Vs: Kuvan valottaminen ja kirkkaan pään säätö ^ Käyny välillä itelläkin mielessä, on niin tekniseksi mennyt että pitäisi kait insinööri olla. Pitäiskö sittenki ottaa filkkarunko ja pari mv-filmiä reissuun mukaan...
Vs: Kuvan valottaminen ja kirkkaan pään säätö Olet itse tehnyt digikuvaamisestasi vaikeaa... Voihan asiat tehdä helpostikin. Jos kerran digipokkarilla saa helposti hyviä kuvia, miksi ihmeessä järkkäriä pitää käyttää hankalasti? Eikö sen automatiikalla muka saa parempia kuvia kuin pokkarin automatiikalla, kun dynamiikkaakin on aukko tai pari enemmän? Vihreä kolmio (tms.) vain päälle ja kaiken maailman RAW-säätämisten unohtaminen voi olla lyhyin tie onneen. (Ja toisin kuin fooruminuoriso "tietää", JPEG-kuviakin voi jälkisäätää tarvittaessa.)
Vs: Kuvan valottaminen ja kirkkaan pään säätö Iso kiitos Pekka, eka kerta kun kuulen selkeän ohjeen miten onnistua JPEG kuvissa. Jos siis käytän kameraa aika-automaattina, elikkä aukko ja herkkyys itse säädettyinä, niin nuo trimmit tehdään sitten +/- säädöillä?
Vs: Kuvan valottaminen ja kirkkaan pään säätö Juuri niin. Valota pääasiallisesti oranssin mukaan, päätät vain päästätkö menemään puhki ja jos niin miten paljon. Kromin kiillot ja valolähteet eivät tarvitse sävyjä...JPEGissä kannattaa vielä valita gammakäyrän Auto-vaihtoehto defaultina olevan Standardin sijaan. Tämä jos mikään on helppoa kuin heinänteko.
Vs: Kuvan valottaminen ja kirkkaan pään säätö Kumpaakin saa valottaa niin väärin kuin haluaa, ei se siitä kiinni ole. Sitäpaitsi mustavalkonegan valotusvara on alle puoli aukkoa, jos parasta laatua haluaa ja lisäksi osaa kehittää oikeasti oikein. Jos ei osaa kehittää niin aivan sama miten valottaa. Dialla huippuvalojen kanssa on vielä tarkempaa. Vain värinega on erilainen, hyvin menee kunhan ei valota liian niukasti.
Vs: Kuvan valottaminen ja kirkkaan pään säätö ETTR pätee kaiketi kaikille kameroille? Mutta miten paljon sillä on väliä jos valotellaan ulkona ISO100:lla? Kannaattako edes valotella kovin kirkkaaksi jos haluaa esim. taivaan pysyvän hallinnassa. Reilusti vaan puoli aukkoa - aukon miinukselle ja varjot kevyesti ylös RAW-kuvassa?
Vs: Kuvan valottaminen ja kirkkaan pään säätö ETTR pätee kaikille (edes lähes) lineaarisille digikennoille. Konfigurointi- ja mittausohjeeni ovat kuitenkin vain Olympuksen huippuvalon osoittavalle valotuksen mittaukselle. Ne eivät päde muille kameroille. Etu on kohinassa ja dynamiikassa keskimäärin sama kuin 1-2 ISOn puolitusta. Eli jo ISO 100:llakin voi ETTR:llä parantaa sävyjen (ja värien) laatua saman eron kuin on ISO 100:n ja ISO 200-400:n välillä. Kannattaisiko testailla itsekin jossain vaiheessa? Olet nyt kysellyt samaa asiaa jo varsin monen sivun ajan...
Vs: Kuvan valottaminen ja kirkkaan pään säätö Olen joo kokeillutkin, joskaan en suoria 1:1 testejä. Tuntunee vaan, että aivan vähän tuolla K-5:lla saa kohinaa aikaan ulkona kuvatessa tai sitten olen puusilmä enkä näe niitä alivalotettujakaan kovin kohinaisina.
