Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Ei tietenkään kaikkea jaksa kukaan selata. On olemassa kuvia ja kuvia. Toiset ovat vaan parempia kuin toiset. Niitä jaksetaan selailla, ja yleensä tiedetään kenen jäämistöstä etsiä. On niin tätä päivää, että puhutaan vai rahallisesta arvosta. On myös muita arvoja, kuten kulttuurihistoriallinen, dokumentaarinen tai taiteellinen arvo, jotka kulkevat rahavirtojen ulkopuolella. Dokumentointi on hyvin tärkeää, ja sen säilyttäminen tuleville polville arvokas kulttuuriteko. Tälläistä on esimerkiksi Tapiola2006 tehnyt kuvatessaan Tapiolaa. Myöskään arkipäivän dokumentointia ei pidä unohtaa, eikä sitä ole ne lukemattomat räpsyt, joita some on pullollaan. Ei ketään kiinnosta, missä on tullut pyöräiltyä, mutta se kiinnostaa, minkälaisilla välineillä ja minkälaisissa vaatteissa ja kuinka hassun näköiset lasit on ollut silmillä. Mistä muuten löytyvät muutaman kymmenen vuoden päästä kuvat ruokakulttuurista, pullanpaistosta, laatikkoviljelystä kaupunkioloissa? Missä ovat kuvat keskikaljakuppiloista ja siellä tarjotusta pyttipannusta jne... kapa
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Oman digitaalisen jäämistöni loppusäilytyspaikka on jo tiedossa. Digitaalista materiaalia syntyy minulla ainoastaan työaikana, ja työnantajallani on sekä museo että museonhoitaja palkattuna. Kuvia lisätään jatkuvasti ja systemaattisesti kuvatietokantaan. Esim. viime vuonna julkaistussa yrityksen 150 v. historia-teoksessa on muistaakseni noin 15 ottamani kuvaa. Negoistani taas pitävät varmasti tyttäreni hyvää huolta, sen verran tiheästi esiintyvät niissä itse. Voin siis keskittyä kuvaamiseen!
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Erittäin hyvä kannanotto. Täällä Varkaudessa museo reprokuvaa vanhoja kuvia ja negoja. Niistä on noin 10 jo päätynyt katujen varsille todella isoiksi kuviksi sarjaan:"Vanhaa Varkautta". Niitä on erinomaisen mukava lukea ja katsoa. Ja tuo on vielä enemmän totta, että kaikki arvotetaan rahassa, mikä on äärimmäisen typerää. T Jukka
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Tuli mieleen taannoinen keskustelu http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,79450.0.html Siihen liittyvästä artikelista kävi ilmi että museoiden varastohin tallennetaan 600 000 valokuvaa vuodessa. Kun vielä tietäsi missä jono menee mitä vuotta nyt tallenetaan ja miten paljon on odottamassa arkistoimista. No mitäpä siitä, monille ihmisille on tärkeää ajatella että heistä jäisi jotain jälkeen tänne maailmaan, kyllä se on niin harva joka jää elämään muuten kuin omaisten muistoissa. En nyt kuitenkaan tarkoita että pitäsi heittä kovalevyt jokeen, tai että oplisi mitää pahaa toivoa omalle tekemiselle merkitystä. Mutta on lintuja kuten pulut torilla, niitä on niin paljon että monikaan ei pysähdy niitä katsomaan lintuna, varmaan nekin toivoisi että heitä katsoistasiin kotkina?
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Siinä oli kauniisti ja nasevasti kiteytettynä, mitä kuville tapahtuu...museovirasto on varmasti kiinnostunut J.K. Inhan lasinegatiiveista, jos niitä löytyy vielä jonkun ullakolta, mutta ei kannata pettyä, jos viime vuotiset digikuvat lasten kesäretkeltä eivät ylitä tätä kynnystä.
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Aika tyypillistä laukun haistpska asennetta jälleen valloillaan. Mitähän muutama näsäviisastelija täällä luulee tietävänsä museoiden materiaalin tarpeesta tulevaisuudessa... Muistelisin jotain juttua rafiosta/tvstä jossa perään kuulutettiin nimenomaan "taviksia" lahjoittamaan materiaalia museoille jos eivät enää tarvi.
