Vs: Kuvajournalismin uudet tuulet - Photoshop skandaalit McCarry'n kuvissa sommittelu, värit, ympäristö ja katseetkin ovat aina niin kohdallaan ja 'puhtoisia', vain luottokuvaajille, että uskottavuuden raja on omalta osaltani ylittynyt jo ajat sitten. Riksakuva puhuu omaa kieltään. En ihmettelisi vaikka kyseessä olisi jäävuoren huippu. Onko tämä seurausta kriisialueiden kuvaslupien saannin vaikeudesta. Näitä pressille järjestettyjä 'lavastetilanteita' ilmeisesti järjestetään pienessä hiljaisuudessa paljonkin, kenties? Toki humanitaarisille kriiseille voi kääntää selkänsä, olla kuvaamatta, mutta säälintunteella myyminen ja sodan luonteen vääristäminen on isompi pahe. Toivoisin näkeväni jonkin sota-aiheisen Tv-sarjan kabinettien ja esikuntien puolelta. Ylen parhaillaan esittämä tanskalainen 'Petos'-sarja voisi olla avoimuudessaan ja rehellisyydessään hyvä verrokki. Heitetään haaste 'Lavaklubille'. Olin kerran paikalla, kun Niklas Meltio puhui Syyrian sodasta. Hieno tilaisuus. Toki joukossa on aina jokin inttäjä ohjaten keskustelun sivuraiteelle. Toivotaan fiksua puheenjohtajaa tulevalle... Sanomatalon aula olisi oiva, vaiko liian julkinen, uskalletaanko 'Nato-mediota' kritisoida? t. manual
Vs: Kuvajournalismin uudet tuulet - Photoshop skandaalit Sitten voi kysyä, mikä on ylipäätään syy kuvata sotaa, jos kuvassa ei saa olla mukana tunteita? Tuottaa länsimaiselle vaativille katsojille hard core sosiaalipornoa vai yrittää vaikuttaa sodanvastaisuuteen? Edellinen on viihdettä, jälkimmäinen propagandaa. Jäljelle jää ehkä akateeminen yritys ymmärtää ja dokumentoida sodan todellisuutta, missä ei taas saisi olla mitään tunnelatausta tai sensuuria mukana.
Vs: Kuvajournalismin uudet tuulet - Photoshop skandaalit <IMG src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/13118925_1115218878542732_6609154614611012819_n.jpg?oh=8098b864bc76331aeaf2d490413ded4b&oe=57A242E1"]</IMG>
Vs: Kuvajournalismin uudet tuulet - Photoshop skandaalit OYj Sota Ab on liukunut valtioiden yksinoikeudesta osin yksityisten rahoittamaksi erillisotajoukkojen 'siirtomaasodiksi'. Uhrien sijaan ehdottaisin asekauppiaiden sekä jälleenrakennustöiden pörssivoittoja kauhoneiden johtajien luxuselämän kuvittamista. t. manual
Vs: Kuvajournalismin uudet tuulet - Photoshop skandaalit Itse en oikein ymmärrä rajaamisen kieltoa. sehän on sama kuin tiiviitä henkilö/kasvokuvia ei saisi edes ottaa. Toisaalta en itsekään pidä niitä erityisesti dokumentteinä, kun ympäröivä todellisuus on rajattu pois. Kuvasarjathan usein pilkotaan ja vain jokin kuvista jää elämään pitempään. Siksi kuvaan 24-35mm'llä, usein vielä ihmisryhmiä. Menettääkö kuva dokumentin arvonsa, jos kysyn kuvauslupaa etukäteen? Usein saatan johdatella kuvattavaa askeleen pari. Onko Juha Metson kuvat manipoloituja, kun hän kuulema luo kuvaustapahtumasta joskus eräänlaisen performanssin? Kävin Salon näyttelyssä, suosittelen sitä jokaiselle. Hän luo erittäin merkityksellistä poliittista kuvastoa. Luotan hänen eettisyyteensä kuvavalinnoissa ja kuvauskäytännöissä. Pohdin niitä, siksi ja vaikka, tulkintani olisikin omamaailmaani vastaan. Arjen osina. Samoin kun luotan itseenikin. Tosin kuvani eivät ole tunnettuja ja liikkuvat huonosti, joten itseni suhteen en joudu suurennuslasin alle. Toki ylitän joskus sopivuuden rajat. Se saattaa palkita 'todellisuuden verhon' heilahduksella, tuottamalla sille kohtaamiselle kuvattavien keskenään yhdessä kokemansa paikallisen todellisuuden tilan. Joskus taas koen epäonnistuneeni niin pahasti, että kokemus mielessäni pitää kaidalla tiellä. Valisemieni kuvien sisältä en koskaan photosoppaa mitään pois tai lisää. Joskus saatan kääntää merkittävän kuvan mustavalkoiseksi, vähän niinkuin kirjailijallakin on käytössään eri tyylilajeja. Mutta katsojaa en harhauta. ...nyt venyy taas... t. manual