Vs: Kuvan valottaminen ja kirkkaan pään säätö K-5:n kenno ei ole "kovin kohinainen" ISO 200-400:lla, päin vastoin. K-5:n valotuksen mittaus ja osoitus ei kuitenkaan ole paras mahdollinen ETTR-kuvaukseen. Kohina on käsittämättömän ylihoettu asia. Dynamiikka on paljon olennaisempi, tosin niiden välillä on toki yhteys. Kuten Villaristikin on kertonut, on tilanteita, joissa muut asiat ratkaisevat kuvan hyvyyden ja ETTR johtaisi vain epäonnistumisiin. Kannattaa testailla oman kameran rajoja ja laventaa omaa tietämystä kameran toiminnasta - ja omista rajoista spesiaalitilanteissa...
Vs: Kuvan valottaminen ja kirkkaan pään säätö Näin on, mutta leikö tuo nyt niin käsittämätöntä kuitenkaan. Syy-seuraussuhde lienee melko selkeä. Kun mainstream-järjestelmäkameroista(kin) tuli digitaalisia, niiden ostajien joukkoon ilmesyi aivan uusi eliölaji, eli nk. kameranörtti. Se polveutuu vekotinnörtistä, joille digitaalikamera oli/on kuin taivaan lahja. Kamerasta on tullut samanlainen elämäntapavekotin kuin esim. älykännykästä. Siksi myös useimmat keskustelut eri vekotinfoorumeilla muistuttavat kovasti toisiaan. Toisaalta kyllä kait se kohinakin on vähän makuasia. Tietynlainen vieno ja tasainen filmimäinen luminanssikohina ei välttämäti ole kovin häiritsevää. Vähemmän se monia häiritsee kuin esim. rankasti kohinavaimennettu ja muutenkin yliprosessoitu lopputulos. Sama näyttäisi koskevan niin kuva- kuin äänipuolta. Tai vaikka ruokaakin. Liian prosessoitu ja kompressoitu ei kuulosta eikä näytä (saati maistu) kovin hyvältä. [QUOTE> [/QUOTE] Jep. Siinä mielessä ne perusasiat eivät ole muuttuneet juuri miksikään edes nk. "ammoisista ajoista".
Vs: Kuvan valottaminen ja kirkkaan pään säätö En tiedä, puhunko nyt samasta asiasta kanssanne, mutta mielestäni asia on juurikin päinvastoin tai sitten kaikki kennot eivät ole oikeasti niin lineaarisia kuin spekseissä annetaan ymmärtää. Dynamiikkaa siinä mielessä kuin sillä tarkoitetaan suurinta valoisuuseroa, jolla saadaan eroteltua yksityiskohtia, tärkeämpää on kyky tuottaa riittävää kontrastia sillä alueella, jolla operoidaan ja siinä ei kohinainen supererottelukyky dynaamisen alueen ääripäissä ei auta yhtään, koska sitä osaa täytyy leikata ja kompressoida miellyttävän kuvan aikaansaamiseksi. Sen vuoksi kennon riittävä herkkyys on jopa äärimmäistä dynamiikkaa tärkeämpi. Vertailun vuoksi muistakaammme, että hienoon diakuvaan riittää 5 aukon dynamiikka, hienoon värinegaan 7 aukon dynamiikka - kunhan molemmat ääripäät ovat kunnossa valaistuna sopivasti tälle alueelle. Samoin digikuvissa - tumman pään pitää pystyä tuottamaan riittävä kontrasti ja mustuma tai kuvasta tulee muuten kuraa visuaalisesti. Keltaruskea tai violetin kukertava kohinainen tumma pää on vähintään yhtä hirveää katsottavaa kuin porrastavat huippuvalot. Tämä ETTR on hyvä käytännön esimerkkisovellus siitä, miten sille tumman pään ongelma-alueille ajautumista pyritään välttelemään viimeiseen asti.
