Tehokkuuden kannalta minusta ehdottomasti digi, mutta ymmärrän, että jossain määrin joku litkujen imppaaminen voi olla harrastajalle kivaa ja kehittävää.
Se joka tuottaa paremmin haluamasi tuloksen. Minulle se riippuu täysin siitä mitä/mihin teen/tuotan/haen/otan/näpsin eli kuvaan molemmille. Tällähetkellä kotona vain filmille.
Molempi parempi... Digi nopeutensa ansiosta ja filkka jotenkin fiilistelypuolella. Ja en todellakaan jaksa väsäillä litkujen kanssa....kehityksen hoitaa labrat. Jälkipyykki sitten omassa digipimiössä.
Kun olosuhteet vaihtuvat vikkelään, valo on jyrkkää ja pitäisi kuvata suhtkoht nopeita tilanteita on filmi ainakin helpompaa, joka saattaa tarkoittaa parempaakin. Siis negasta puhun, diasta en oikein ole koskaan mediana innostunut. /--- ap
Digissä on hyvää nopeus ja hinta, filmissä tarkkuus ja dynamiikka. Diassa viehättää myös sen lopullisuus. Kun kuvan otat, niin sitä ei jälkikäteen muuksi muuteta.
Juu tuosta minäkin diassa pidän, että lopputulos on ja pysyy sellaisena kuin sen kuvaa. Ehkä dia olisi hyvä kun aloittelee kuvaamista niin oppisi vähän miettimään kuvausvaiheessa, että mitä on tekemässä eikä vaan räpsimään sinne tänne ja rämpiä sitten sadan kuvan joukosta yksi onnistunut. Lisäksi diassa ehdottomasti rokkaa se niiden katsominen projektorilla! Mutta toki jos joku minulle lahjoittaisi rahat kunnollisiin digijärkkäriin niin kuvaisin myös sillä. Molempi hyvä.
Nopeuden puolesta digi. Samaten jos joutuu kuvata "asiakkaalle" kuvia joilla itse ei tee mitään, silloin myös digi. Kaikki omat kuvaukset filmille.
Filmiin ei tule enään palattua. Digi jyrää. Skanneriakaan ei ole tullut käytettyä piiiitkään aikaan enää =) Onneksi. Kyllä se olikin työlästä huhhuh.
Ääk! Tuossa tuli niin hyvä kiteytys, että tajusin, että onhan minullakin vielä EOS-filmijärkkä, mitä en ole edes listannut laiteleuhkimiseen. Eipä ole nimittäin tullut mieleenkään alkaa filmillä pelata. Ehkä joskus, jos opin kuvaamaan...
Vielä tuo cänön EOS 10D pölyttyy tuossa nurkassa, mutta edellinen kuvausprojekti minkä sillä tein, oli tämän foorumin bannerikuvan ottaminen, joka sekin on näköjään jo keretty vaihtaa uuteen. Leica jyrää; M6 ja R8. Kuvaan dialle kun tarvitaan äärimmäistä tarkkuutta ja muuten värinegalle sen helppouden, laajan valotusvaran ja sävydynamiikan takia. Ainiin, digiukoille tässä pohdittavaa; Fuji lupaa uusien F-sarjan diafilmien (esim. Velvia 100F) säilyttävän värinsä muuttumattomana 300 vuotta. Mitenkähän on niiden korppujen ja lerppujen kanssa 300 vuoden kuluttua? :-D
Pitää ehkä vaihtaa levykkeen muotoa välillä, mutta uskoisin, että värit säilyvät. Meinaatko sitten vuonna 23005 katsella niitä Leican kuvia. Ihan samaltahan se Leica näyttää silloinkin, kun Canonin 11-1700 mm f 2.8 on joka jätkällä aurinkolasien lisävarusteena.
korppuja ja lerppuja ei käytetä enää tänä päivänä.. tallennusmuodot tuskin muuttuvat, uusia voi tulla tilalle, mutta kukaan ei ole niin palikka, että kehittäisi esim. uusia ohjelmia ilman vanhojen tallennusmuotojen lukumahdollisuutta. niijoo.. ite topic. itse vannon digin nimeen. ihan vaan sen takia että olen niin tuhlaileva kuvaaja, että oisin vararikossa jos filmille kuvaisin.
Aivan sama täällä. Mullakin oli 2000 mk kamera ja kehityksiin meni vuodessa ainakin 500 mk. Nyt ei maksa mitään, kun on 15 000 - 20 000 e härpäkkeet - paitsi että jo vakuutusmaksu on noin 500 egeä vuodessa.
