mä olenkin vielä niin nyyppä-kuvaaja, että mulla ei oo monen tonnin kalustoa, vaan vain halu oppia paremmaksi kuvaajaksi. jos kehityn, niin sitten voi alkaa katselemaan sitä laitteistoakin vähän enemmän
Juuri näin, digillä tulee väkisin pommitettua aivan liikaa kuvia ja kokoajan pitää haarukoida oikean valotuksen aikaansaamiseksi. Sen jälkeen alkaa rasittava vaihe; purkaa kuvat korteilta tietokoneelle, käsitellä ne printtikuntoiseksi kuvankäsittelyohjelmilla kuva kerrallaan ja lopulta polttaa ne CD-levylle, josta kuvat sitten saa ehkä oikean värisinä labbiksesta. Värinega (tai mv) filmille kun kuvaa, ei tarvitse huolehtia juurikaan valotuksesta, koska filmi sietää useiden aukkojen valotusvirheitä ja sävyjä löytyy silti negoista. Kiikutan vain negarullat hyvään labbikseen ja kohta käsissäni on aivan automaattisesti oikean väriset, loistavakontrastiset valokuvat. Ja arkistointi voi olla niinkin helppoa, että viskaa vain negaliuskat kehityksen jälkeen kenkälaatikkoon ja jos on hyvä muisti, ne löytyvät sieltä penkomalla 5 minuutissa. Huonomuistisemmat voivat laittaa negat kansioon ja kirjoittaa aina jokaisen negaliuskan ylälaitaan lyhyen selosteen siitä, mitä kullakin liuskalla on. Todella helppoa ja yksinkertaista! Ei tarvitse pelätä poksahtelevia kovalevyjä, jumiin menneitä CF-kortteja ja muutamassa vuodessa lukukelvottomaksi meneviä CD-levyjä. Samoin aika joka kuluu kuvien purkamiseen, käsittelyyn ja tallentamiseen - sen voi käyttää filmikuvaaja vaikka viskilasin ja hyvän sikarin seurassa.
Ei kissanristiäisistä tarvita välttämättä yhtään kuvaa. Etkös tiedä mitkä ovat kissanristiäisiä? Aukkoja tiedoissa? Kuukletahan pikkasen niin tietomääräsi kasvaa, otaksun. Aivan mainiosti, yhtä hyvin kuin tikillä, jopa paremminkin! Ajoitus sen ratkaisee ja kuvaajan taito. Meth emmä räpsi, otamma sellaisen kuvan kuin tarvithaan. Ei se filmille kuvaaminen ole sen kummempaa kuin digille. Itse asiassa negafilmi toimii tuossa paremmin kuin digi. Löytyy sitä valotusvaraa enemmän. Olen jostakin kuullut, että nykyään pystyvät filmiltä lukemaan kuvan suoraan CD-levylle, niin ei tarvitse niiden negojen kanssa räplätä.
Kyllähän hienoja musakuvia on kuvattu filkalle kymmeniä vuosia ja maailmalla on siihen erikoistuneita ammattilaisiakin (saattaa olla Suomessakin, en tiedä). Filmillä voi vaikeissa valaistuksissa jopa olla tekninen etu puolellaan, paremman dynamiikan vuoksi. Oma kokemus rajoittuu vähäiseen jazzien kuvaamiseen festareilla ja luolissa. Omalta kohdaltani voin kuitenkin sanoa, että esiintyjän tapojen ja esitettävien biisien tuntemus on ollut kuvatessa suurin apu. En usko että mikään toisenlainen tallennustekniikka parantaisi kuviani vastaavassa määrin. Jos meikäläinen kuvaisi jotain teknoa tai rappia (tai muuta itselleni tuntematonta musiikkilajia) olisin aivan hukassa. Mihin tilanteisiin pitäisi keskittyä ja mitä odottaa seuraavaksi esiintyjältä? Valopöydällä etsitään filkan onnistunein ruutu näppärästi, Siitäkin on etua että koko filmin ruudut on samalla kerralla vertailtavina. Mitä vähemmän kalustoa, sitä nopeammin kehityt itse kuvaamisessa
Omassa Adoben RAW konvertterissa on 8 aukkoa valotusvaraa, joten valotusvara ei koske vain filmiä. Tietysti ne ymmärtämättömät tolvanat, jotka kuvaavat jpegiä ovat lirissä, kun kuvataan vaikeita kohteita. Suurikontastisissa kohteissa voi aina tehdä kuvasta kaksi eri versiota, jotka yhdistää. Tai parhaassa tapauksessa ottaa pari kuvaa, jotka valottaa eri tavoilia ja yhdistää koneella. Katsotaan joku esimerkki, johon filmikään ei veny.... ... tässä aikaa meni 14 minuuttia, makuuhuoneessa, sängyssä maaten. Siinä ajassa tein kuvan yhdistämällä kaksi eri tavalla valotuttua kuvaa, pienensin ne ja latasin ne serverille. Ei onnistu filmillä, samassa ajassa, eikä riitä filminkään dynamiikka. (kuvassa paljon cromaattista aberraatiota, en poistanut, koska kyseessä pieni kyhäelmä.)
Vaan kuinkas nuo otat Fangion kuvailemasta, liikkuvasta esiintyjästä? Tuohan on aivan klassinen tilanne puoliharmaasuotimen käytölle. Aikaa menee suotimen asentamiseen ja sovittamiseen reippaasti alle neljätoista minuuttia (ja senkin voi tehdä halutessaan makuuasennossa) ;-) Filkkakuvaahan voi lisäksi vedostusvaiheessa korjailla tarvittaessa, mutta sitten siihen kuluva aika on sitten tekijästä kiinni.
