Se on siinä

Vs: Se on siinä

Tähän vois vastaukseksi kehittää modernimman version Edward Westonin kuuluisista sanoista vuodelta 1943:

"Tosiasiana on pidettävä sitä, että vain suhteellisen harvat valokuvaajat hallitsevat milloinkaan ilmaisuvälineensä.
Sen sijaan he sallivat ilmaisuvälineensä hallita heitä ja jatkavat loputonta juoksemistaan oravanpyörässä uudesta objektiivista uuteen paperiin, uuteen kehitteeseen, uuteen vimpaimeen, käyttämättä milloinkaan yhtä välinettä riittävän kauan oppiakseen sen täydet mahdollisuudet.
Se, että valokuvaaja oppii näkemään yhden filmin, yhden paperilaadun ja yhden objektiivin näkökentän puitteissa, saa aikaan paljon enemmän hyvää kuin hajanaisten tietojen kerääminen välinekasoista.
Valokuvaajan olisi opittava ymmärtämään menetelmänsä yhtenä kokonaisuutena."

 

Vs: Se on siinä

Jösses, tuohan on kuin suomennos, ja 60v eroa teksteillä. Mihis tämä muuttuu, ei mihinkään. Tämä minunkin huomio on jo varmaan kirjoitettu 60 vuotta sitten.

 

Vs: Se on siinä

Joo. Adamsin hyvä sarja, The Camera, The Negative ja The Print

 

Vs: Se on siinä

Tai ehkäpä tuo Way beyond monochrome (Ralph Lambrecht & Chris woodhouse)

On muuten melko kattava kirja btw.

 

Vs: Se on siinä

Tilaa samalla The Negative, it's worth of you ;P

 

Vs: Se on siinä

Way beyond monochrome ei kerro kuvaamisesta vaan mustatekniikasta ja sen hallinnasta sekä pimiöhommista tietysti. Lähestymistapa paikka paikoin teoreettisen tuntuinen ja täynnä graafeja. Hyvä kirja silti, jos noi systemaattiset lähestymistavat ei tunnu vieraalta. Kuuluu mun suosikkeihin siinä missä Edge of Darkness myös. Jälkimäinen herättää enemmän ajatuksia ja omaa pohdintaa mulla kuvaamisen suhteen, edellinen taas on ollut mulle tosi hyvä teknisen puolen ymmärtämiseen.

 

Vs: Se on siinä

Alkuperäiseen viestiin:
E. Putz on oikeastaan aika symppis tyyppi, vaikka en Leicaa omistakaan. Hänen reilu tunnustus myös korkeintaan kohtalaisista kuvista tuntuu kovin läheiseltä. Luontaista vaatimattomuutta.

Tekniikan suhteen Weston oli kuitenkin eräs uuspioneeri ja ilmeisesti aika rankalla tavalla. Ei Westonin kuvia saatu aikaiseksi ilman perusteellista tietämystä miten niihin päädytään.

Mutta onhan se oikeasti niin, että kasatessani kolmatta kertaa saman merkin pikkujärkkärisysteemiä, eka vuosi vain 50 millisen kanssa oli parasta ja helpointa. Ehkä puolivuotiset teemat parilla lasilla helpottaisi eloa ja ajatusta, koska 4. kertaa en näitä enää osta. Perinnöksi.

Kirjoista:
Adamsit kannattaa lukea, etenkin Negative ja Print. Ja sitten soveltaa. Ramille voin lainata "Edge of Darknessin" - taitaa olla vaan lainassa jossain. Kunhan löydän. Mielenkiintoinen! Mutta sitäkin kandee soveltaa.

Tai sitten ostaa Pyrocat-HD:ta Tampereelta, lukea apug:in helmet ja hakea omat totuudet

 

Vs: Se on siinä

Olen itsekkin huomannut että yhden lasin käyttö antaa suuren vapauden tunteen kuvaajalle.  Kahden obiskan välillä joutuu jo pohtimaan tekniikkaa ja tekemään valinnan.

