Valokuvausta jonkun aikaa harrastaneena olen tullut siihen tulokseen, että valokuvia on maailmassa paljon ja monet aiheet/kuvat on niin nähtyjä, että niitä on tusinassa ainakin viisitoista. Ihmisvalokuvaus on kuitenkin mielestäni erilainen asia sikäli, että jokainen ihmisvalokuva on tavallaan ainutlaatuinen. Mitä enemmän olen asiaa miettinyt, sitä enemmän olen sillä kannalla, että haluaisin ottaa ihmisvalokuvia tutkien asiaa ja miettiä mitä voisin tehdä toisin ja mitä jättää tekemättä. Voisinko ehkä kehittyä tai oppia jotain uutta. Näistä syistä johtuen olen laittanut pariin paikkaan internetissä ilmoituksen, jossa kerron olevani valokuvausta satunnaisella taajuudella harrastava henkilö ja minua kiinnostaisi oppia enemmän ihmisvalokuvauksen saloja. Eli suoraan sanottuna olen hakenut vapaaehtoismalleja vailla teemaa. Yllätyin itsekin, koska olen saanut muutamia yhteydenottoja. Yksi on halunnut itsestään kuvia skaalalla kasvokuvat->vähävaatteiset kuvat, toinen on halunnut itsestään kinky-aiheisia kuvia PVC-korsetti yllään. Joku on halukas tulemaan kameran eteen täysin vapaalla teemalla, koska itsekin harrastaa valokuvausta ja teatteria. Joku haluaa kuvia mallikansioonsa tai "mallikansioonsa". Joku haluaa ehkä IRC-Galleria tyyppistä matskua. Kotona ymmärretään tai ainakin yritetään ymmärtää tämän valokuvaushömpötyksen päälle, mutta ilmoittaessani muutamista yksityishenkilöiden yhteydenotoista ja niiden sisällöistä on päälleni tullut tulta ja tappuraa. Viesti on ollut se, että jos olisin ammattivalokuvaaja, niin alastomien ämmien valokuvaaminen olisi ehkä justjust ymmärrettävää, harrastelijana ei ollenkaan. Lisäksi esitettiin kysymys, että mitä jos häntä (tyttöystävää) joku pyytäisi valokuvaamaan hyvännäköisiä äijjiä, niin miten minä suhtautuisin siihen. Yritin kuvittelin sellaisen tilanteen ja kerroin suhtautuvani sellaiseen neutraalisti ja myönteisisti, vastauksestani ei ilmeisesti pidetty ja sain moitteita henkilökohtaisesta tavastani ajatella asioita. Pitkätkään keskustelut valokuvauksesta ja omasta, muuttuneesta, tavastani katsoa kuvia ei tuottanut tulosta. Ilmeisesti en ollut uskottava. Olenko muka säälittävä runkkari, joka rakentaa näinkin monimutkaisen järjestelmän saadakseen olla erilaisten ihmisten seurassa erilaisissa paikoissa -tuskin. Lisäksi väitettiin, että alastomien ämmien kuvaajat ovatkin yleensä sinkkuja, onko ne ? Kuulemani mukaan minun olisi pitänyt laittaa "ilmoituksiini", mitä kaikkea kuvaan ja mitä en missään nimessä kuvaa. Missään nimessä minun ei tulisi kuvata; alastonkuvia, vähävaatekuvia, silikoniblondeja, hyvännäköisiä, sinkkuja tai muuten epäilyttäviä henkilöitä. Sain kuulla myös väitteen, jonka mukaan tuskin vastaan ottaisin kuvauspyyntöä, jossa minua pyydettäisiin kuvaamaan miestä. Väärin, miksi en ottaisi ? Mutta jos ottaisin, olisinko homo ? Onneksi olen perimmäiseltä luonteeltani oman onnen kulkija ja teen mitä haluan, olen selvästikin "isäni poika". Tämä "jääräpäinen" luonteenpiirteeni ei varmasti helpota tätä kimuranttia asiaa, mutta olkoon sitten helpottamatta. Sen lisäksi, että olen ns. sujut itseni kanssa, olen sujut myös valokuvauksen ja parisuhteeni kanssa. Kaiken tämän sujuvuuden keskellä en voi kun nauraa tälle asialle, se ei varmaan ole ohjekirjan mukaista toimintaa sekään. Pitää varmaan kirjoittaa oma ohjekirja. Mielipiteitä ? Itkua, naurua, mitä vain !
