Kun kuvaa rajataan, onko tapana ollut, että jos alkuperäinen kuvasuhde muuttuu, rajataan siten, että se vaihtuu johonkin toiseen yleiseen kuvasuhteeseen? Esim. 3:2 --> 5:4, tai 1:1 --> 4:3. Onko tähän (edelleen, tai ennenvanhaan ollut) jotain yleistä tyyli"sääntöä"? Yksi ratkaisu tietysti on se ettei rajaa. Vaan ainakaan allekirjoittaneella ei taidot riitä siihen, vaikka tavoite onkin että kuvan saisi jo etsimessä oikein. (Unohdetaan nyt se että kaikkien kameroiden etsin ei näytä 100% kuva-alaa) Oliko tämä ns. tyhmä kysymys? Jostain syystä aihe on pyörinyt päässä. Pikaiset kvg-kierroksetkaan eivät anna kuin jotain "how to crop your image" tutorialia, jotka eivät vastaa kysymykseen. .v.
Vs: Kuvan rajaaminen? Kinoformaatti on niin moneen aiheeseen kökkö, että minä rajaan usein, henkilökuvat lähes aina. Ei aiheuta minkäänmoisia omantunnontuskia.
Vs: Kuvan rajaaminen? Kyllä, kyllä. Mutta rajaatko siten että otat vaan tarpeettoman pois välittämättä kuvasuhteen muutoksista, vai rajaatko siten että 1) suhde säilyy samana tai 2) muuttuu toiseksi, muttei jää mihinkään "kuvasuhteiden välitilaan" (esim 5,5:3,2) .v.
Vs: Kuvan rajaaminen? Melkoisen hankala kysymys. Riippuu ihan kuvan käyttötarkoituksesta. Jos kuvaat jotain hää tai rippijuhlia, niin kuvat menee usein jakeluun ja mielestäni silloin olisi hyvä pysyä kiinteässä formaatissa jotta kun ihmiset teettävät niistä paperikuvia, niin lopputulos parempi. Omasta mielestäni näin luodaan mummon valokuvaalpuumeja. Jos kuvista ollaan tekemässä vaikkapa kuvakirjaa johon sommitellaan tekstiä sekaan, niin free hand-croppaamisella saa paljon elävämmän lopputuloksen. Sama juttu jos kuvat laitetaan johonkin esitysgrafiikkaan luentomatskuksi tai raportiksi. Lopputulos on paljon elävämpi ja kiinostavampi. Makuja on monta enkä edes minä ole aina oikeassa vaikka niin luulenkin
Vs: Kuvan rajaaminen? • Rajaan aina turhat pois kinonegatiivista, sivujen suhde päätyy yleensä johonkin 2:3 ja 3:4 välille.
Vs: Kuvan rajaaminen? Olen seurannut muutamaa netissä toimivaa kuvien myyntipalstaa niin olen huomannut että kuvia rajataan ihan miten sattuu. Mitään sääntöä tai kaavaa ei ole. Ite en sellasista mihinkään formaattikokoon rajatusta kuvaasta oikein tykkää mutta se on minun ongelma ei muiden. Näen asian niin, kun kamerat kuvasi filmille oli valittava kuva formaatti jo ennen kuvausta. Nykyään se valitaan kuvauksen jälkeen ja se näkyy kuvissa että ei osata sommitella nopeasti vaan siihen pitää käyttää mahdottomasti aikaa. Ite kuvasin aikoinaan diaa hyvin paljon ja siinä oppi ajattelemaan kuvan valmiiksi ennen kuvan ottamista. Minusta erinlaiset kuva formaatit on rikkaus ja niitä oikein käytettynä on ilo nähdä. Oikealla formaattikoolla oikeasta paikasta otettu kuva huomataan.
Vs: Kuvan rajaaminen? Osaltaan mun rajaaminen johtuu kaupallisista jutuista, kehykset, paspikset ym.ovat jonkin kuvasuhteisia ja oon tottunut rajaamaan kuvatessa niiden edellyttämällä tavalla. Sommittelen jo kuvatessa ennalta päätettyyn suhteeseen, tosin eri kuvakoolla on erimoiset kuvasuhteet, vaikkapa 30x40 cm ja 50x60 cm kuvat. Tapahtumakuvat kuvaan kinoformaattiin jotta niistä saa nätysti 10-kuvia. Tämä otetaan kuvatessakin huomioon.