 

Vs: Se on siinä

Minä pidin juuri teemaviikkoja. Yksi optiikka kameraan nokalle vajaaksi viikoksi kerrallaan. Hetki menee aina totutellessa, mutta sitten se alkaa tuntua tutulta. Mulla silmä jotenkin tottuu hakemaan sitä kyseisen optiikan polttovälille sopivinta kuvakulmaa/kohdetta. Monen optiikan kanssa joutuu tosiaan miettimään.

Mulla toimii monella optiikalla parhaiten kävely kohtaan missä kappaleet ovat sopivissa suhteissa/sijainneissa toisiinsa nähden, sitten vain valitaan se haluttua kuvakulmaa vastaava optiikka. Jotenkin tähän verrattuna on kyllä rennomman tuntuista, jos on tosiaan se yksi optiikka mukana eikä muuta.

 

Vs: Se on siinä

Kyllä mv-touhua on hiukan ikävä. Suosittelen zone -systeemiin perehtymistä, mikäli mv-touhu vielä kiinnostaa. Aikanaan opettelin ja kun perusoivalluksen valotuksen ja kehityksen (APX ja Rodinal) pyhästä liitosta sain testin & puuhastelun kautta kohdalleen niin se oli todellista oivaltamisen iloa!

Mitä muuten Putsiin tulee niin hieman huvittaa miekkosen jumalattoman tarkat ja analyyttiset tekstit - ja sitten vastakohdaksi ne sen kuvat - uuuuh, jösses mitä tuubaa! Harmi ettei noita blondeja ole enempää.. http://www.imx.nl/photosite/pictures/index.html

EDIT. Jos joku ei zone-systeemistä tiedä mitään, niin lyhykäisesti omin sanoin sekavasti:

Zone-systeemi on mustavalkomateriaalilla kuvaavan valokuvaajan työkalu. Sen tarkoituksena on kuvattavan kohteen kontrasti- ja sävyhallinta, johon pyritään valottamalla ja kehittämällä tietyn kontrastiskaalan mukainen kuvakohde tälle kontrastille sopivasti, tai tietyn valitun tummuusarvon mukaan (ns. vaalet high-key -kuvat tai tummat low-key-kuvat).
Zone-systeemi edellyttää kuvaajalta vakioituja filmi- ja pimiömateriaaleja sekä niillä tehtyjä (ns. densitometrisiä) testejä. Zone -systeemiä käyttävän kuvaajan pyrkimyksenä voi lisäksi olla, että kaikki systeemin hallitsevan kuvaajan kuvaamat negatiivit sisältävät saman täyden filmimateriaalin mahdollistaman sävyskaalan ja tummuusarvon. Vedostaminen tällaisista negatiiveista on hallittua ja luo suuremmat mahdollisuudet kuvaajalle työstää materiaalia haluamakseen.

 

Vs: Se on siinä

mulle on ollu enempi "hyötyä" tekemisestä kuin lukemisesta.
OJllä on taas kesällä kurssi joka mustavalkokuvaajalle kaataa päähän sellaisen määrän tietoa että siinä saa hetken kirjoja lukea. Näkee muitten töitä, työskentelytapoja, tekee itsekin eikä vaan viisastele, juttelee ja vaihtaa näkemyksiä ja kokemuksia, the negative on ihan hyvä kirja mutta jää minulle ihan tavalliselle matikka-kemian stipendiaatille kuolleeksi ilman käytäntöön soveltamista, ja joukkohysteriassa oivalluksia.
Kyllä ne background researchit on tässä porukassa jo aika hyvin tehty - että enempi alkaa olla jo pääasian välttelemistä.
tämä oli siis näkemys teknisestä puolesta, ilmaisuunhan ei vielä olla edes päästy...

 

Vs: Se on siinä

Varsinainen oivallus eli siinä ei sivuttu valokuvausta ja valokuvaa juurikaan. Siihen perään kaverit alkaa jauhamaan zonettamisesta ja muusta Adams-hipelöinnistä.