Vs: Kuvajournalismin uudet tuulet - Photoshop skandaalit Hyvä kirjoitus Manual. Haluaisin kuinkin kiinnittää huomiota seuraaviin: Tuollaisen säännön voi itselleen tietysti luoda, mutta se palvelee vain itseä ... selventää lopullisen kuvan prosennointia. Niin ja antaa mahdollisuuden vakuutella itselleen olevansa rehellinen. Mutta rehellinen minkä suhteen. Objektiivisuuden vai pyrkimyksen objektiivisuuteen. Vaiko poliittisluontoisten pyrkimysten. Minä sanoisin, että kamera on kuvan ottajalle työväline siinä missä kuva on sen esittäjälle työväline. Tietoisestiko.
Vs: Kuvajournalismin uudet tuulet - Photoshop skandaalit Hirveän hyviä kysymyksiä. Voiko valokuva koskaan edes olla objektiivinen? Ehkä valvontakameran kuva on sinnepäin, mutta kun kuvaajana on ihminen, niin subjektiivisuutta ei voi mitenkään välttää. Kuvauksen aika, paikka, tapa, suunta, perspektiivi, valotus ja tietty tuo jälkikäsittely ovat täynnä valintoja. Näihin valintoihin sisältyy poikkeuksetta jokin arvolataus, jota kuvan ottaja haluaa ilmentää, tietoisesti tai alitajuisesti. Jo se, että haluaa ottaa kauniita kuvia, on subjektiivinen arvovalinta, saati että on jokin poliittinen agenda taustalla. Monissa tapauksissa muuten aika neutraali valokuva saa voimakkaan arvolatauksen siitä asiayhteydestä, missä se esitetään. Ylen Toimittaja Mika Mäkeläinen kiertä parhaillaan Pohjois-Koreaa. Ovatko hänen ottamat kuvat rehellisiä ja objektiivisia, kun niitä ei (kai) ole photoshopattu? Syntyisikö noista kuvista oikeampi mielikuva Pohjois-Koreasta ilman noita kuvatekstejä? http://yle.fi/uutiset/yle_pohjois-koreassa_harvinaiset_kuvat_propagandan_takaa/8865686
Vs: Kuvajournalismin uudet tuulet - Photoshop skandaalit Ha, valvontakameran kuvissa on miltei aina joku rikollinen, tai ainaakin epäilty. Eli jos olisit valvontakameran kuvassa, sinua pidettäisiin jonpanakumpana. Eli ihan älyttömän objektiivista!? ;-)
Vs: Kuvajournalismin uudet tuulet - Photoshop skandaalit Kyllä se kuikerokin on ollut monta kertaa tietämättäänkin valvontakameran kuvissa, mutta ei se silti kuikeroa rikolliseksi tee eikä edes epäillyksi.
Vs: Kuvajournalismin uudet tuulet - Photoshop skandaalit Olenko? Missä lehdessä? Ei Himmlerkään vastasyntyneenä pahalta näytä kuvassa, eli homma lähtee asiayhteydestä. ;-)
Vs: Kuvajournalismin uudet tuulet - Photoshop skandaalit Valokuvan dokumentaarisuus, tiedonvälityksen objektiivisuus ja objektiivinen totuus ovat kaikki eri käsiteympäristön käsitteitä, ei niitä pidä sotkea toisiinsa, syntyy vain käsitehuttua. Dokumentaarisuuden käsite on oikeasti yksinkertainen, ihan pienellä vaivalla hahmotettavissa. Ja dokumentaarisuuden vaatimusten ulottaminen dokumentaarisen kuvan ulkopuolelle, valokuvaan yleensä, taas olisi mieltä vailla oleva ajatus, paitsi toki kunkin omana henkilökohtaisena ajatuksena, johon taas muilla ei ole sanomista.