Vs: Kuvan valottaminen ja kirkkaan pään säätö Miksi kirjoitat, jos et tiedä? Tulen itse diakuvauksen, vai pitäisikö sanoa transparency vs. slide, ammattimaisen käytön maailmasta. Studiossa valaistus säädettiin niin, että haluttu sävyalue tulee dian ja siitä edelleen painotekniikan toistoalueen sisälle. Luonnossa sekalaisessa auringonvalossa sama ei ole mahdollista. Usein näkymässä on tavallaan monta erilaista valaistusta. Suoraan kuvattuna ne eivät kaikki mahdu samaan aikaan normaalisti toistuvan 7 aukkovälin alueelle. Toisaalta, jos mahtuvatkin sävyjen toisto on vähemmän optimaalinen. ETTR on tapa käyttää kameran kennon dynaaminen alue mahdollisimman optimaalisesti RAW-kuvauksessa. En jaksa alkaa tässä taas kerran kertaamaan ihan perusasioita. Lue ne muualta tai blogeistani tai lue koko ketju alusta alkaen. Joka tapauksessa tarkoitus on saada aikaan tiedosto, josta saadaan muokattua optimaaliset sävyt sellaisessakin kohteessa, jossa on laaja dynaaminen alue ja erilaisia valaistuksia. Vaikka et tiedäkään mistä on kysymys, juttu toimii käytännössä loistavasti ja vähentää kuvankäsittelytarvetta aivan ratkaisevasti.
Vs: Kuvan valottaminen ja kirkkaan pään säätö On tietysti oivallista kirjoittaa valokuvauksen ammattikieltä, ja esittää ammattilaista, jollainen ppotka tietysti eittämättä onkin. Valtavan voimallisesti hän onkin hirttäytynyt oikealle valoittamisen autuuteen, ylivaloittamiseen. Luin joskus mielenkiinnolla ppotkan esityksen asianomaisesta aiheesta, ja kokeilinkin sitä käytännössä. Yhdet hautajaiskuvat pilasinkin melko pitkälle niillä opeilla. Tosin tyhmyyttäni otin jpg:nä, ja niitähän ei tunnetusti kauheasti jälkikäsitellä. Kerran vahingossa tosin otin raw- kuviakin ylivalotuksella, ja huomasin että jos joku paikka on puhki se on puhki. Ei auta ettr (mikähän sekin on?) eikä mikään puhkipalamiseen. Kaikenlaista on tullut muutenkin kokeiltua asian tiimoilta, muiden muassa kanavien samaan arvoon säätämistä ym. hölynpölyä. Nyttemmin tiedän, että kaikki ammattilaisten puheet on pelkkää ammatillista elvitelyä, jolla ei ole muuta arvoa kuin esitellä asianomaisen ammattilaisen itse keksimiä "totuuksia" joita niitäkin tietysti pitää myydä silloin kun muu myytävä loppuu. Ainakin niillä erottuu massasta. Tähän ammattitautiin kuuluu myös muiden vähättely, ja lyttyyn lyöminen, juuri siksi ettei oma viisaus osoittautuisikin suureksi bluffiksi. Huvittavaisinta on eräitten hännystelijöiden mielistely ja pokkurointi mokomien ammattilaisten edessä ja takana. Itse asiaan: unohda ammattilaiset, kokeile ja opettele, vain niin löydät oman kuvallisen ilmaisutavan esitellä kykyjäsi.
Vs: Kuvan valottaminen ja kirkkaan pään säätö Jaaha, suurella gurulla taas maximum attack-moodi päällä. Edellä kirjoitetulla ei ollut suoranaista tekemistä ETTR:n kanssa, vaan se oli vastaus esittämääsi näkemykseen, että kohinalla ei ole juurikaan merkitystä, vaan lähinnä dynamiikalla on sikäli kuin sitä saadaan tallennettua. Olen edelleen osittain eri mieltä toki tiedostaen, että lähtökohtamme poikkeavat toisistaan. Sinä mietit miten saada yksi kuva optimoitua - minä mietin aikoinaan miten saada labbiksia optimoitua miellyttävän kuvan