No voe tokkiisa! Miksei veny? Eikös filmillekin voi kuvata useampia ruutuja erilaisilla vlotuksilla ja skannata ne koneelle ja yhdistää niitä tarpeen mukaan. Häh?
Elä, elä hyvä ihminev vänkee selevee asiata ;-) Sehän onkin kokonaan aivan eri juttu tuo jälkikäsittely. Yritätte nyt vaan 100% tikihemmot vedättää meitä vänkäämällä tätä juttua sivuraiteelle. Nii!
Tässä tullaan siihen asiaan joka ei minulle sovellu ollenkaan: oetaan kaksi erillistä epäonnistunutta kuvaa joista jälkikäteen tehdään yksi onnistunut. Tiedän, lopputulos voi olla maagisen häikäisevä ja lopputuloksen kannalta k.o. kikkailu voi olla erinomainen vaihtoehto ja ei ole mitään sitä vastaan että muut kyseistä keinoa käyttävätkin, mutta itse haluan ottaa kuvan joka on suoraan onnistunut - silloin pelataan filmin ehdoilla - dynamiikkaa löytyy jos löytyy. Jos omaa kuvaa pitää jälkikäteen esimerkiksi rajata, niin aivolohkoni käsittelee kuvan "epäonnistuneeksi".
Mutta tuo adelen esittämä tekniikka on saamarin rasittavaa työtä, kun jo Photoshop-pikakuvakkeen painaminen vaatii minulta itseni niskasta kiinni ottamista. Hyvällä värinegalla pääsee lähes suoraan tuohon samaan lopputulokseen (12 aukon sävydynamiikka).
Niin että filmikö muka? Olen mielestäni ymmärtänyt filmipuolustajien perusteet, mutta luulen, että he eivät ole ymmärtäneet minun näkemystäni. En ole maailman paras kuvaaja, hyvä jos edes keskimääräinen, mutta en silti käytä satoja digilaukaisuja siihen, että haarukoisin valotusta tai ampuilisin muuten paljon, että valotus onnistuisi. Sanotte, että filmi on dynamiikan takia parempi. Minusta digi silti tähänkin, koska hieman epäonnistunutta valotusta voi säätää koneella, mutta eipä nyt välitetä valotuksesta. Lähdetään siitä, että kuvaaja osaa ottaa oikean valotuksen käyttää sitten mitä metodia tahansa. Yritin selittää, että käytän suurta laukausmäärää esim bändikuvissa parhaan mahdollisen ilmeen ja asennon taltiointiin. Ja ympäristön aiheuttamat virheet vielä pois. Mulla on paljon kuvia, jossa artisti olisi jees, mutta kuvaan tunkee jonkun käsi, mikinjalka, kamerakännyt tai jotain muuta. Lisäksi on tietty paljon heilahtaneita. 200 mm on paljon, jos valotus on jotain luokkaa 1/125 ja kuva otetaan heiluvan ja hyppivän yleisön joukosta. Kokonaan oma lukunsa on tarkennusvirheet, joita mm. nopeasti liikkuvasta artistista ja jälleen heiluvasta väkijoukosta helposti tulee. Nämä tietty ovat tavallaan kuvaajan mokia, mutta näihinkään en oikein keksi muuta keinoa kun monta kuvaa. Ja sitten tämä säilytysosasto. Minulle digikuva on turvallisempi kuin nega tai dia. Esim bändikuvat mulla ovat aika monessa paikassa tallessa. Heti aluksi vedän keikan jälkeen kuvat CD:lle. Kun olen kuvia valkkaillut ja käsitellyt, teen taas CD:n, joka lähtee lehteen. Ei tarvi pelätä, että ne hukkaa sen alkuperäisen, kun kuva on kotonakin. Saan levyn myöhemin takaisin. Musakuvien kuvat mulla on tietty kovolla sekä ulkoisella varmuuskopiokovalevyllä. Lisäksi tietty aina välillä vetäsen koko satsin DVD:lle ja näistä voi jonkun viedä turvaan työpaikalla tai antaa vaikka siskon tai vanhempien komeroon siltä varalta että tuli, varas, vesivahinko tai joku muu vie kotoa koko maallisen omaisuuden. Ja tämä vastaus ei tarkoita, että filmikuvaus on väärin. Tarkoittaa vain sitä, että moneen äksön-käyttöön - ja minulle - digi on ehdottomasti järkevämpi.
Molemmille löytyy oma käyttötarkoituksensa. Kumpi on parempi, se onkin jo vaikeampi määritellä. Tässä keskustelussa on kokonaan jätetty pois suuren negakoon filmit, 9x12, 13x18, jne., joita vielä käytetään ja jotka tarkkuudessa pesevät digin mennen tullen. Tuo ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Kyllä digin edut esim. lehtikuvauksessa yms. tiedetään, mutta ei se tee digistä filmiä parempaa, eikä huonompaa,vain nopeampaa. Jo aiemmin on todettu, että myös filmit voi tallentaa sähköiseen muotoon ja negatkin saa turvalliseen paikkaan, jos vaan on viitseliäisyyttä siihen. Näinhän se on. Homman voi tehdä monella tavalla. Jokainen käyttäköön sellaisia laitteita, joista pitää ja jotka kokee itselleen sopiviksi. Suum cuique. Sapienti sat
Onko tyhmä syy jos perustelen digillä kuvaamattomuuden sillä, että yksinkertaisesti ja rehellisesti sanottuna kaikista niistä digin kiistattomista eduista huolimatta en vain ole yhtään kiinnostunut digeistä tai niillä kuvaamisesta? Kokemusta on D30, 10D ja 20D kameroista, mutta ns. ei vaan yhtään nappaa. Asiakkaalle kuvatessa actionkuvia formaatilla ei olisi väliä, kunhan itse ei tartte maksaa.