Eli sinusta on yhtä kätevää levitellä pöydällä 10 rullaa negoja/dioja kun sama määrä thumbnaileja kuvaruudulla. Ja yhtä siistiä myös siirtää toiseen pinoon/kansioon ne, joita harkitset esim lehteen.
Niin ja sitten arkistoida ne jotenkin niin, että ne kanssa löytyvät sieltä kenkälaatikoista kun parin vuoden päästä joku päättää haluta juuri sen yhden kuvan. 'Kyllä sä tiedät, sen missä oli sitä ja tätä..' Sitten kaivetaan kenkälaatikkoja, kiroillaan, ehkä löydetään se diastrippi, skannataan se, tapellaan pölyn kanssa, koitetaan terävöidä sitä niin ettei rae tule vielä törkeämmin esille... Ärgh...
Minusta silti melkein vieläkin ärsyttävämpi on, että juurihan se kuva oli tässä, oliko se siinä samassa pätkässä sen toisen kanssa... Noh, rehellisyyden nimissä jonkun yhden yksittäisen kuvan löytäminen kymmenien tuhansien digikuvien joukostakin voi olla joskus hankalaa.
Ei nyt enää jankuteta tätä asiaa! Ei niitä negoja tarvitse missään pöydällä setviä, koska filmin voi skannata sähköiseen muotoon kehityksen yhteydessä ja sitten tallennella kuvat mihin katsoo tarpeelliseksi. Sapienti sat
Tuota minunkin piti sanomani. Järjestelykyvystä ja viitseliäisyydestä kummassakin tapauksessa on kyse. Vaikka itse en ole malliesimerkki hyvästä arkistoijasta, tunnen kyllä kavereita jotka löytävät negansa ja diansa hämmästyttävällä tarkkuudella ja nopeudella riippukansioistaan. Brassai on oikeassa. Ei filmille kuvaamalla menetä digitaalista tallentamisen mahdollisuutta, vaan filmi tarjoaa kaksi erilaista tallentamistapaa.
Eikä digille kuvaaminen menetä mekaanisen tallentamisen mahdollisuutta. Kuvat ottaa paperimuotoon ja säilyttää myös niin. ;D
Ja sitten niitä papereita setvitään ja etsitään sitä tarvittava kuvaa . No joo. Ympäri käydään, yhteen tullaan ;-)
voihan digipulla teitä sovitaanko että kaikkien mielestä omat kuvaformaatit on parhaita ja mennään syömään niitä digipullia kun analoogiset pääs loppumaan. nii.
kuvailin vappuna vanhalla filmikameralla. digit jäivät hyllyyn pölyttymään. halusin kokeilla miltä tuntu kuvata oikealla filmikameralla. luultavasti 70-luvun valotusmittari ei toimi uusilla ekoparistoilla oikein ja kuvasin pari aukkoa yli tai ali. ehkä "once in a life time"-otos jäi ottamatta. kokeilua. selitystä. oikeasti en halua sellaista tilannetta että minun silmäterä D60 superrunko jää vandaalien kynsiin
Omalla kohdalla filmissä hyvää on nimenomaan se lopullisuus ja säätämisen vähyys. Filmille kuvatessa käytin aina diaa, ja joskus jos kyse oli juhlista tms joissa joidenkin kuvien jonkinasteinen onnistuminen piti varmistaa, värinegaa. Filmissä kuitenkin ongelmaksi itselläni muodostui säilytys ja digitointi, sekä dioista paperikuvien kehitys: Hinnat ovat nyt laskeneet, mutta aiemmin esim dia-paperi muunnoksesta sai maksaa turhan paljon. Digitointi samoin oli hankalaa, olisi pitänyt olla kunnon vehkeet (koulun ja kamerakerhon diaskannerilla aikanaan niitä höylättiin), että olisi saanut laatua ja resoluutiota, ilman pölyä ja roskia. Ja niin upeita kun diat ovatkin heijastettuna seinälle (siinä ei kyllä kilpaile mikään, dynamiikka ja esim. syvyysvaikutelma/läsnäolo on aivan omaa luokkaansa), harmittavan harvoin sitä laitteistoa tuli kaapista esille nostettua, ja käytyä läpi 10-15 minuutin asennus/pimennys operaatiota. Nykyään siis digi (no, pikku myystä en luovu koskaan, eli kaipa sitä vielä muutama filmiruutukin tulee joskus valotettua), joka palkitsee kyllä siinä että oppimiskäyrä on sekä nopeampi että halvempi, ainakin itse testailen paljon enemmän eri juttuja kuin mitä velvia rullilla koskaan. Edelleenkin takaraivossa on filmiajoilta tottumus tyytyä otettuun kuvaan sitä rajaamatta tai käsittelemättä, ja vaikka nyttemmin on tullut rajausta ja esim levels säätöjä harrastettua, aina mielellään ottaisi kuvia joita ei tarvitsisi käsitellä jälkikäteen.
Molemmissa puolensa Vielä toistaiseksi kuvaan filmille ja räpsin digille. Tilanne tosiaan tullee muuttumaan osittain, kunhan rahatilanne sallii digirungon oston. Varsinkin mallin kanssa toimiessa on varsin mukavaa kun voi välittömästi tarkistaa onnistuiko otos vai ei. Eiköhän silti tuo Ricoh tule kulkemaan sen pentaxin mukana tilanteita varten joissa tarvitaan/halutaan nitä filmin ominaisuuksia joihin digillä ei vaan vieläkään venytä. Peruslähtökohta kuitenkin on, että kuva luodaan kuvatessa, eikä vain räpsitä jotain sinnepäin ja sitten rajailla ja korjailla viikkoa digipimiössä. Jos kuva on paska kamerasta tullessaan, niin se on paska kuva sitten on vain opeteltava kuvaamaan paremmin.
Kyllä se laitteisto pitää melkein heti hommata, ainakin semmoinen, missä syväterävyyden kanssa pääsee kikkailemaan. Jollain pokkarilla nyt vain ei kuvata tosissaan. Syväterävyys ja sen lyhyys antaa kuvaamiseen täysin uuden perspektiivin ja katsoisin siksi ehdottoman tärkeäksi jos oikeasti aikoo alkaa kuvailemaan, niin kerralla paremmat vehkeet peliin. Tämä nyt ei tarkoita mitään hervottoman kalliita putkia, mutta esim juuri järkkäriä kokolailla heti jos kiinnostus on kova.