Vs: Kuvajournalismin uudet tuulet - Photoshop skandaalit Minulle nämä termit ovat juuri tuota käsitehuttua, akateemista jargonia, joilla yritetään luoda vaikutelma, että homma on hanskassa monitulkintaisessa reaalimaailmassa. Journalismin saralla ollaan kuitenkin aina harmaalla vyöhykkeellä jossain objektiivisuuden ja subjektiivisuuden välimaastossa.
Vs: Kuvajournalismin uudet tuulet - Photoshop skandaalit Valvontakameran kuva on eri asia kuin lehtikuva.
Vs: Kuvajournalismin uudet tuulet - Photoshop skandaalit Totta. Valokuvauksen alkuajoista on käyty tätä osin samaa keskustelua / vänkäämistä. Onko valokuvaus a) olemukseltaaan havaittavan maailman (”luonnon”) taltiomista tai jäljentämistä tai peräti löytämistä (stroboskooppikuvaus, ultralyhyet suljinajat, Muybridgen laukkaava hevonen, Lennart Nilssonin sikiökuvat jne.). Jos siinä on valokuvaksen ydin, niin keskustelu kuvamanipuloinnista painottuu vastaavasti. Vai onko valokuvaus b) oma eräs ilmaisun tekniikka / teknologoia kuten vaikka öljymaalit, kangas ja siveltimet tai rumpu ja palikat. Jos valokuvaus on tekniikka / teknologia ei sen ytimeen kuulu olemuksellisesti mitään tiettyä ilmaisun sisältöä tai muotoa sen enempää kun maalien ja kankaan tekniikkaan kuuluu olemuksellisesti mitään tiettyä muotoa tai sisältöä. Siinä tapauksessa valokuvauksella on tekniikan vapaus ja keskustelu kuvamanipulaatiosta painottuu sen mukaan. Hieman ihmettelen puhetta ”oikeammasta mielikuvasta”. Oikeammasta millä kriteereillä? Mikä on se oikea näky totuudesta jota lähempänä ollaan tai jota kauempana ollaan? Jos ajatellaan noita Pohjois-Koreasta otettuja kuvia ja niihin liitettyjä kuvatekstejä, niin tuntuisi oudolta sanoa muutaman kuvan ja muutaman tekstirivin olevan jossakin kohtaa jollakin sellaisella janalla jonka toisessa päässä on oikea mielikuva yhteiskunnasta ja toisessa päässä väärä mielikuva yhteiskunnasta. Tai toisena esimerkkinä Bill Brandtin kuvat sotien välisen ajan Lontoosta. Tuleeko niistä yläluokkaa esittävistä kuvista oikea mielikuva? Vai väärä? Tuleeko työväenluokkaa esittävistä oikea mielikuva? Vai väärä? Entä keskiluokkaa esittävistä? Ajan takaa sitä, että pidän hedelmättömänä olettaa jonkinlainen objektiivinen, kaikille samanlaisena koettu yhteiskunnallinen todellisuus johon sitten suhteutetaan valokuvaus. Yksilön maailma on joka tapauksessa subjektiivisten merkitysten kautta koettua, myös objektiivisuuden kokemukset ovat valtaosin suhteellisia. Niinmuodoin oikean tai objektiivisen kuvaamisen vaatimus ei tunnu mielekkäältä tai kiinnostavalta. Kuvaajan intentio ja sen rehellinen ilmaisu ovat nähdäkseni tärkeämpiä myös kekusteltaessa dokumentaarisuudesta. Vain vähän liioitellen McCarry jos vain liittäisi kuviinsa lausekkeen: ”Kuvista on voitu poistaa elemettejä ilman erillistä ilmoitusta ja ilman että katsoja sitä välttämättä huomaa.” ei mitään ongelmaa olisi. Ellei sitten valokuva haluta edelleen ymmärtää ylläolevalla tavalla a).
Vs: Kuvajournalismin uudet tuulet - Photoshop skandaalit Toivottavasti ei sentään! Vaikka journalismin periaatteet ovatkin viimekädesäs "vain" arvoja, eikä niihin aina ylletä, niin en sentään noin rajua irtiottoa niistä tekisi. Jos tiedonvälityksen objektiivisuuden tavoite hylätään journalismissa, niin länsimaisen yhteikunnan ihanteista ja toimivasta demokratiasta ei pitkällä aikavälillä paljoakaan jää jäljelle. Harmillisia lipsahduksia McCurryn kuvamanipulaatiot. Eiväthän ne hänen nykykuvaamisen kannalta pahoja asioita ole, mutta ongelmalliseksi asian tekee se, että hän on hankkinut maineensa humanistisesti virittyneenä kuvajournalistina joka kuvat eivät ole fantasiaa (eivätkä edes paranneltua todellisuutta).