Vs: Puolison suhtautuminen valokuvaharrastukseen Aika kimurantti tarina. Otsikon perusteella olisin luullut tarinaa vähän toiseksi mutta eipä mitään, hyvä näin. Itselläni valokuvaus vs. puoliso on myös ajankohtainen. Ei niinkään siinä, ketä saan kuvata, vaan siitä, milloin saan kuvata. Ihmiskuvaus on myös minun kuvausinnostustani lähellä ja olenkin pohtinut, josko löytyisi malleja "tuolta jostain". Törmäsin erään ilmoituksen perusteella myös erääseen kinky-dominaan, joka halusi kuvia itsestään työasussa. Oli hieman epämiellyttävä yllätys, sillä ilmoituksessa hän vain sanoi etsivänsä valokuvaajaa ja olevansa harrastajamalli. Mutta sellaista sattuu eikä mitään ihmeellistä. Ilmoitus vain olisi voinut kertoa totuuden. Tähän asti minulle on riittänyt läheiset ihmiset, lähinnä vaimoni sisko, joka suhtautuu yllättävän suopeasti kuvaamiseen. Hänestä olenkin saanut useita hyviä kuvia (omasta ja lähipiirini mielestä). Sen, mitä kaikkea parisuhteessa elävän pitäisi tai ei pitäisi kuvata, määrittelee minun mielestäni kaksi asiaa: kuvaaja ja kuvaajan puoliso. Yhdessä nämä asiat pitää sopia, ettei tule väärinkäsityksiä. Kun olen vastaillut joihinkin malli-ilmoituksiin, olen siitä kertonut vaimolleni. Ja joskus olen häneltä kysellyt, mistä olisi hyvä etsiä malleja kuviin. Valokuvauksesta keskusteleminen kotona on välillä (vaimolleni) rasittavaa ja pitkästyttävää. Mutta siitä kannattaa silti puhua. On nimittäin niin, että helposti pienistäkin asioista kehittää suuria ongelmia, jos niitä ei hoida oikealla tavalla. Itse ainakin sitä haluan välttää ja siksi yritän olla hieman empaattinen ja hieman sosiaalinen: "miltäköhän vaimosta tuntuu, jos tekisin näin tai näin" ja "miltä susta vaimo tuntuis, jos mä tekeisin näin tai näin". No, parisuhdekurssit erilleen, mutta hankala tilannehan tällainen on. Jotkut muotokuvaajat ovat historian saatossa painottaneet sitä, että on hyvä tuntea mallia edes vähän. Tämä voisi johtaa siihen, että kannattaa juuri lähipiiristä kysellä malleja. Jos haluaa kuvata blondibimboja tai muuta vastaavaa, voi miettiä, miksi haluaa niitä kuvata? Alastonkuvauksen filosofiassa olisi aihetta toiseen ketjuun, mutta kyllä hieman ihmettelen, mikä "taitelijoita" vetää alastomuuteen. Jotain hämärää oli varmasti esim. Rubensissa, joka teki taideteoksia lihavista naisista. No, se siitä sitten. Onnea vain kotiin ja toivottavasti saat malleja!
Vs: Puolison suhtautuminen valokuvaharrastukseen Totta, ei ymmärtänyt kulkea vastavirtaan vaan maalaisi kauneuskästyksen mukaisia malleja. Tuommoisia sopuleita nykyisinkin suurin osa malleja kuvaavista on.
Vs: Puolison suhtautuminen valokuvaharrastukseen Ensimmäiseen kohtaan sanoisin, että tutustuahan voi rupattelemalla kerran pari, jos ja kun tuleva tilanne ahdistaa, hiertää tai tuntuu "uudelta". Juttelemalla niitä näitä ja nyppimällä päästä täitä Toiseen kohtaan sanon, että missään vaiheessa en ole pyytänyt blondibimboja mukaan leikkeihin. Kaikki ovat oma-aloitteisesti ottanut yhteyttä. Sekaan mahtuu sekä blondeja, että tummikoita. Itse voisin kuvitella kuvaavani myös kaljuja, mikä olisikin erittäin mielenkiintoista, koska niistä ei tiedä onko ne blondeja vai ei,hah
Vs: Puolison suhtautuminen valokuvaharrastukseen Osoitin selkeästi tyhmyyteni mutta vastauksesi on asiallinen. Sopulivertaus on mielestäni osuva. En väittänytkään, että olisit heitä pyytänyt, vaan puhuin yleisesti kuvaajista, jotka kuvaavat tällaisia naisia. Eli ihmettelen siis näitä kuvaajia, mikä on heidän motiivinsa kuvata "blondibimboja". Luulen, että puolisolle voi olla vaikea (varsinkin harrastajan) selittää, että "mä teen tätä ihan pelkästään inspiraatiosta... mä teen taidetta, eksä tajuu?"