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Kyllä Kapa sen oikean asian jo kiteytti yllä. Mitä muuten I.K.Inha teki? Hän kuvasi OMANA AIKANAAN löytyvää maisemaa ja ihmisten elinympäristöä sekä ihmisten elämää ja tapakulttuuria. Siinä ei ole mitään sellaista, mitä kuka tahansa meistä ei voisi tehdä tänä päivänä omassa ympäristössään. Homma ei vaadi mitään superkalustoa, se vaatii vain paneutumista ja määrätietoista tekemistä. Inhasta voi lukea wikistä: I. K. Inha – Wikipedia Kannattaa huomata miten lopullinen kuvien määrä oli nykypäivän mitassa erittäin vaatimaton. Vain paneutumista ja määrätietoista tekemistä...
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Siinäpä se. Minulla oli vasta elämäni yksi tähtihetkiä jutella muutaman henkilön seurassa Antero Takalan kanssa 5 tuntia ja kyllä se juuri näin on: kovaa työtä, innokkuutta ja jonnin verran lahjakkuutta. T Jukka
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Eihän toki ole mitään esteitä tarjota hyviä dokumenttikuviaan museovirastolle. Kyllä he sitten kertovat, onko tarvetta vai ei. Aikanaan tuli ystävän kanssa kopioitua lasinegoja ja vanhoja negoja toonatuiksi printeiksi alihankintana virastolle, eikä ne tavallisia ryhmäpotretteja ja talonkuvia ihmeellisempiä olleet sisällöltään. Luulisin kuitenkin, että tarjonta on digikuvien osalta räjähtänyt siinä määrin käsiin, joten jokin muu arkistointitapa kuin museo on useimmille kuvaajille harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Minusta Miia kertoi asian ytimen, elikkä noita kuvatiedostoja voi jakaa vaikka monelle, jos ei kiinnosta, niin sitten pistää mappi Ö-hön. Sinänsä nuo monen terankin tiedostot vie aika vähän fyysistä tilaa verrattuna paperikuviin, kyse kai on enemmänkin kapasiteetista käydä läpi kuvatiedostoja ja karsia tulevilta polvilta turhat kuvat/videot pois. Minusta juurikin tavan tallaajan elämään liittyvät tilanteet on kulttuurien säilymisen kannalta tärkeitä, meidän seuraajien olisi hyvä tietää mistä ja miksi tähän on tultu. Minun on joskus vaikea selittää miten sotien jälkeen elettiin, pikku juttuja, mutta niin oleellisia, maitoa myytiin tonkasta kauhalla mittamaalla omaan maitokannuun, kaikki mitä piti pakata pakattiin myyntitiskillä paksun "kauppapaperipinon" päällä ja samalla ne leivän tuoksut sai melkein kuolan valumaan, munat tarkastettiin eräänlaisella läpivalaisutelineessä, myyjä laski selkäpiitä kutkuttavasti suputtaen jokaista numeroa ostosten summan paperinkulmaan ja kirjaten lyijykynällä laskutoimituksen. Yhteiskoulussa siirryttiin jossain vaiheessa pieniin 2dl maitopulloihin joissa oli alumiinikorkki, maito oli ns kokomaitoa ja sen rasvakeros piti ensin vatkata sekaisin maidon kanssa ennen kuin avasi korkin, tosin sen joskus avasi kaverit tietämättäni ja kun vatkasin pulloa, se oli sitten minun ja muitten päällä Näitä dokumentteja on vaan niiiin paljon helpompi nykyään tehdä, kuka vaan saa vaikka kännykällä videot ja äänet ja väritkin mukaan, on tää maailma vaan aika erilainen verrattuna vaikkapa 50-lukuun, vain 60v sitten, miettikää sitä.
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? olisiko tuosta kasiin rajahtamisesta jotain tarkempaa? bitit eivat maksa kaytannossa mitaan, backup jarjestelmat jo jotain mutta ei puhuta edelleenkaan hyllykilometreista kuten analogisessa mediassa. datamining tulee avuksi kun tietoja haetaan. mielestani tama "tuhotkaa tavikset muistonne, ei ne kuitenkaan ole kuin vaivaksi" puhe on kuin jostain -30 luvun kirjanpoltto kinkereilta.