Vs: Kuvan rajaaminen? Minulla ei ole sellaista kaupallista lähtökohtaa, että pitäisi istuttaa valmiisiin aukkoihin. Rajaan siten, miten kuva käskee minun tehdä. Kuvausvaiheessa kuitenkin pyrin mahdollisimman lähelle lopputulosta. Kapa
Vs: Kuvan rajaaminen? Mua ainakin häiritsee, jos ei näe jo etsimestä halutun kaltaista kuvasuhdetta kuvaa ottaessa. Näin esimerkkinä oletuksena esim. potreteissa 4:3- ja maisemissa 16:9-suhteella. Lopullisessa kuvassa "sekasuhteella" ei ole väliä luonnollisestikaan ellei printtaa. Rajauksen sanelee toimiva sommittelu. Mutta kamerassa mahdollisimman valmista.
Vs: Kuvan rajaaminen? Joskus olen ideoinut toimintoa, joka automaattisesti piilottaisi 20% pikseleistä. Noita pikseleitä ei näkyisi etsinkuvassa eikä normaalisti edes tietokoneen ruudulla: erillisellä käskyllä ne sitten tarpeen mukaan näkyviin saisi. Tuollaisesta turvavara antaisi ihmeesti rohkeutta rajata kuvia vähän tiukemmin ja toisaalta siitä olisi iloa silloin, kun kuva päätyy aivan erilaiseen käyttöön kuin sitä otettaessa luultiin. Kuvanlaadusta tuo tietysti olisi pois, tavallaan, mutta ainakin se leikkaisi pois kuvasta juuri niitä optisesti heikoimpia osia (reunat). Joku oikein ilkeä voisi sanoa, että riittävän rajusti kun pikseleitä piilottaa niin saa tehtyä FF-kennoisesta kroppirungon! Odottamattomaan varautumista olisi myös kameran varustekenkään asennettava suunnilleen salamavalon oloinen laite, joka jatkuvasti videokuvaisi viimeistä viittätoista minuuttia kuten auton tuulilasiinkin asennettavat tallennuskamerat. No, ehkä Google Glass pian tuollaisenkin laitteen viran hoitaa!
Vs: Kuvan rajaaminen? Kuva rajataan etsinkuvan ehdoilla, muta sen kuvan rajauksesta saatan olla myös muuta mieltä. Lisäksi lopullisen käyttötarkitus ajaa uusiin rajauksiin. Jälkikiäteen ajateltuna olisi vonut olla enemmänkin sääntöjä, joita noudattaa -esim. näyttelykuvien kehysten uudelleenkäyttö, ja se varsinainenkin, olisi kätevämpä, jos kaikki kuvat istuisivat samankokoisiin kehyksiin. Paljon toivottu, mutta saahan sitä toivoa...
