Vs: Tapporuiskeista puutetta On kai niillä köyttä ja luoteja? Ja äkkiäkö tapporuiskeen väsäilee paikallinen apteekkari vaikka bentsojen ja erään toisen yhdistetyypin kombinaatiolla. Tappaa varmasti ja nopeasti. Morfiiniakin varmaan löytyy varastoista ja saa heroiinillakin OD:t tehtyä. Missä siis ongelma? Lainsäädäntö ilmeisesti tökkii.
Vs: Tapporuiskeista puutetta Minusta todellinen elinikäinen rangaistus on selkeästi kovempi kuin kuolemantuomio jonka varmaan jotkut kokevat jopa armahduksena. Nää on vaikeita asioita, mutta en kannata kuolemantuomiota.
Vs: Tapporuiskeista puutetta Varmastikin on kovempi rangaistus,mutta uskoakseni veronmaksajille myöskin kalliimpi vaihtoehto antaa venkulan nököttää täysihoidolla kymmeniä vuosia. Totta on myöskin seikka onko ihmisella oikeutta päättää toisen elämästä lopullisesti vai ei.
Vs: Tapporuiskeista puutetta Serbeiltä saa kuulemma aika edullisia tarjouksia, jenkkienkin pitäisi oppia kilpailuttamaan.
Vs: Tapporuiskeista puutetta Se on vaikea käsittää että mikä siinä voi oikein maksaa. Se oikeudenkäynti ei voi oikeastaan maksaa sen enempää oli se tuomio mikä tahansa, koska muuten on mahdollisuus joko siihen että syyllinen jätetään tuomitsematta tai tuomitaan syytön. Olisiko kyse tuomion jälkeisen prosessin kustannuksista? mutta miten tuomio voi vaikuttaa valitusoikeuteen? ollaanko erityisen huolellisia kaikissa vaiheissa kustannuksista välittämättä, kun kyse on kuolemantuomiosta? eikö elinkautisten kohdalla olla yhtä huolellisia? olen nimittäin samaa mieltä, että oikea elinkautinen on kovempi tuomio kuin kuolemantuomio. Pahimmassa tapauksessa 50-70 vuotta vankilassa... Jos ollaan huolellisempia kustannuksista välittämättä, eli prosessi on kalliimpi, niin sitten ihmisiä tuomitaan elinkautisiin vähemmän huolellisten tuomioiden kautta? ei kai näin? tai voi ollakin... kuolemantuomio on emotionaalisesti kovempi juttu kuin oikea elinkautinen ja sitä kautta sitä kauhistellaan enemmän. Itse valitsisin todennäköisesti poislähdön, jos vaihtoehtona olisi varma koko elämän viettäminen vankilassa.
Vs: Tapporuiskeista puutetta +1 Laitostuminen on se pahin helvetti. Kun liikkumisen vapaus loppuu, elämä loppuu.
Vs: Tapporuiskeista puutetta Minun äitini oli sairaanhoitaja ja sanoi aina haluavansa, että hänen elämää ei saa pitkittää jos häneltä on tolkku poissa. No annas olla kun sairastui emfysemaan ja happi ei riittänyt, dementia tai jotain sitä vastaavaa alkoi myös ilmetä, jatkuva sairaalavuoteessa makaaminen sai hänet kuvittelemaan, että osa unistakin oli totta jne. Toiseen kankkuun tuli aivan karsea makuuhaava, en olut koskaan tajunnut kuinka hirvittävän näköinen sellainen voi olla, ei enää päässyt vessaan ja lopulta ei edes astialle joka tuotiin sängyn viereen. No, elämänhalu olikin sitten voimakkaampi kuin tuo periaatepäätös että antakaa kuolla, ei mitään muuta kuin kipulääkitys, kummasti se ajatus, että paluuta ei ole alkaakin olla voimakkaampi kuin ns. kuoleman helpotus. Elinkautisellakin on aina edes teoriassa toive, jos maailma muuttuisi ja saisikin armahduksen, aika harva sitten kuitenkaan haluaa teloitusta. Kuolemantuomion merkitys yhteiskunnallisesti on varmaan "opettavaisempi" ja pelottavampi kuin todellinen elinkautinen ja siihen jotkut varmaan ratkaisunsa tuomita kuolemaan perustuukin.
Vs: Tapporuiskeista puutetta Niin kauan kuin ihmiset haluavat priorisoida uskon tuonpuoleiseen, suhde kuolemaan tullee pysymään vääristyneenä. Katselin 80-luvulla muutaman kuukautta, kun isoisä oli suolistosyövän kourissa sängyn pohjalla ja tuskissaan. Verevä äijä oli laihtunut 80 kilosta johonkin 35 kiloon. Jäi mieleen yksi viimeisiä lauseita, joka kuului:"Antakaa nyt s**tana edes pistooli, että pääsee pois". Siinä sitä sitten vaan ihmeteltiin vieressä viikkotolkulla, eikä morfiiniakaan saanut antaa kuin jonkun tietyn määrän vuorokaudessa, ettei potilas jää koukkuun... Tuli vaan mieleen sitä kidutusta katsellessa, että kyllä on julma tämä systeemi, joka ei osaa suhtautua kuolemaan, vaikka hyvää tarkoittaisikin.
Vs: Tapporuiskeista puutetta Tuo morfiini ja muu kipulääke juttu on kyllä muuttunut viimeaikoina. Kun isä sairasti ja kuoli viime kesänä, niin kyllä hänelle annettiin niin paljon kipulääkkeitä kuin vain tarvittiin. Voi kai jossain päin olla tuollaisia aivopierujakin vielä olla voimassa, että kuolevan morfiini addiktiosta kannetaan huolta... kyllä se koulema pitää huolta niistä vieroitusoireista.
Vs: Tapporuiskeista puutetta Minun tietämän mukaan kipulääkityksen rajoittamisessa on asiat parantuneet selkeästi, sairas ei saa kärsiä, se kai on tämän päivän tilanne.
Vs: Tapporuiskeista puutetta Eihän tuota morfiinia minkään riippuvuuden vuoksi säännöstellä vaan ihmisen sydän vaan ei kestä sitä tiettyä pistettä pidemmälle. Esim oma mummuni kuoli onneksi morfiinin yliannostukseen paratamattoman vatsasyövän hoidossa.