Kuva, jossa on sisältöä

Vs: Kuva, jossa on sisältöä

Ensinnäkin, kiitos kaikille, jotka ovat tähän mennessä käyttäneet puheenvuoroja, erittäin hyviä pointteja kaikki.

Tuo on mielenkiintoinen ja pohdiskelun arvoinen pointti, sisältö ja merkityssisältö.
Tähän siteeraan Juha Vartoa (1993):" Mitkä merkityksen sisältävät yksiköt kyseisen merkityksen on sisällettävä ollakseen juuri kyseinen merkitys?"
Kuulostaa hassulta, mutta kun sitä pohtii, on siinä yllättävän paljon järkeä.

Lopullisesti kuvan sisällön ratkaisee kukin vastaanottaja.
Minulle subjektiivisesti on tärkeää, että kun kuvaa katso ensimmäisen kerrran, se aiheuttaa 'wow' efektin. Tämän jälkeen tulee pohdittua enemmänkin sisältöä.
Valitettavasti ohitan kuvat, jotka eivät aiheuta tätä efektiä. Tai oikeastaan en pidä sitä ollenkaan valitettavana.

Tämä sivusto on kamerasivusto.
Minulle 'wow' efektin aiheuttavat kuvat, joissa on jokin piirre, joka tämän vaikutuksen saa aikaan. Se voi olla tekninen osaaminen, pelkistetty rajaus, yksityiskohta (pääkohde) pienenä jossain merkityksellisessä ympäristössä jne.
Viime aikoina tällaisen efektin ovat aiheuttaneet nuo pmu-petri uutela sivut ja niillä olevat kuvat. Ne ovat tavallaan ennenkin tehtyjä, mutta koska ne ovat suomesta ja monet aiheet sivuavat omaa kokemusmaailmaa, niin se koskettaa.
Kuvat ovat erinomaisia ja niihin on kiteytetty kustakin aiheesta olennaisin.

Tämä kronologisuus on mielenkiintoinen pointti.
Itse ajattelin aina musiikkia ajassa tapahtuvana ilmiönä, mutta nykyisin olen muuttanut käsitystäni. En muista hienoa termiä, mutta pääidea on sellainen, että tiettyä asiaa seuraa loogisesti joku toinen. Tämä liittyy siihen, että ihminen pystyy sulauttamaan uuden kuulokuvan skeemarakenteisiinsa. Uusi asia sisältää uutta sen verran, että se on mielenkiintoinen ja vanhaa sen verran, että se jollakin tavalla tuntuu tutulta ja turvalliselta. Jos uusi asia on kaikella tavalla täysin vieras, ihmisen mieli helposti torjuu sen. Jos se on liian tuttu, on se tylsä.

Mielestäni tämä edellinen, eli se , että on jotain uutta mutta myös vanhaa turvallisen tunteen ja hallitsemisen tunteen kokemiseksi, on tärkeää myös valokuvalle. Suomeksi - tässä on uusi näkökulma, mutta ymmärrän sen, hienoa! Näin siksi, että ymmärrän kontekstin, missä kuva tapahtuu, mutta myös sen,että siihen on tuotu jotain uutta.

Tässä kohtaa kuvioon tulevat jpun ottamat valokuvauksen omat lainalaisuudet.
Ja unohtakaa se sääntökirjan noudattaminen, josta minua joskus moititaan.
Samoin kuin musiikissa joidenkin asioiden on hyvä seurata toisiaan (varioituna tietenkin erotuksena jo ennen tehdystä), niin valokuvauksessa on tiettyjä asioita, JOTKA OVAT KEINOJA ILMAISUN ESILLE TUOMISEKSI JA VAHVISTAMISEKSI!!!!
Eivät itsetarkoituksellisia päämääriä, johon jokaisessa kuvassa tulee pyrkiä.

Otan esim. timppiksen tai pmu kuvat.
Molemmilla on oma tyyli.
Vaikka pmu- kuvat ovat vastoin perinteisiä sommmittelusääntöjä, arvosta nitä suuresti.
Syy-
jokainen kuva sisältää aiheen ilmaisun kannalta olennaisimman, tekninen osaaminen on virtuoosimaista, sitä ei tarvitse pohtia niitä kuvia katsellessa.
T jukka