Vs: Kuvan rajaaminen? Juuei. Senkuns kuvaat menemään vaan. Kuten tuossa mm. RB, Onnipoika ja kuikerokin jo totesivat, lopputulos ratkaisee kuvan rajaustarpeen, mutta siitä ei kannata sen kummempaa ressiä kuvatessa ottaa. Kunhan pitää asian mielessä, eikä rajaa turhan tiukasti jokaista otosta. Sitäpaitsi tuo kuvien sivusuhde ja rajaus ovat tavallaan kaksi hiukan eri asiaa, mutta sivujen suhteenkin määrää yleensä se lopullinen käyttötarkoitus ja sen haluttu ulkoasu. Esim. aina vuosituhannen vaihteeseen asti 1:1 -kuvasuhteen kamerat olivat yleisiä muotokuvauksissa, mutta lopputuloksia esitettiin vain harvoin neliön muodossa. Lopullinen kuva saattoi olla melkein minkä muotoinen tahansa. Toisaalta ihan viime vuosina myös neliön muotoisesta muotokuvasta on tullut nuodikas, vaikka useimmat nykykamerat kuvaavat natiivina joko 3:2 tai 4:3 formaatissa. Jos taas kuvaistasi teetetään paperikuvia normi labroissa, sivujen suhde ei välttämättä ole vakio 4:3, vaan vaihtelee hieman eri paperikokojen välillä. Joissakin esitysformaateissa sivusuhde voi olla vakio, oli kyseessä sitten vaikka valokuvakehys tai joku vakiintunut digitaalinen esitysformaatti, esim. tietokoneen näyttö, TV-ruutu tai HD video, mutta itse kuva-alalta voidaan rajata vain haluttu alue tuohon loppuformaattiin. Esim. jos liität still-kuvasi HD tai Widescreen -formaatin videoklippiin, kuva-alasta rajautuu joko 16:9 tai vielä matalampi anamorfisen formaatin 2.35:1 (tai 2.39:1) alue, jonka sijaintia alkuperäisestä kuvastasi voidaan haluttaessa muuttaa tai vaikka zoomata, ihan sen kuvan sisällöstä ja esityksen kestosta riippuen. Eli kaikki käy, lopputuloksesta riippuen. Jos sinulla on jo kuvausvaiheessa mielessä kuvan ainoa ja lopullinen käyttötarkoitus, silloin toki kannattaa kuvata se jo valmiiksi lähelle lopullista ulkoasua, mutta mitään yhtä ainoaa oikeaa rajaustapaa ei ole, ja kuvaasi voidaan/voit esittää useammassakin eri formaatissa. [QUOTE> [/QUOTE] Ei ollut tyhmä kysymys. Homma on aika simppeli, kunhan sen hoksaa, ja siinä auttaa paljon omatoiminen kokeilu, ja sen myötä tuleva omaperskohtainen kokemus. Eikun ylös, ulos ja kuvaamaan. Kuvan 'oikean' rajauksen määrää se, mikä näyttää hyvältä lopullisessa esitysmuodossaan, ei kooveegee tai kooällä.
Vs: Kuvan rajaaminen? Näin joskus ammattilaisen ohjeen rajaamisesta jossain koulutusvideossa. Hän kiteytti asian: "Kuvaa voi rajata melkein mihin tahansa sivusuhteeseen. Ainoa, jota tulee välttää on lähes 1:1 sivusuhde, sillä se vaikuttaa siltä, että on yritetty tuottaa neliö (1:1 sivusuhde), mutta ollaan epäonnistuttu." - Markku
Vs: Kuvan rajaaminen? Siinähän sitä tuli aika kattavasti. Kysymyksenasettelu oli asiayhteydessään lähinnä tietopohjainen juttu. Nykyäänhän on helppo tehdä esim. tämä rajausasia juuri niin kuin haluaa. Ja hyvä että näin on. Kiinnosti vain se, onko asiassa ollut aiemmin jotain tiettyjä (kirjoittamattomia) tapoja. Rajatessani 98% tapauksista säilytän 3:2-suhteen. Se marginaaliin jäävä osuus menee 1:1:een. Pitäisi vaikka ihan vain huvikseen kokeilla nuo 5:4, 6:7 ym. projektiluontoisesti. Vaatii varmaan vähän visualisointia etsimestä katsellessa. .v.
Vs: Kuvan rajaaminen? No, jos puhutaan ajasta "aiemmin", niin on. Joskus dinosaurusten kadottua oli melko lailla tiukka tapa, että kuvia ei rajailla. Ne piti kuvata lopulliseen muotoon ja rajaukseen. Jälkikäteen vedostaessa rajaamista pidettiin jotenkin amatöörimäisenä, epäreiluna ja vilunkipelinä. Seppo Saves kirjoitti joskus arvostelussaan Sammallahden kuvista silloiseen Valokuva-lehteen suunnilleen näin: "Näyttää siltä, että Sammallahti rajailee kuviaan jälkikäteen, joskin taitavasti." Näitähän on. Ortodoksiset perhokalastajat pitävät polaroid-laseja jotenkin eettisesti sopimattomina, niillä kun näkee kalan paremmin. Meikäläinen kun paistaa sen fisun ei niinkään niitä polaroideja ajattele. Eikä kuvaa rajatessa sitä täyden ruudun etiikkaa tai estetiikkaa.