Jokainen joka on lisännyt kuvan ja saanut siitä positiivita palautetta tietää että se tuntuu kivalta. Tuo tunne voi olla kuin huume ja se sama kiksi on saatava uudestaan ja uudestaan, asiaa voidaa helpottaa luomalla keskinäisen kehun piiri, jolloin tuo tunne saadaan vaikka kuvat ei onnistuisikaan. Joka päivä pitää saada tuo kiksi, kieretään pakonomaisesti metsästämässä kuvia, kuvataan samaa aihetta mistä aikaisemmin on saatu kehuja uudestaan ja uudestaan, vain pikku pimun naama tai satunaisesti eteen tulleen kävelijän hahmo heiman muutuu. Ladataan vanhoja rinnakaiskuvia tai mitä vaan kunhan tuo kiksi saadaan. Näinkö on?
Vs: Kuvan lataamisen addiktio Kuvien lataamisen tarve lienee täällä asiaankuuluvampaa ja jopa tämän yhteisön perusta kuin addikitio ikävävyyksien kerjäämisen ?
Vs: Kuvan lataamisen addiktio Jep, addiktio kuvien lataamiseen kanavoituu tänne hyvin, mutta addiktioon nettitrollaamiseen löytyy varmaan parempiakin alustoja
Vs: Kuvan lataamisen addiktio Jeh, mutta niissä ei välttämättä saa niin paljoa kaipaamaansa/kerjäämäänsä huomiota ;-)
Vs: Kuvan lataamisen addiktio Tässä tulikin jo niitä epäterveitä puolia näköjään. Yksi spykologisesti mielenkiintoinen on myös epämääräinen joukoonkuulumisen tarve, joka liityy välineeseen, esim. olen volvomies ja inhoan fordilla ajajia. Tuon vastakohta on vaikka perheeseen tai joukueeseen kuluuminen?
Vs: Kuvan lataamisen addiktio Jäsen- tai viiteryhmään kuuluminen on pyskologisesti melko arveluttava ominaisuus - ties vaikka se on perhe volvomiehilläkin. Tähän ongelmaan taitaa löytyä selkeä vastaus lukion pyskologian kirjasta. Samalla saa vastauksen myös klassisiin kysymyksiin terveyskysymyksiin, kuten onko käsien pitäminen peiton alla tervettä vai epätervettä
Vs: Kuvan lataamisen addiktio Voi yhtyä varauksin tuohon Jarskin toteamaan, kuva/t jostain tietystä kohteesta kehujen kera yllyttää toistamaan aihetta "loputtomiin".
Vs: Kuvan lataamisen addiktio Miten niin "Näinkö on?"? Etköhän sinä itse parhaiten tiedä miten laitasi on. Mutta pari huomautusta kuitenkin. Ihminen yleensäkin mieluummin ottaa vastaan positiivista kuin negatiivista palautetta toimistaan, ei siinä ole mitään outoa. Tuo "kuin huume" on kovin vahvasti sanottu. On ero siinä, tuleeko tyydytyksen tunne siitä, että yleensä joku jostakin aiheesta kehuu vai siitä, että muutkin ihmiset jotakin tiettyä kuvaa pitävät hyvänä. Toisin sanoen kokeeko ihminen kehumisen kohdistuvan kuvaan, kuvaajan kuvaustaitoihin vaiko jollakin mystisellä tavalla ihmiseen itseensä. Sitä kautta voitaisiin miettiä miten minäkuva muodostuu ja pysyy koossa. Itse laitan kuvia enimmäkseen flickriin, ja se mahdollinen tyydytyksen tunne kyllä tulee siitä, että saan aikaiseksi haluamani kuvan. Kuvankäsittely on vaihtelevassa määrin mukana. Usein niitä mielestäni parempia kuvia ei kommentoida, suosita tai edes katsota juuri ollenkaan, mutta en minä siitä mieltäni pahoita; makuja on monia ja sillä siisti. Vastaavasti jos jotakin kuvaani flickrissä enemmän suositaan, ei se siitä minun silmissäni muutu tippaakaan sen paremmaksi.
Vs: Kuvan lataamisen addiktio Aloittajalle täytyy nostaa hattua, hän saa aina jengin kommentoimaan, postaa hän rupukuvaa tai ihmeaivopieruja, tietysti joskus tulee ihan asiaakin(kuvissakin). On vaan hyvä ettemme kaikki ole samasta muotista valettuja!
Vs: Kuvan lataamisen addiktio Voi mennä kuvat osioon ja klikata niiden svunumeroiden kohdalla pisteitä. Tulee useampi sivunumero esiin. Sitten vielä klikkaa pisteitä ja tulee taas lisää sivunumeroita. Sitten kun sieltä valitsee summissa pari kolme kohtaa ja avaa sieltä muutaman kuvaketjun huomee että ihan samaa on kaikki kuvat olleet jo aikaa sitten. Kyllähän se samat kiertää kaiken aikaa. Ei kannata väkisin yrittää uutta. Ennemmin kekityä vaan niihin kliseisiin vanhoihin. Joskus joku tuoreempi näkemys niihin aina tulee. Tältä pohjalta vois vaikka myydä kamerat pois ja alkaa kanootilla soutelemaan, kesät talvet.