Vs: Puolison suhtautuminen valokuvaharrastukseen Voisin kuvitella saavani samansuuntaista vastakaikua tulevalta vaimolta, jos kertoisin meneväni kuvaamaan jotain lady-dominaa tai uhkeaa silikoni-blondia (varmasti myös uhkean brunetten kohdalla sama juttu). Tähän ehkä vaikuttaa omalla tavallaan puoliskon kiinnostus valokuvaus harrastusta kohtaan - jota mitataan mahdollisesti miinus asteikolla. Puoliskosta kun ei ole edes harjoitusmalliksi, ja lähdöt satunnaisille kuvaamisreissuille, yksin tai kavereitten kanssa, kuitataan: "joo, mee vaan" tyyppisellä ylimalkaisella kommentilla. Ainoa mikä kiinnostaa on lopputulos, eli kuinka lutuisen ja söpön kuvan saa omasta koirasta otettua . Vaan mites sitten suu pannaan, jos meneekin kuvaamaan täysin vierasta tyttöä, pukeissa tai ilman, ja saa niitä söpöjä kuvia? Koskaan en ole tilannetta käytännössä kokeillut, eli en ole ilmoittanut meneväni kuvaamaan yllämainitun stereotypian mukaisia henkilöitä. Enkä kyllä koskaan ole kuvannutkaan. Oma kuvauskiinnostus on lähinnä luonnossa, kaupungissa tai yleensäkin staattisissa "hengettömissä" asioissa. Puoliskoiden negatiivisuus saattaa johtua siitä, että mallit koetaan "uhaksi" itselleen, mikäli jokin ominaisuus malleilla on "paremmin" kuin itsellään. Varmasti kuvaisin muita ihmisiä, jos niitä jostain putkahtelisi ja tulisi sanomaan, että voisitko ottaa pari potrettia. En ole koskaan aktiiviseseti kyllä yrittänytkään etsiä malleja. Laajenisi valokuvausharrastus siihenkin suuntaan. Kuvaan kyllä paljon ihmisiä erään yhdistyksen lehden tiimoilta, mutta se ei ole sama juttu kuin muotokuvien ottaminen studiossa tai jossain muualla, yhden mallin kanssa. Yhden mallin kanssa studiossa (tai puistossa tai rannalla...) kuvaaminen on paljon henkilökohtaisempaa. Siinä varmaan se ongelman ydin, henkilökohtaisuudessa? Järjestäkään joku Turussa tollanen lady-domina-blondi-binbo -stereotypian kuvaaminen, niin testaillaan sitten, että millaista mekkalaa saa aikaan, kun kuvia kääntelee photoshopissa kotona
Vs: Puolison suhtautuminen valokuvaharrastukseen Kimurantti tilanne, kieltämättä. Meillä on vaimolla myös, ainakin vielä, sellainen hälläväliä ja osin kannustava asenne, riippuen päivästä Itse en ole laittanut mihinkään ilmoituksia, että etsin malleja, kun ei ole oikein paikkaa missä kuvata. Tietysti olisi mahdolista kuvata kuvattavan asunnolla, mikä olisi tietysti mallin kannalta hyvä asia. En osaa sanoa aivan varmaksi, mitä tapahtuisi kotona jos ruudulla olisi kuvassa joku nainen PVC-korsetti päällä ja minä olisin ottanut kuvan. Tuskin siinä taputettaisiin käsiä ihastuksesta, luulen että siinä olisi taas kerran kriisipalaverin paikka. En tiedä, kun en ole sellaista kuvaa ottanut.
Vs: Puolison suhtautuminen valokuvaharrastukseen ..koska asiaan pitää pyytää lupa, ei asia selkeästikkään ole loppuun mietitty ja näin puolisot ovatkin oikeutettuja suuttumaan ja kokemaan epävarmuuden ja pelon tunteita. meillä puoliso liittyy valokuvaukseen niin että se yrittää jyvittää kaiken kuvausajan omaan käyttöönsä ja haluaa realisoida kalustoni ottaen rahat omaan käyttöönsä. vaimo siis yrittää lyödä kapulaa rattaisiin ihan ilkeyttään (tämä on oma käsitykseni). vaimo ei silti toimi missään määrin eikä minään ajankohtana valokuvauskuraattorinani ,) mutta ajanhenkihän on tämä.. miesten täytyy kysellä lupaa rouviltaan vähän joka asioihin ja tekemisiinsä - kaukana ovat ajat jolloin miehillä oli pihaverstas tai autotalli johon ei vaimoväellä ollut mitään asiaa. vähän ryhtiä herrat.
