Paria tavalliselle muovipaperille (luultavasti Ilford multigrade IV) tehtyä vedosta olen pitänyt seinällä ja kummassakin on vuoden-kahden jälkeen havaittavissa selvää värjäytymää kelta-ruskeaan suuntaan. Toinen on ehkä saanut suoraakin auringonvaloa ikkunan läpi mutta toinen ei varmasti ole, pelkkää keinovaloa. Moninkertainen ikkunalasi sitä paitsi suodattaa UV-säteilyn aika tehokkaasti. Onko kysymys huonosta kiinnittämisesta tai huuhtelusta vai onko tämä (muovi)paperin ominaisuus? Auttaako seleeni-, tms. -käsittely tähän ongelmaan?
Vs: Kun hopeagelatiinivedos kellastuu Yksi syy voi olla huono kiinnitys/huono kiinnite. Toisaalta muovipaperin kiinnitysaika on niin lyhyt, ettei sitä helposti alita. Mieleen tulevat myös mahdollinen liian pitkä kiinnitysaika, jolloin sitä on päässyt paperin leikkuureunasta pohjaan, mutta se näkyisi ensi reunoissa. Yksi mahdollisuus on myös materiaali, jolle kuva on pohjustettu/liimattu (jos on) tai paspartuurin materiaaliongelma. Tuleeko kuvaan hopeamaista pintaa, jonka seurana on vaaleanruskeita alueita?
Vs: Kun hopeagelatiinivedos kellastuu Ensimmäinen ajatus tuli huonosta kiinnityksestä. Täällä kun jengi tuntuu säästävän tuostakin ja laittavat käytetyn kiinnitteen seuraavaa käyttöä varten. Nyrkkisääntönä 10-15 A4-vedosta/litra ja kaksikylpykiinnitys. Kapa
Vs: Kun hopeagelatiinivedos kellastuu Värjäytymää ei tosiaan ole koko vedoksessa vaan se on laikukasta ja epätasaista, ikään kuin rakeista. Ei ole mitenkään erityisesti reunoille keskittynyt. Ja sitä esiintyy tosiaan ainoastaan valotetussa osassa, ei valkoisilla reunoilla, ne ovat täysin valkoiset. Samanlaista ilmiötä näin eräässä paikassa n. 35v vanhoissa, seinällä pitkään olleissa mahdollisesti kotitekoisissa vedoksissa. Noita vedoksia ei ole pohjustettu mitenkään. Toinen on pieleen mennyt vedos jota en ole välttämättä kiinnittänyt/huuhdellut mitenkään erityisellä pieteetillä, mutta toinen on kyllä luullakseni kiinnitetty ja huuhdeltu ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, tosin en muista varmaksi koska se on n. 7v vanha. Kummassakin tapauksessa luulisin että kiinnite olisi ollut kunnossa ja kiinnitysaika riittävä, mutta tässä valossa täytyy asettaa sekin kyseenalaiseksi. Muovipaperillahan tuo kiinnitysaika on tosiaan niin lyhyt että en oikein jaksa uskoa että se olisi alittunut, kiinnite on voinut kyllä olla useampaan kertaan käytettyä. Kenties kahdessa tai korkeintaan kolmessa lyhyessä (2-4h) sessiossa (n. 5-8 pientä vedosta + koepalat) käytettyä ja alle 1kk vanhaa, täydessä pullossa säilytettyä. Käytän myös aina keskeytettä. Eli valmistajan ohjeiden mukaan pitäisi olla kevyesti kondiksessa. Pesun uskon myös olleen riittävä, kun muoville sekin on niin lyhyt. Tärkeintä olisi kuitenkin löytää nyt se syy miksi näin on tapahtunut, niin tiedän miten välttää sen. Lisäksi haluaisin tietää mikä on valon/UV-säteilyn vaikutus tähän, koska yhdessäkään pimeässä olleessa vedoksessani ei ole tällaista ilmennyt. Valmistajan mukaan esimerkiksi Ilford Rapid Fixer kestää kiinnittää 80kpl 8x10" muovivedoksia, ja käyttöliuos säilyy jopa 6kk (täydessä tiiviissä pullossa). Kahden kiinnitteen käytöstä ei mainita datalehdessä muuta kuin että se on "erittäin tehokas tapa kiinnittää". Olen kyllä valmis kyseenalaistamaan nämä faktat, vaikka ihmettelen suuresti jos kauppamies liioittelisi näissä luvuissa, minä jos olisin kemikaalikauppias niin pyöristelisin noita ennemminkin alaspäin kuin ylöspäin saadakseni myyntiä paremmaksi. Tähän asti olen uskonut noita valmistajan ilmoittamia lukuja, ja kiusaus on suuri siihen jatkossakin, harrastajana kun maksan kemiat itse. En ole muuten huomannut että jengi täällä tuntuisi säästävän tuosta(kin).