aikaansaamiseksi noin keskimäärin. No joka tapauksessa dynamiikalla on leikitty kuvanvalmistuksen alusta alkaen ja se sovitetaan yleensä käyttötarkoituksen mukaan. Nyt on ensimmäinen kerta, kun dynamiikka on tarjolla helposti yllin kyllin tallennusvaiheessa ja voidaan valita millä alueella liikutaan, joskaan ei vieläkään niin paljoa, että voisimme kompromissittomasti tulostaa todellisuuden kuvajaisia sellaisena kuin silmä sen näkee (ja varmuuden vuoksi jokaisen silmä vielä erikseen) tai mihin silmä kykenee adaptoitumaan. Varmaan myös tiedät, että jo mv-materiaaleilla oli mahdollisuus hanskata digikameroiden käyttökelpoinen dynaaminen alue, mutta miksi niin ei tehty? No, kun se vaan aina ei näytä hyvältä juuri paikallisen kontrastin tai sen puutteen vuoksi. Sama kohinan kanssa, koska kuten mainitsit valotuksen kontrolloimisen problematiikan ulko-olosuhteissa, etenkin hankalasta etusektorista tulevassa valossa, alkaa jo ASA 800-asetuksilla kuvatessa suurella osalla kameroista olemaan vaikeuksia tuottaa kelvollista kuvaa tumman vihreästä metsästä, joka imee valoa kuin musta aukko. Vaikka kennot toistaisivat miten lineaarisesti tahansa, mm. eri värit absorboivat eri tavalla suhteessa valon laatuun ja kennon sensorit ovat eri tavalla herkkiä eri aallonpituuksille. Tietoisuus suuresta dynamiikasta ei juurikaan auta, jos kennon herkkyys ei riitä, sillä valoa ei tule oikeasti lisää mistään, vaikka miten ruuvailisi kuvaa Lightroomissa. Siinä kohtaa kohina tekee helposti epämiellyttävän näköistä tummasta päästä. Lisävahvistus usein vaan pahentaa tilannetta. Kohinanpoistajat auttavat vähän, mutta iskevän helposti myös varjoalueiden terävyyteen hävittäen loputkin yksityiskohdat varjoalueilta. Tästä oli kysymys.
Vs: Kuvan valottaminen ja kirkkaan pään säätö Oletkohan edes vaivautunut lukemaan tuota Potkan ettr-artikkelia kunnolla? Tai saatikka lukenut tätä viestiketjua. Tarkoitushan ei käsittääkseni (Potka voi korjata, mikäli olen väärässä) ole valottaa oikealle niin paljon, että valotetaan huippuvalot puhki. Tietysti sellaiset voi valottaa puhki, jotka oikeasti on tosi kirkkaita (heijastukset yms.). Mielestäni myös ettr:ssä on nimenomaan ideana se, että kuvataan RAW:na, jolloin tiedostosta voidaan kaivaa mahdollisimman paljon dataa esille.
Vs: Kuvan valottaminen ja kirkkaan pään säätö Oma kokeileminen ja asioiden tutkiminen on tietysti ensiarvoisen tärkeää. Siitä huolimatta neuvo asiantuntijoiden näkemysten ohittamisesta on huonoimpia mahdollisia. Aina on porukkaa, joka on itseä paremmin asioista perillä, ja otti sitten heidän näkemyksiään opiksi tai ei, niin niihin on hyvä tutustua. Ainakin minulle PP:n opit kelpaavat 1:1, kun olen aina joskus (useimmiten...) laiska, enkä viitsi käyttää hyvää kuvausaikaa joutavaan testausten toistamiseen.
Vs: Kuvan valottaminen ja kirkkaan pään säätö Juuri näin. 1. ETTR sopii vain RAW-kuvaukseen. 2. ETTR tarkoittaa mahdollisimman runsasta valotusta niin, että kenno ei kuitenkaan saturoidu niissä kohdissa, joihin kuvassa halutaan sävyjä. 3. Puhki eli saturoiduksi valottaminen on yksinkertaisesti väärin valottamista. Sillä ei ole tekemistä minkään muun (ETTR tms.) kanssa.
