Vs: Kuinka vedostat? Painovärihän on peittävää. Alle se harmaa (sävy) ja päälle musta, jolla lisätään syvyyttä. Mites muuten se kompaktimusta pysyy/syntyy? Syveneekö musta, kun painat päälle harmaata? Muutama vuosi on kylläkin kulunut, kun viimeksi olin painossa vahtimassa. Se lähimuisti, dementia, houruilu, eiku... Kertokoot, jotka painoalalla työskentelevät. kapa
Vs: Kuinka vedostat? Split Grade Printing on tosiaan saanut jonkun hopealuodin maineen nettipalstoilla. Turhahan sitä on mystifioida. Se on vain vaihtoehtoinen menetelmä jyrkkyyden hakemiselle. Jos suurennuskoneessa ei ole moniastepäätä, silloin kyllä käytän heti splittiä. Kahdella suotimella vekslaus kun on helppoa, toisin kuin perinteinen tapa, jossa suotimilla päästään 0,5 asteen pykäliin ja suotimia tarvitaan: - 1 valotuksen koepalaan vaaleilta alueilta. Loivahko suodin. #1 on ihan ok - varsinaisen jyrkkyyden haku tummasta päästä em. Testin valotusajalla: jyrkkyydet 2,3,4,5 ja mahdollisesti väliarvot! Tuossa suhisee suotimet niin usein että splitti on yhtä juhlaa.
Vs: Kuinka vedostat? Olisko se jyrkkä kerros kuitenkin herkkä siniselle ja loiva vihreälle? Hauska juttu tuo Kodachromen keksiminen. Keittiössään taisivat ekat testit tehdä jos "legendoihin" on uskomista. Että siitä vaan itse opettelemaan Kodachromen kehitystä. Ihan kohtuulliset ohjeetkin taitaa löytyä netistä, kun vielä kemikaalit keksii ;-).
Vs: Kuinka vedostat? Täytyy kysyä macolta noista multigrade emulsioista, ilfordin sivuilta löysin nämä sepustukset, itse olen vain jyrkintä ja focusvaloa käyttänyt. Kodachrome on aika hyvä esimerkki siitä että täytyy olla "visio" mitä haluaa, kyllä se sitten toteutuu kun jaksaa puurtaan. No aim- No game.. eli sohvaperunana elellään ja sossussa käydään- HYI HITTO...
Vs: Kuinka vedostat? Minkäs kokoisia koepaloja muuten suositte? Olen huomannut että itse käytän aika suuria. Käytännössä 30x40-paperista saan 3 koepalaa jotka kelpaavat 30x30 -vedoksen aikojen hakuun. Eli karkeasti ottaen käytän koepalana aina noin ⅓ valmiin vedoksen koosta olevaa paperiviipaletta koepalana. Silloin yhden kuvan tekoon menee usein ainakin yksi ylimääräinen arkki paperia ihan koepalojen muodossa..
Vs: Kuinka vedostat? En tee koepaloja kovinkaan usein, koska käytän mittaria jolla saan usein jo ensimmäisellä kerralla koevedoksen, joka on kymppikuva tai mielellään isompi. Yritän aina muistuttaa itseäni siitä, että automatiikkaan ei pidä luottaa liikaa. Olikos se nyt mm. Eero Sorila, joka TV-dokumentissa totesi että hyvä on parhaan vihollinen. "Liian hyvä" koevedos saattaa tuudittaa ajattelemaan että kuva olisi likipitäen valmis, vaikka näin ei suinkaan ole. Lisävalo eri jyrkkyysasetuksilla voi vaikuttaa merkittävästi. Yksi ajattelutapa on tässä kirjoituksessa: ON PRINTING - And why there in no such thing as a difficult negative to print Lyhyesti: herra Smithin metodissa arvataan kokemuksen perusteella jokin valotusaika ja tehdä kokonainen vedos. Mikäli (ja toivottavasti!) meni metsään, tehdään tummempi tai vaaleampi vedos. Tällä toisellakin kertaa on tarkoitus vetää överiksi, eli tehdä liian tumma/vaalea vedos. Tällöin on käytettävissä sekä yli- että alivalotetut vedokset ja niiden informaatio ja sen perusteella voi alkaa arvioimaan lisavalotuksen määrää. Menetelmän ideana on saada varmuus että negatiivista on otettu kaikki oleellinen irti. Tämä ei onnistu ennen kuin tiedetään, että kaikki yksityiskohdat on esillä. Jos ei pidä varaansa, mittareiden kanssa voi jäädä vaivaamaan tunne, että olisi pitänyt ehkä antaa hieman lisää jyrkempää valoa jne. Jos on tosissaan vedostettavan kuvan kanssa, niin paperia kuluu vaikka ei tesiliuskoja tekisikään. =)
Vs: Kuinka vedostat? Ostin Kodakin print scalen ja "rakensin laitteen", jonka avulla voi määrittää yhdelle paperille valotusajan ja jyrkkyyden. Ei muuta kuin valottamaan print scalen läpi neljään eri kohtaan paperia eri jyrkkyyksillä ja peittämään pahvilla kohdat, joita ei kulloinkin valoteta. Ei tarvitse häslätä erillisten koepalojen kanssa eikä epätoivoisesti yrittää pitää niitä erillään kehitteessä.