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Samaa mieltä, on jopa ilmeisesti niin, että useimmat tavikset joilla on hyviäkin dokumentteja Suomesta, elämästä Suomessa jne, eivät yksinkertaisesti edes kuvittele, että heidän dokumenttejaan kukaan kaipaisi saatikka ottaisi innolla vastaan. Muistan kuinka aikoinaan muutin valmistumisen jälkeen tyttöystäväni kanssa Rajatorppaan vantaalla ja saimme sinne vanhempieni kellarista sekä vanhan Hoover pulsaattori pesukoneen, sellaisen jossa oli kuivaamista varten esiin käännettävä "mankeli" ja samalla myös vanhan Hoover pölynimurin jossa ei ollut mitään vaihdettavia pölypusseja, vaan kiinteä kangaspussi jota sitten piti ravistella roskikseen jotta sai edes suurimman osan pölystä pois. No, tuo tapahtui vuonna -74 ja jo seuraavana vuonna kyllästyimme selvittelemään niitä sukkahousujen avustuksella syntyneitä solmunyrkkejä ja pölynimurin enemmänkin pölyn levitystä kuin imurointia, joten hankimme ns. nykyaikaiset laitteet. No, siinä vaiheessa mietimme minne nuo romut kuskaamme, mutta minun äitini oli ottanut asioista jo selvää ja kysynyt mm Kansallismuseosta, että kiinnostaako, vai meneekö roskikseen, ja yllätykseksemme ne kelpasi oikein mielellään, noita ei vielä heillä ollut. Ilman äitiäni, nuo "romut" olisi menneet kaatikselle.
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Herrat jotka tätä kertovat ovat sitten itse oman mielensä kuninkaina jo sopineet lahjoituksista "heidän taiteellisesta polustaan" jollekin museonkaltaiselle taholle ja eivät halua rahvaan seassa maata samassa kellarikomerossa unohdukseen asti... Kyllä normaali elämän taltioiminen on myöskin tärkeä osa jälkipolville kun kuitenkin historiasta ollaan kiinnostuneita, tulevaisuutta kun vielä toistaiseksi on mahdollista taltioida vain utopiassa.
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Älä ny.... Mulla on vieläkin semmoiset ihan käyttökunnossa mökin vintillä. Pitääpä kysäistä - ai niin, heillähän on jo semmoiset...
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Tuossa edellä nyt on unohtunut se, ettei niillä kovalevyjen teratavujen joukossa olevilla kuvilla ole *niin yhtään mitään merkitystä* ilman niihin liitettyjä tietoja: kuka mitä missä miksi milloin kenelle minkä tähden jne. T.s. kuvaan pitäisi liittää tieto siitä, mistä kuvassa on kysymys, ketkä tai mikä paikka on kuvassa, miksi kuvattu jne. muuta oheistietoa. Pelkkä kuva ilman sen taustatietoja on vain varattua levytilaa, jonka saa kätevästi vapautettua. Ja, kukapa nyt sitten on ne kuvansa niin taustoittanut - kaikki kymmenen teraa..... 99,99% on vain jätettä. Sorit sulle, se se nyt vaan on sillä lailla.
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Nyt Sakke unohdat tärkeimmän, elikkä päivämäärän, se lienee säilyy mukana, vaikka kamera ja muut tiedot jäisikin pois tiedostojen eteenpäin siirrossa. Edes päivämäärää ei yleensä ole paperikuvissa mukana, joten aika paljon enemmän on "käytettävyyttä" ja arvoa nykyisissä digitiedostoissa. Ei henkilöillä ja niiden nimillä ole merkitystä kuin hyvin harvoin ja kun puhutaan jonkun henkilön kokonaisista tiedostoista, niin jostain kuvasta aina löytyy enemmänkin tietoa muusta kuin vain päivämääristä, ja näin kuvamateriaalin historiallinen arvo taas nousee, toisaalta kuvamateriaalin alkuperäisen omistajan tiedot lisäävät mahdollisuuksia löytää spesifiämpiäkin tietoja jopa henkilöistä jos tarvetta esiintyy. En aliarvostaisi lainkaan tavan tallaajan kuva/videotiedostojen yhteiskunnalista arvoa myös tuleville sukupolville.
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? No, keropa nyt sitten, milloin alla oleva kuva epäonnistuneesta pääsiäisnoidan lennosta on kuvattu? Ja kun tiedät, että se on minun kuvaamani, niin selvitä sitten saman tien kuka oli noitana? .
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Mitä, mikä, mitä ihmettä tässä, milloin??? Hauska kuva. T Jukka
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? No että! Nyt ei ole antropologille iloa vuonna 3200, kun nimeä ei tiedetä eikä tarkkaa päivää.
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Natsikorteista en tiedä - tämä on toki oma mielipiteeni, mutta muotoillaan se nyt sitten niin, että mielestäni kaikkea tuubaa ei kannata säästää, vaikka se teknisesti jo olisikin mahdollista.