Olen saanut jonkun aikaa photonetin kuvistani palautetta sähköpostitse eräältä Suomalaiselta huippu muotikuvaajalta ja tässä lainaan hänen tekstiään joka ainakin minulla herätti ajatuksia. "Kohina kuvassa ei tuo mitään uutta, ei myöskään mustavalkoisuus. Klisheitä joita alituiseen käytetään. Riippuu paljolti kuvasta milloin se sopii ja milloin se ei sovi. Kuvan tahallinen huonontaminen ei ole järkevää, vaikkakin siihen itsekin jatkuvasti sorrun yrittäessäni löytää lisä-arvoa kuviini kuvankäsittelyn keinoin." Niin mitä mieltä? Edit tarkennus siis tämä henkilö ei ole kirjoittanut kuvieni alle, jotta ei mene henkilöt sekaisin.
no mitä mieltä tosta nyt voi olla, niinhän se asia on jos se niin on. mielipideasia. mutta kaisse "ei paskasta konvehtii saa" tai jotai sanonta pelaa iha jees tässä.
Ensin pitäisi päättää, mistä puhutaan. Kukaan, joka lisää kuvaan kohinaa, ei huononna sitä tahallisesti, vaan päinvastoin pyrkii tahallaan parantamaan kuvaa. Onko siis kuvan tahallinen parantaminen perusteltua?
Täsmennän siis minä lainasin tuota tekstiä. Siis en minä ottanut mitään kantaa asiaa!!! En nyt rupea itse pureskeleman tätä valmiiksi, mutta joku on joskus sanonut (en muista mistä olen lukenut) että huonosta väri kuvasta saa joskus hyvä mustavalko kuvan.
Aivan. Tässä on taas "keskustelun" muotoon piilotettua arvottamista. Vähän kuten on nähty, tyyliin: "onko järkevää ottaa huonoja kuvia?"
Ei ole mitään arvottamista, jos itse pyrit kömpelösti piilottamaan vituilua viesteihisi, niin se ei tarkoita että muut niin tekisi. Jos asia ei ole keskustemisen arvoinen jonkun mielestä, niin ei sitten, miksi siis osalistua kertomalla että ei kiinosta?
Kuvan tahallinen huonontaminen on äärimmäisen tyhmää jos haluaa saada kuvan josta itse haluaisi pitää. Itse pyrin aina parantamaan kuviani ja siihen keinoina käytän usein rakeisuutta, mustavalkoisuutta, yleistä suttuisuutta, liike-epäterävyyttä, liian pitkiä suljinaikoja käsivaralta kuvattaessa, "väärän" hetken valintaa suljinta painaessani (silmät puolivälissä auki tms.), tahallista sävyjen liioittelua (liioiteltu kontrasti - kuva on tukossa ja puhki yhtäaikaa), roskien jättäminen kuvaan, kuvan laittaminen tahallisesti vinoon ja...mitäs muuta...ei tule nyt muita kuvanparannuskeinoja mieleen tällä kertaa. No niin tietty, tahallinen "väärin" sommittelu on kans hyvä keino jolla saan kuvani piirun verran paremmiksi.
Ajatustelukija sireeni yrittää olla taas asiassa, ilman henkilöön menevää kommentointia? Hienovaraisesti, ilman vituilua? Voin minä osallistua haluttuun keskusteluun sanomalla -toivotulla korkealla tasolla että kyllä, minusta kuvan tahallinen huonontaminen on perusteltua. Mitä huonommaksi sen saa, sitä perustellumpaa se on. Vaikutaa älykäältä.
Ei ole perusteltua. Esimerkiksi toimivan värikuvan muuttaminen tylsemmäksi mustavalkoiseksi siinä toivossa, että se olisi sitten enemmän taidetta, on ihan turhaa hommaa. Mutta hyvän mustavalkokuvan tekeminen, vaikka sitten värikuvastakin, on tietenkin ihan eri asia. Enemmän näkee noita ensimmäisiä. Kuvan muuntelu on siis tolkkupuuhaa vain, jos lopputulos on alkuperäistä parempi. Tämänhän sanoo järki.
Kuvien tahallinen huonontaminen siinä mielessä että pyrkisi tahallaan pilaamaan kuvan on käsittääkseni harvinaista. Kyseessä lienee ajan käyttäminen virheellisen ajatuskulun jälkeen parannusyritykseen, joka epäonnistuu. Joko ennen kuvaamista, kuvatessa tai jälkikäteen kuvankäsittelyssä haksahtaa käyttämään keinoja, jotka syystä tai toisesta eivät tuokaan lisäarvoa. Kysymys kuului että onko tällainen käyttäytyminen perusteltua. No, onhan se tietysti perusteltua kun EIHÄN SITÄ KOSKAAN VOI TIETÄÄ ellei kokeile. Monasti hyvä yritys kuitenkin menee metsään, siitäkin voi oppia ettei niin pidä mennä tekemään. Siis perusteltuahan se... ;D