Tätä kannattaisi todellakin miettiä. Sekä tiedostojen säilyttämisen että käytön kannalta. Entä palkittujen ja/tai hyvin myyneiden kuvien oikeudet? Haluaako kuvaaja osoittaa ne tietylle perilliselle tai taholle? Kuka perii digitaalisen jäämistösi?
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? mikäli sukulaisia ei kiinosta, joku museo, kansallisarkisto tms. siellä usbi levy sitten happanee aikansa kunnes ei enää toimi
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Tuo on eräs hyvä tapaa saada hyötykäyttöön tiesttyä aihetta koskeivia kuvia. Itse lahjoitan Espoon kaupunginmuseolle melkoisen määrän Tapiola-kuvia vuosien varrelta.
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? 6 teraa pornoa ainakin menee skriptillä jakeluun kun päästän kylmän pierun ,)
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Ei kait siinä ole kovin suurta eroa sen suhteen, ovatko ne kuvat tai muukaan vastaava omaisuus fyysisessä vai digitaalimuodossa. Jos tiedostot jäävät salasanojen taakse, sinnepähän jääköön. Tuskin sinne salasanojen taakse jää mitään sellaista, mistä jälkeeni jääneille olisi mitään hyötyä, tai ylipäätään edes haluaisin jättää yleiseen jakoon. Muutenhan ne eivät olisi salasanojen takana. Tavallisen tietokoneen kovalevyllä olevat tiedot mukaanlukien. [QUOTE> [/QUOTE] ...Ja sekös verokarhua veetuttaa. Jotenkin tuosta jutusta ja sen sanamuodoista pakkaa tulemaan mieleen tietty tarkoitushakuisuus. Voi olla tahatontakin, mutta silti. Jos joku luovaa työtä tekevä, esim, kirjailija, valokuvaaja jne. käyttää tietokonettaan ansaintamekanisminsa osana, hän tuskin jättää tekeleitään vain sen tietokoneen kovalevyn varaan, vaan backupeja on yleensä vähintään yksi myös sen ulkopuolella. Jos kyseessä on jo editoidusta ja julkaisuvalmiista materiaalista, jonka tekijä jopa mainitsisi testamentissaan, se ei yleensä ole kryptattu. Noin muuten sillä koneella ei ole, eikä tarvitsekaan olla muuta kuin sen koneen rauta-arvo, tai tunnearvo omaisille. Tuossa linkitetyssä tarinassakaan ei mainita, että aiheesta olisi missään edes tullut vielä oikeaa ongelmaa, kuten todennäköistä onkin, vaan esitetty 'ongelma' on enempi opportunistinen teoreettinen.
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Sä oot niin paljon meikäläistä nuorempi, että on pakko ehdottaa jotain niin kuin ennakkoperintöä hyville kavereille, ja jos ei olla hyviä kavereita, niin vaikka sitten kaikille jotka on kiinnostuneita
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Ensin pitäsi tietysti arvioida onko omalla digitaalisella aineistolla mitään arvoa? Väittäisin että erittäin suuren enemmistön jätöksellä ei ole minkään tason arvoa ja sen promillen kuvaajista joiden kuvilla on jotain arvoa, niin kyse on hyvin vaatimattomasta omaisuus erästä, heiman kuin testamentaisi tyhjät pullot kellarista. Vielä epäilyttävämpää (siis ihan rivikuvaajan) on laitaa kuvansa jonkun museon harmiksi, missä kuitenkin joku mahdollisesti yhteiskunnan rahoilla joutuu käyttämään aikaansa räpsyjen katsomiseen ja mahdollisesti tallentaa ne jotain arkistoa rasittamaan, kun on testamentattu.
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Näin. Ainakaan mun enempää digitaalisella kuin sitä edeltävällä negojen ja diojen arkistolla ei liene minkäänlaista arvoa muille kuin minulle. Perikunnan harmina lähinnä pyörivät, jos joku katsoo asiakseen selvittää, mitä siellä oli. Muutamat perhekuvat takavuosilta ehkä ovat säilyttämisen arvoisia, tai sitten ei. Edellytyksenä on, että itse ehdin/jaksan/viitsin/välitän/ seuloa ne esille sieltä noin 50 000 ruudun nega/diakasasta tai 5-6 teran digiarkistoista. Ennuste on kyllä huono... Jokuhan saattaa pitää tuotteitaan suuressakin arvossa, ja toki, testamentatkoon ne mille instanssille hyvänsä. Vastaanottaja osaa ne sitten kyllä panna omaan arvoonsa, esim. kaatopaikkakuormaan tai yksi laatikko lisää täyteen arkistoon.
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Juuri näin. Siinä välissä tuskin edes kokeillaan niitä ostoksia. Jatkuva shoppailu on tärkeämpää kuin itse tekeminen...
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Miksi? Ei mua kiinnosta pätkääkään, mitä kuolemani jälkeen tapahtuu.
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Jari miks aina olet niin negatiivinen? No suurimalla osalla kuvista ei varmaan arvoa olekaan mut jokaisella varmaan on koneellaan 5-10% sellasia kuvia millä vois olla jotakin arvoa. Itte en ole edes testamenttiä tehny mut olen pohtinu jos kamerat lahjottas museeon kun aika jättää. Kuvatiedostot vois lahjottaa monillekin tahoille.
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Totta. Yhdellä tutulla jäi aikoinaan kolme vapaapeliä Esson flipperiin. Oli niissäkin pohtiminen, kuka saa ne pelata.
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Niin. Yleensähän jälkeläiset osaavat arvostaa sukuhistoriaansa ja ajankuvia kun ovat tulleet siihen ikään, että ymmärtävät asiasta jotain. Jotkut eivät koskaan... Sirenille: Nykyisin tallennettaan varmasti aika läjä korkealuokkaisia kuvia, joita todellakin tarvitaan tulevaisuudessa. Kuvien puutteeseen (hämmästyttävää) törmää nopeasti kun työn alla on yhteiskuntaa, kaupunkia, tapahtumia, kulttuuria tms. käsittelevä teos tai dokumentti. Samat kuvat toistuvat harvinaisen monissa. Yksi kuvaaja välittää yhden näkökulman, toinen kenties toisella tavalla kiinnostavan.
Vs: Kuka perii digitaalisen jäämistösi ? Tarvitaan tarvitaan, mutta ei niilä ole mitään varsinaista arvoa, saati että kukaan niitä jaksaisi selata. Luultavasti tulevaisuudessa ihmiset unohtaa tekijänoikeuksensa ja antaa kuvat vapaasti käyttöön, kun kuvien arvo taloudelinen menee nollaan. Sattumoisin juuri samaan aikaan kun kirjoitan, lataan pyörälenkin gps (suunto ambit) tallennusta koneelle, pyörälenkki piirtyy kartalle ja kartasta näkyy flrikkiin gps paikannettuja kuvia reitin varrelta. Kuvien jatkuva virta on niin tajuttoman suuri että sitä on vaikea käsittää. Varmasti ennen kuvavirran räjähtämistä otetut kuvat vaikkapa tapiolasta, saataa kiinostaa jotain tulevaisuudessa, mutta ei niillä mitää rahallista arvoa ole.