Vs: Kun hopeagelatiinivedos kellastuu Tuo antamani suositus on se, mitä muistaakseni museoväki suosittelee tutkimuksien pohjalta. Itse museossa 12 vuotta työskennellessäni noudatin tuota ohjetta. Filmit kiinnitin aina kertakäyttöisenä, mikä ehkä saattoi olla liioiteltua. Kapa
Vs: Kun hopeagelatiinivedos kellastuu Kantsuu varmaan irrottaa pohjustuksesta, kiinnittää uudelleen ja sitten uittaa vielä HCA:ssa. Kaikki pohjustusmateriaalien ja käytettyjen liimojen pH:t pitää kanssa selvittää, ettei ainakaan kovin happamia materiaaleja tulisi käytettyä. Tahraa ei välttämättä saa pois, mutta ainakin leviäminen pysähtyisi. Tuo kiinnitysaikankin on tosiaan kriittinen. Ei niitä kannata jättää kiinnitteeseen lillumaan, koska tukimateriaalin päädyt ja reunat alkavattosiaan falskata.
Vs: Kun hopeagelatiinivedos kellastuu Sen huomasin museoaikanani, että jos oli perusKapa-levylle pohjustettu, niin ei mennyt kauaakaan (noin vuosi), kun alkoi reunoista kellastua. Nuo tehtiinkin lyhytaikaisiin näyttelyihin. Kapa
Vs: Kun hopeagelatiinivedos kellastuu Olen Niffen ja Kapan kanssa samaa mieltä. Ostin takavuosina eräältä kotimaiselta tunneltulta kuvaajalta vaimolleni kuvia lahjaksi. Noin 5-6 vuoden kuluttua ne olivat pilalla lähes samankaltaisesta syystä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siksi kuvia ei pitäisi liimailla mihinkään pohjiin. Joskin on todettava, että olen kyllä nähnyt 100+ vuotta sitten liimattuja kuvia, jotka ovat erittäin hyvässä hapessa.... Näihinhän kuuluvat mm. monet säilyneet visiittikortit.
Vs: Kun hopeagelatiinivedos kellastuu Yhden asian lisäisin: Kun teette muoville, niin jättäkää kuviin reilu valkoinen marginaali. Kun on kuva kuiva, niin leikatkaa siitä siivu pois. Näin ei kuvassa ole reunan aukeamisen takia huuhtoutumattomia kiinnitejäämiä. Muovia ei saa lilluttaa liian kauaa loppuhuuhtelussa. Kapa
Vs: Kun hopeagelatiinivedos kellastuu Minusta se ei ole mitenkään liioteltua. Kunnon kiinnittäminen on selkeä osa oikein tehtyä prosessia.
Vs: Kun hopeagelatiinivedos kellastuu Vuonna 1974 teetin Wulffilla 100 x 170 cm kokoisen mustavalkovedoksen kartongille pohjustettuna. Kuva on riippunut seinällä siitä lähtien, eikä siinä ole muuta vikaa kuin muutama kärpäsenkakka.
Vs: Kun hopeagelatiinivedos kellastuu Mulla on ihan vastaava tapaus. Tuollainen 60x70 cm tekemäni suurennos vuodelta 1971 ja vielä paperimerkille, jota en enää muista - eikä ole näkynytkään sitten niiden päivien. Kuva on pohjustettu pahville ja tuossa se vain kukkuu... Ei minkäänlaisia ongelmia kuten ei tuon ajan pinnakkaisarkeissakaan ja ne sentään tehtiin usein aika vikkelästi.