Vs: Puolison suhtautuminen valokuvaharrastukseen Itse kun kuvailen 85% kuvailuista metsässä 4x4 kulkineita kuvaillen niin vähemmän on tarvinnut valokuvauksesta keskustella vaimon kanssa, tuo 15% on sitten räpsyjä maisemista, elukoista jne. Itseä ei vain kiinnosta henkilökuvaus... paitsi jos malli on kaunis ja vähäpukeinen ;D ;D
Vs: Puolison suhtautuminen valokuvaharrastukseen Kovin mieskeskeinen (ellen vallan väärässä ole) on tämä keskustelu. Eikö naispuolisilla kuvaajilla ole vastaavia kokemuksia tai mielipiteitä? Entäpä niillä, jotka toimivat silloin tällöin myös muiden kuvaajien malleina, kuten palstalla joskus näkyy? Omat vähäiset kokemukseni parisuhteen ja harrastuksen ristiriidoista ovat sellaisia, mitä voisi tapahtua minkä tahansa harrasteen parissa. En siis kuvaa malleja, paitsi omaa puolisoa ja kavereita ja tuttuja tilanteen mukaan. Vaimo on joskus ollut lähinnä mustasukkainen photoshopille, kun tässä istun ja väännän kuvia tunnista toiseen. Ja joskus on täysin kohtuuton ja perätön väite esitetty, että aina reissussa minulla olisi muka putkinäkö, koska katson kaikkea linssin läpi.
Vs: Puolison suhtautuminen valokuvaharrastukseen ei mun mies ole ainakaan vielä valittanut vaikka käynkin äijien kanssa kuvaamassa.. ja mallinakin pönöttämässä. tuskin valokuvaus eroaa hirveästi muista harrastuksista. siinä vaiheessa kun puoliso tuntee jäävänsä harrastukselle tai mielenkiinnon kohteelle kakkoseksi, niin tottakai se kirpaisee ja tulee sanomista. kertoo kokemuksen syvällä rintaäänellä entinen quake-leski.
Vs: Puolison suhtautuminen valokuvaharrastukseen Mun vaimo ei jaksa välittää mun kohkauksista ja hömpötyksistä tai sitten vaimo on mukana. Ja on vaimollakin omat juttunsa, joiden järkevyydestä en mene takuuseen. Homma toimii. Avoin keskustelu auttaa, jos on auttaakseen.
Vs: Puolison suhtautuminen valokuvaharrastukseen Ei tuo avokki muuten valita tästä touhusta, mutta sitä ärsyttää aina,kun keksin jotain uutta ostettavaa valokuvauksen tiimoilta. Malleja ei ole vielä ja seuraavat varmatkin taitaa olla miehiä..
Vs: Puolison suhtautuminen valokuvaharrastukseen No kyllähän tuo vaimo yrittää välillä hillitä kuvausintoa, kun on pari pientä lasta, joiden kanssa vaimo joutuisi olemaan yksin kun olen kuvausreissulla. Mutta muuten ihan positiivisesti suhtautuu harrastukseen. Ei edes pahemmin ole rajoittanut kalustohankintoja, joita tässä viime aikoina on ollut melkoisesti. Mutta enpä uskalla edes arvata miten vaimo suhtautuisi toisen alastoman / vähäpukeisen naaraspuoleisen ihmisen kuvaamiseen...
Vs: Puolison suhtautuminen valokuvaharrastukseen Meillä on mennyt saman mallin mukaisesti. Seurustelun alussa vaimo tuli mukana jopa pimiöön, nyt se on kuulemma liian hankalaa. Kuvausreissuille se kyllä tulee silloin tällöin, omia touhujaan tekemään. Yhteiseloa on varmaan helpottanut juuri se, että kummallakin on omat hulluutensa, ja neljännesvuosisadan aikana on opittu antamaan toiselle tuo tila.
Vs: Puolison suhtautuminen valokuvaharrastukseen Ei ole vaimo koskaan sanonut sanaakaan poikkiteloin, vaikka joskus suhteellisen rajuakin matskua kuvailen, myöskin näitä keskustelussa mainittuja pvc-korsetteja on kuvailtu. Useasti keikalta tullessa haluaa itsekin nähdä kuvat. Ikävä juttu jos puoliso haraa vastaan. Tiedän yhden fetissikuvaajan jolle tuli reunaehdot kotoa, joko parisuhde tai fetissikuvailut. Mun mielestä naurettavaa. Ei toista voi omistaa. Tosin ei voi itseään varmaan pakottaakaan sietämään toisen harrastusta jos se ei pääkopan sisällä onnistu. Mä olen tyytyväinen että vaimo ymmärtää kuvion täysin eikä ole koskaan laittanut vastaan, päin vastoin.
Vs: Puolison suhtautuminen valokuvaharrastukseen Myös käänteinen toimisi, eli heppu luopuisi omista kyseenalaisista pyrkimyksistään ja alkaisi vaimon assariksi -vaikka aluksi kantamaan satulaa ja heiniä.
Vs: Puolison suhtautuminen valokuvaharrastukseen En tiedä ketä tarkoitat, mutta jos minua, niin minähän teen tuota jo. Olen assarina avuksi kantamalla heinää ja kärräämällä paskaa