Vs: Kuvan valottaminen ja kirkkaan pään säätö Nyt auringon laskettua on mökillä enemmän aikaa (ja halua) kirjoittaa. Tästä tulee pitkähkö ja tulen varmaan stilisoimaan tämän myöhemmin blogiksi... Jokunen epätarkkuus menköön nyt, jos sellaisia mukaan jää, koska en aio käyttää tähän koko yötä. Leikitään ensiksi numeroilla: Hyvälaatuisen CMOS-kennon jokainen elementti, senseli, pystyy rekisteröimään esimerkiksi 30000 fotonia. (Nikon D4:n kenno jopa yli 100000 fotonia.) Tuon rajan saavutettuaan kenno on saturoitunut ja lisäfotonit eivät tuota lisää informaatiota. Kenno on lineaarinen siinä mielssä, että jokainen lisäfotoni tuottaa samassa tahdissa lisää informaatiota. Digikennon jokainen elementti on oikeasti analoginen jännitemittari. Jokaista fotonia kohti emittoituu elektroni ja elemnetin "toinen laita" laskee näitä elektroneita kasvavana jännite-erona. Elementin maksimijännite on siis 30000 (eV). Kenno ei ole lineaarinen siinä mielessä, että se on enemmän tai vähemmän epätarkka mittari sekä aivan pienillä että kaikkein suurimmilla jännitearvoilla. Kumpikin epätarkkuus näkyy kohinana, jotka johtuvat eri syistä, mutta asiat liittyvät kennon elektroniikkaan. Ohitetaan nuo syyt nyt. Pienien arvojen kohina eli varjoalueiden kohina on kaikille tuttua. Vaaleiden alueiden tyypillinen lukukohina on jäänyt vähemmän keskustelluksi. Se vaihtelee myös kennoteknologioittain. Kenno sinänsä on siis (fotonin tarkkuudella) analoginen laite (toisin kuin filmi, jonka hopeaionit ovat digitaalisia ilmaisimia). Digitaalista informaatiota saadaan sen jälkeen, kun jännitearvot on digitoitu jännitetasoiksi. Oletetaan (yksinkertaisuuden vuoksi), että kennon "takana" on 10-bittinen A/D-muunnin. 10-bittinen muunnin mahdollistaa teoriassa 1024 eri tasoa. Käytännössä jälleen elektroniikka on epätaydellistä ja tuosta hävitään puolisen bittiä. Yksinkertaistetaan numeroita sen tiedon avittamana niin, että meillä on käytettävissä 1001 tasoa eli 1000 porrasta. Jokaiseen portaan nousuun tarvitaan tällöin aina 30 lisäelektronia. Aivan tummassa päässä elektroniikan epätarkkuus voi olla (ja vaihtelevassa määrin eri kennoilla on) suurempi kuin 30 elektronia, siksi sinne ei välttämättä saadaa siistejä sävyportaita vaan kohina rikkoo ne. Emme siis halua käyttää sitä aluetta tarpeettomasti. A/D-muunnin ei välitä valotuksesta mitään vaan on suoraan verrannollinen kennon elementtien jänniteskaalaan. Saturaatiotaso antaa sävyn 1001. Emme siis halua käyttää sitä sävyihin vaan maksimissaan tasoa 1000. Yhden aukon alivalotus puolestaan puolittaa elektronien määrän ja samalla jännitteen ja antaa sävyn 500. Näin puolet käytettävissä olevista sävyistä osuu "vaaleimman aukon" sisään, ja jokainen aukon himmentäminen tiputtaa RAW-tiedostossa käytettävissä olevat sävyt aina puoleen edellisestä. Kaiken tämän teorian jälkeen kuvitellaan itsemme ulos mahtavan poutapilvisen maiseman eteen. Aurinko paistaa takavasemmalta. Kamera jalustalla kuvaamme tätä maisemaa pilvineen päivineen ja kiroilemme vähän väliä auringon eteen meneviä pilviä. Miten valottaa ja mitä se merkitsee RAW-tiedostossa? Ainoa vakiona pysyvä asia on pilvien valkoisuus eikä sitä ole syytä saturoida eli valottaa puhki. Sijoitetaan pilvien vaalein kohta sävyyn 1000. Maiseman valoisuus voi nyt vaihdella, ja teknisessä mielessä vaihdelkoon, eihän siellä mitään vaaleampaakaan kohtaa (kiiltoja lukuunottamatta) ole. Kennon kannalta saamme koko ajan parhaan mahdollisen valotuksen, kun emme mene muuttelemaan valotusta tuosta arvosta. Maiseman eri kohtien saama valotus tietenkin heittelee