Minähän en mitään rupucanonia aurinkolaseihini huoli. Sitäpaitsi ne tunnetaan silloin nimellä Microsoft Peepholes.
Rohkenen olla eri mieltä. Onko se tehokkuutta, että joistakin kissanristiäisistä yms. räimitään satoja tikitaalikuvia ja sitten niitä setvitään ja säädellään tuntikausia tietokoneen kanssa? O tempora, O mores! Sen verran on tullut 35 vuotta kestäneen kuvausharrastuksen aikana kuvattua kaikenlaisia kinkereitä, että on huomannut filmin olevan tehokkaampaa: Ota kuvat, kiikuta filmit liikkeeseen kehitettäväksi, käy hakemassa ja anna valmiit kuvat asiakkaalle. Ei tarvitse nysvätä käpistelemässä kuvia ja säätämässä niitä jollakin fotosopilla tai muulla ohjelmalla. Mutta pitäähän niitä kalliilla kameroilla ja linsseillä päästä elvistelemään. Meinasi kokonaan unohtua: On minullakin tikitaalikamera. Ihan kiva silläkin on joskus kuvia räpsiä. Valokuvaus onkin kokonaan eri asia. YMMV
Minä taas olisin vararikossa, jos nyt joutuisin hankkimaan kaikki digikuvaamiseen tarvittavat välineet ;-) Tällä hetkellä kuvaan etupäässä noin neljällä- viidelläsadalla eurolla hankittavissa olevalla, kolmekymmentä vuotta vanhalla varustuksella (runko+35 ja 85mm). Kuvien laatu ei häviä neljännesvuosisadan verran uudemmalle sähköhilavitkutin-varustukselleni (eos+L:liä), välineiden yksinkertaisen varmasta käytöstä puhumattakaan. Nykykameroissa on paljon (näennäis)hienouksia, mutta ne ovat muistinvaraisine valikkoineen monimutkaistuneet, ja muutamien oleellisten osien laadun merkitys tuntuu unohtuneen. Custom Functionit myyvät paremmin kuin kirkas ja isokokoinen etsin. Amatöörinä minulla ei ole tulenpalava kiire kuvien kanssa, parin tunnin kehityspalvelu diafilkalle on osoittautunut aina riittäväksi (kaikkialla maasahan se ei kyllä ole mahdollista). Niin, ja mustavalkoisten kohdallahan tuo kehitysaika on itsestä kiinni. Minun valintani perustuu varmaan myös tunne- ja nostalgiaseikkoihin. Kun filkalle on kuvannut yli kolmekymmentä vuotta, jo sen tuoksukin tuo hyvän mielen ;-)
Mulla on ollut kuvattu rulla jääkaapissa jo yli viikon...ei vaan ole "jaksanut" viedä kehitettäväksi!
Mulla on pari rullaa kuvattuna, pitäis vielä kaks rullaa kuvata loppuun ja sit tehdä vähän isompi satsi kehitettä & kehitellä noi yhdellä kerralla. Tai sit kehittää vaan suosiolla noi 2 rullaa tänään iltapäivällä.
Mikä on tehokkuutta? Tarvitaanko kissanristiäisistä 1000 kuvaa? Mitkä ovat kissanristiäisiä? Otan esimerkiksi vaikka Irinan keikan. Irina - m u s a k u v a t . c o m Tarkoitus saada hulluna lavalla heiluvasta mimmistä hyvä kasvokuva miellyttävällä ilmeellä. Putkea ulkona suunnilleen 200-milliä keskellä heiluvaa yleisöä. Kohde liikkuu koko ajan ja valaistus vaihtelee. Mikki ja mikkiteline ovat usein edessä. Laulavalla ihmisellä suu ei välttämättä ole kovin kivan näköinen kun liike pysäytetään. Otin monta kuvaa. Osan kuvista deletoin suoraan, muutaman valkkasin jatkoon, joista vein lehteen tyrkylle muutamia. Poltin kuvat CD:lle. Minusta tämä oli suhteellisen tehokasta. Miten homma olisi onnistunut filmillä? Olisiko tyydytty siihen kuvaan, mikä mahtuu siihen rullaan vai olisi räpsitty 10 rullaa ja hukuttu jälkikäteen negoihin tai dioihin, joista epätoivoisesti etsitään sitä yhtä oikeaa pätkää, joka juuri oli kädessä?