyt vissiin vuoden edestä negoja joista en ole edes jaksanut tehdä pinnakkaisia. Ehkä sitten kun pääsee skannerin ääreen niin voi niistä muutaman ruudun skannata. Mutta aika menee lähinnä räpsimiseen. Vaikka tykkään enemmän perinteisellä tavalla käsintyhdyistä vedoksista, harvoin niitä tulee tehtyä, usein tulee vaan heitettyä ifile, vaikka eivät ne samalta näytä, mutta riittää mulle. Itse kuvaaminen ulkona on vaan niin mukava ajanviettotapa, onneksi on työtön yms, joten aikaa on. Muuten varmaan olisi jäänyt kuvat ottamatta.
Aiemmin, tarkalleen ottaen vielä muutamia kuukausia sitten koin toisinaan huonoa omaatuntoa (tai jotain sen suuntaista) siitä, että parantelen roimasti kontrastia, terävöitän ja teen milloin mitäkin fotoshopissa. Ei ole yksi eikä kaksi päästä kasvanutta lyhtypylvästä, tai kesken loppunutta taustaa jotka olen siunannut fotoshop-taivaaseen tai synnyttänyt ne fotoshop-mahasta. Minulla oli sellainen harhakuva tai käsitys, että teen jotenkin tyhjäksi kaiken sen, minkä eteen isämme ovat tehneet niin kovasti töitä. Nyt kun olen päässyt mv-kuvauksen makuun ja saanut tehtyä uniikkeja valokuvia itse omakätisesti, olen tullut siihen tulokseen, että asia ei kaipaa selittelyä. Molempi parempi - kyseessä on kaksi täysin eri tekniikkaa, mutta molemmissa sama laji; Valokuvaus. Se on minulle aivan sama, miten hyvä valokuva on tehty, jos se on hyvä valokuva. Valokuvaaja vai kuvantekijä kysymys on minusta vähän yhtä hullunkurinen kuin "Linja-auton kuljettaja vai bussikuski". Toki kuvan voi tehdä myös maalaamalla, ja perille pääsee myös kävellen tai pirssillä, mutta mitä väliä, jos kerran on tavoite ja se saavutetaan? Enemmän olen huolissani siitä, että kameraharrastajat pitävät itseään valokuvaajina. Se on ihan jees, jos harrastaa kameroita, stereoita tai alumiinivanteita, mutta jos ei edes halua saada aikaiseksi valokuvaa, kuunnella musiikkia tai laittaa autoon renkaita, niin on ihan turha kutsua itseään valokuvaajaksi, musiikinkuuntelijaksi tai autoilijaksi... miksi? Koska se syö pohjaa niiltä, jotka haluavat oikeasti tehdä sitä jotain. Te jotka tunnette piston sydämissänne, Tunnustakaa!!!
Nojuu, jos omistaa pianon silloin omistaa pianon, siitä on vielä aika pitkä matka chopinin tulkitsemiseen
Harrastan kuvaamista erilaisilla kameroilla ja digitaalista kuvankäsittelyä vapaa-ajalla huvikseni. En ole valokuvaaj, kuvantekijä tai mikään visual artist.
Olen kameran ja Photoshopin käyttäjä. Joskus vain kameran, joskus molempien. Joskus jopa huomattavan paljon Photoshopin käyttäjä, mutta se taas johtuu ammatista ja perversiosta karkkiväreihin ja postikorttimaisemiin. Pinnallisiin kuviin käy käsittely, koska kuvissa ei ole pintaa syvempiä asioita, joden avulla kuva kantaisi...
No en nyt sotkisi tähän valokuvaajan nimikeen vaatimuksia, siitä oli oma keskustelu. Tuntuu vain siltä, että he jotka siitä huolta kantavat taitavat pitää itseään valokuvaajana Jotta ei tulisi ongelmia tuon "arvonimen" suhteen, kysytään sitten tunnetko harastavasi? Yllä on verattu nykyisen kaltaista kuvankäsittelyä pimiö tyskentelyyn, vaikka olen pimiön mahdollisuusita vain lukenut, niin on silti tullut tunne että tietokoneella tapahtuvan kuvankäsittelyn mahdollisuudet ovat aivan eri luokaa. Ja perinteinen valokuvaus on aika kaukana nykyisestä "kuvan tekemisestä" jos sen suomia mahdollisuuksia käytää hyväkseen.