aukkokaupalla pilvien mukaan. Taiteellinen minämme on tietenkin kärsivällisempi ja odottaa pilvien rakojen antavan auringon paistaa juuri oikeaan kohtaan. Mutta joo, yllä taisi jo tulla selväksi miksi ja miten ETTR toimii. Käytännössä oikealle valottamisen suurin ongelma on kameroiden valotuksen mittaus ja valotuksen osoittamisen epämääräisyys. Joillakin meistä kuitenkin on kamera, joka mahdollistaa tuon vaaleimman kohdan sijoittamisen vaikkapa tähän arvoon 1000 ennen valotusta vaihtelevissakin tilanteissa "lennossa". Useimmat kamerat mahdollistavat kuitenkin vaaleimman kohdan likimääräisen iteroinnin valotusten jälkeen tämän maiseman kaltaisissa tilanteissa. Se vaatii tietenkin kokeilua kameran konfigurointiasetuksilla ja tosiaan hakua valotus valotukselta. Kaikki edellä kirjoitettu koskee harmaaskaalaa. Entä värit? Sellaisessa kohteessa, jossa ei ole todella kirkkaita vaaleita kohtia, hyvin saturoituneet (puhtaat) värit saattavat aiheuttaa demosaicin jälkeen kuvan pikselin saturoitumisen vaikka vaalein harmaa pikseli ei vielä olisikaan rajalla. Siksi oman blogini (hiukan varovaisessa) ohjeessa siinä mainituille kameroille on jätetty vara tälle. Käytännössä en omassa kuvauksessani törmää koskaan saturoituneisiin väreihin avatessani kuvaa Lightroomissa RAW-tiedostosta. Kohteessa, jossa ei ole tätä vaaraa, minulla on pelivaraa ylöspäin. Mutta joo, kameroiden valotuksen osoituksessa on parantamisen varaa. Edellä viesteissä tuli esille myös epäselvyys käsitteessä ylivalotus. Siitä voidaan puhua vasta, kun olemme samaa mieltä käsitteestä oikea valotus. Monta kertaa se ymmärretään samaksi kuin kameran valotusautomatiikan antama valotus. Näin voi kuitenkin olla vain tietyllä harmaalla pinnalla. Lisäksi kaikki kameravalmistajat määrittävät oman versionsa oikeasta valotuksesta prosessorinsa standardiasetusten mukaisen jpeg-kuvan tietyn harmaa-arvon mukaan. Ja vielä lisäksi valmistajat eivät käytä kaikki samaa arvoa. Näin kameran antama valotus ei välttämättä kerro kovinkaan paljoa tapahtumista RAW-tiedostossa. Omasta mielestäni digikameran ainoa oikea valotus RAW-kuvauksessa on edellä kuvaamani. Jpeg on asia erikseen. Kuten sanottua RAW-tiedoston oikeaan valotukseen on vaikea päästä useimmilla kameroilla, koska ne eivät näytä järkevällä tavalla tapahtumia kennolta ennen valotusta. Se ei kuitenkaan muuta itse asiaa. Omasta mielestäni ylivalotus on sitä, että väärä kohta kuvassa saturoituu. Alivalotus... se on makuasia, koska on tilanteita, joissa tärkeämpien syiden vuoksi (esim. kohteen liikkeen vuoksi haluttu lyhyt valotusaika) ei voida valottaa runsaammin. Oikealle valottamisesta on vielä huomattava, että se ei suinkaan aina tarkoita valottamista enemmän kuin kameran keskiarvo- tai matriisimittaus antaa. Se voi johtaa myös niukempaan valotukseen riippuen kohteen sävyjakautumasta.
Vs: Kuvan valottaminen ja kirkkaan pään säätö Luettuna tuntui ihan asialliselta, mutta hetki on myöhäinen, enkä nyt oikein pysty hahmottamaan tuota puolitusta. Jos otan kameran ja kuvaan jonkin neutraalin pinnan puhkirajoille, siis RGB-arvoille 250-255, ja sitten pienennän valotusta pykälällä, saan RGB-arvoja 215-220. Valotuksen puolittaminen ei siis puolita niitä. Joo, tiedän, gamma korjaa... Mutta, myöhä on, ja edellisen tekstin mukaanhan AD-muuntimen pitäisi puolittaa arvot, kun valotuskin kerran puolittuu. Mistä on kysymys, minä kysyn vaan...
Vs: Kuvan valottaminen ja kirkkaan pään säätö Auttaisiko tämä hahmottamisessa: http://wwwimages.adobe.com/www.adobe.com/content/dam/Adobe/en/products/photoshop/pdfs/linear_gamma.pdf