Vs: Kuvajournalismin uudet tuulet - Photoshop skandaalit Vaikka joidenkin mielestä voi tuntuakin, niin kyllä kai jokainen valokuvajournalisti on yhtä inhimillinen ihminen kuin kaikki muutkin. Vaikka itsekin joitain kuvaajia jalustalle nostan, niin ei se kerro oikeastaan muuta kuin omista arvoistani, ihanteistani jne. Ei maailmassa ole mitään objektiivista. Vaikka voi uskoa, että länsimainen ihanne ja toimiva demokratia olisi jotain johon pyrkiä, niin voi olla myös paljon hyveitä, jotka ei em. arvoihin kuulu. Esimerkkinä vaikkapa kuolemantuomio. Kuuluu demokratiaan, mutta näillä pituuspiireillä harvemman arvoihin. Kuvan tulkinta on ihan yhtä paljon subjektiivista kuin kaiken muunkin tulkinta elämässä. Jokainen valokuvajournalisti pyrkii omiin ihanteisiinsa. Mustavalkoisesti ajatellen: Objektiivinen kuva olisi studiossa otettu, mutta se ei vain ole mahdollista. Valokuvajournalisti on yhtä sidoksissa hetkeensä kuin jokainen hänen kuvansa tulkitsijakin.
Vs: Kuvajournalismin uudet tuulet - Photoshop skandaalit Luottamus koki kuitenkin kovan kolauksen. Ja kun arvoista puhutaan, niin luottamus on kova juttu. Ei tietenkään ole, maailmahan on multaa, kiveä, verta, vettä jne. Mutta maailmaa koskeva tieto voi olla objektiivista. Tai ainakin sitä koskevaan objektiiivisuuteen voi pyrkiä. Jos tänään retusoidaan kuvasta merkityksetön kadulla kävelijä, niin retusoidaanko huomenna poliitikkoja ryhmäkuvasta - kuten tiedämme Neukkulassa käyneen koko ajan. Kuolemantuomio kuulu demokratiaan? Mistä tuommoista olet keksinyt? Sinulla on erittäin väljäkäsitys journalismista. Onko myös kirjoittavalla journalistilla samat vapaudet? Ja dokumentti kuvataan myös studiossa (ja lavasteissa)???
Vs: Kuvajournalismin uudet tuulet - Photoshop skandaalit Tämä ihan totta. Mutta niin kuin itsekin toteat. Kun arvoista puhutaan. Arvoja kun on monenlaisia. [QUOTE> [/QUOTE] Tuohon voisi esittää vastakysymyksen, että miten paljon maailmaa on muuttanut, kuten "olemme tienneet" käyneen? Missä olisimme nyt, jos "neukkulassa" ei olisi retusoitu poliitikkoja ryhmäkuvasta? Onko retusointi itsessään merkityksellistä? Saman kerronnan voi saada kuvalle ilman retusointiakin. Tai lähes. Tai jotain. [QUOTE> [/QUOTE] Esimerkiksi Yhdysvalloissa kuolemantuomio on käytössä rangaistuksena useammassa osavaltiossa. Ja enemmistö osavaltion kansalaisista on näin halunnut. Silmä silmästä ja hammas hampaasta; kristillinen arvo siis. [QUOTE> [/QUOTE] Sinun käsityksesi minun käsityksestäni journalismista on toki sinun tulkintaasi. Joka pohjautuu osin sinun omiin arvoihisi. Kyllä kirjoittavat journalistit ovat referoineet kautta aikain kuulemaansa. Vastausta "samoihin vapauksiin" en kuitenkaan osaa antaa. [QUOTE> [/QUOTE] Kyllä dokumentteja kuvataan studioissa ja lavasteissa. Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole? Dokumentissa kuitenkin kaiketi kerronnalla suurempi osuus/merkitys verrattuna esim. fiktioelokuvaan.
Vs: Kuvajournalismin uudet tuulet - Photoshop skandaalit Tuo on Hammurabin laki, melkoisesti vanhempi kuin kristinusko