Syntyisikö keskustelua museoiden ja gallerioiden taidelinjauksista. Itse olen liikun valokuvaajana puolitaiteen maastossa. Viimeisimmän Galleria Stoassa näyttelyn vielä ollessa auki. Huomaan ns. ulkoisista odotuksista ja vaikka itsessäni olevassa narsista, tehneeni näyttelyn, johon minulle ei oikeastaa olisi ollut varaa. Vastavuoroisesti kuvat ovat isoja hienosti kehystettyjä. Uskoni sisällön suhteen tuottaa kuitenkin hyvän mielen. Näin en kuitenkaan voi jatkaa. Kuinka hyppy paikallisgalleriasta museon portaille onnistuu? Onko nykymenossa ajatusta, että valokuvaajat omasta pussistaan tekevät näyttelyjä joista kuulema on tullut takkiin jopa 10 000 euroa? Pitäisikö miedän hieman tarkistaa suhdettamme isoon suureen ja loistokkaaseen. terveisin Manual ps, korjasin otsikon ja joitakin lukivirheitäni
Vs: Kulttuuri politiikkaa > valokuvaaja paikallisgallerioiden ja museoiden välissä Juu valokuvanäyttelyistä tulee takkiin, luultavsti tästä kärsii 99,9% näyttelyiden pitäjistä ja luultavasti suuri osa apurahojenkin voimin tehneistä saa takiinssa, jos laskee jotain ajalleen. Tämä on hyvin pitkälle järjestelmän vika, tarkemmin apurahajärjestelmän, jonka takia teoksista ei makseta juuri mitään, onhan ne jo kertaaleen apurahalla maksettu voi joku miettiä hinoitelessaan ja toinen ostaessaan. Hyppy galerioista museoihin tarvii tuttuja tai hyvin poikeuksiellisia lahjoa.
Vs: Kulttuuri politiikkaa > valokuvaaja paikallisgallerioiden ja museoiden välissä Samoin kuin galleriat voi hinoitella vuokransa ns. apurahahinnaston mukaan.
Vs: Kulttuuri politiikkaa > valokuvaaja paikallisgallerioiden ja museoiden välissä Jos sen voi katsoa markkinointikuluksi ja uran nousun lähtökohdaksi, niin halpaahan se on. Toisaalta tietysti sitten riski, jos nyt sattuu niin käymään, ettei siitä ura urkenekaan.
Vs: Kulttuuri politiikkaa > valokuvaaja paikallisgallerioiden ja museoiden välissä Sijoitus omaan uraan,pilkkaatko? Taiteilijuuteen 20-30 luvulla sisältyi kirjoittamaton vevollisuus osallistua yhteikunnalliseen keskusteluun ja väittelyihin. Elämme nyt melkoisessa rakennemuutoksessa. Laatutaiteen lisäksi olisi hyvä kuulla erilaisempiakin näkökulmia. Jos näkyvyyteen ja tulla huomioiduksi edellytetään nykyisen kaltaisia panostuksia, paitsi jos olet armoitettu tekijä. Jonkinlainen kulttuurinen aluskasvisto, edellytykset sille on hyvä säilyttää. Älkää ny heitelkö vanhasta muistista j tai kommetoimisen pakosta.
Vs: Kulttuuri politiikkaa > valokuvaaja paikallisgallerioiden ja museoiden välissä Sitten meillä ei ole mitään kommentoitavaa
Vs: Kulttuuri politiikkaa > valokuvaaja paikallisgallerioiden ja museoiden välissä Ei tulisi mieleenkään... Jos tuommoisella sijoituksella sitten tie aukeaa arvostetuksi taitelijaksi, liiton jäseneksi, apurahavirtojen äärelle ja aikanaan edes puolikkaalle taiteilijaeläkkeelle, niin halpaahan se on. Kyllä minulla tuli eläkevirkaan pätevöityminen *paljon* kalliimmaksi... Tietysti, jos kaikki pitäisi saada ilman omaa panostusta ja riskinottoa, niin sehän sitten on eri juttu
Vs: Kulttuuri politiikkaa > valokuvaaja paikallisgallerioiden ja museoiden välissä Jos ihan vilpittömästi sanon, kyllä tämä kyseinen Stoan näyttely on aikas kaukana sieltä "varsinaisen" valokuvataiteen kentältä, ainakin niissä kuvissa mitä täällä olen nähnyt. Kuvathan esittivät ihmisiä rakentamassa skeittipuistoa ja dokumenttiarvo lie se merkittävin, ellei ainoa. Oikeastaan vähän sama kuin järjestäisi valokuvanäyttelyn vaikkapa tuttavansa 70-vuotisjuhlista tai serkun ristiäisistä. Esittämässä peruskuvia siitä mitä tapahtui. Olisihan tämä tottakai äärimmäisen mielenkiintoista siinä representaatioiden toisteisuudessa miten sukujuhlakuva "kuuluu" ottaa, eli tavassa miten halutaan joku jollekin tärkeä asia esittää ja myöskin arvottaa. Taidediskurssi sivuuttaen tämän tyyppisten dokumenttikuvien myynti on lähes aina suunnattu pelkästään kuvattaville itselleen, eikä lähtökohtaisesti ole mielekästä edes järjestää (ja varsinkaan maksaa) hienoja vedoksia seinälle ripustettavaksi, jos ne eivät kuvattavia itse riittävästi (taloudellisesti maksajan ominaisuudessa) kiinnosta. Harvemmin näyttelyn pitämisen lähtökohtana itsessään on se varsinainen performanssi joka vaikkapa esittelee "valokuvanäyttelyn" konnotaatioita ja esittävän, siten jo "framille nostetun" kuvan selkeästi ristiriitaista asemaa sisältöönsä ja esitystapaansa "ihan oikeassa valokuvanäyttelyssä". Todennäköisesti moinen ironia nähtäisiin pelkkänä banaalina huonoutena (joka taasen olisi yksi, tottakai mielenkiintoinenkin metataso).
Vs: Kulttuuripolitiikkaa > valokuvaaja paikallisgallerioiden ja museoiden välissä Museot toki ottavat sisään sitä mitä ottavat, mutta paikallistasolla on onneksi museonjohtajana ollut valokuvaaja, ja se on ilmeisesti vaikuttanut myös näyttelypainotuksiin. Pidänkö sitä politiikkana? No mikä ettei.
Vs: Kulttuuri politiikkaa > valokuvaaja paikallisgallerioiden ja museoiden välissä Tuleepa räntää taivaalta. Kuten vanha kansa sanoi, sataa vanhoi rätei tai akoi. Nostinkin parvelle yhden työn, jonka nimesin Ilmariksi. Toisen nimesin Aulikiksi. Vanhoja hyviä kalevalaisia nimiä. Jännitteelliseksi tähän aikaan ne valitsinkin. Pitää nyt vain löytää jokin Aulikki kommentoimaan. Mutta hauskuutta unohtamatta. Ajatteli kyllä otsikon tuovan joiden omia kokemuksiaan. ps. lisäys; ...vähän vaikka niinku pamistais samassa pöydässä, välillä kyrsii, mutta ollaan 'samoilla vesillä', joukossa tutuksi tuleviakin, ajatuksella, että moikataan kun tavataan joskus...
Vs: Kulttuuri politiikkaa > valokuvaaja paikallisgallerioiden ja museoiden välissä Niiku joku joka olisi noussut paikallisgalerioista museoihin, kertoisi kokemuksistaan? Riittääkö pohjanmaan museon vaasan taidekäytävä