Aurinkoa et saa ylivalottumattomana ilman kunnon filtteriä ainakaan näin osittaisessa pimennyksessä, kun sen kirkkaus ei laske. Mutta jos haluat siitä sirpin muodosta kuvan räpsäistä, niin käsivaralta ilman pitkää tähtäilyä, äläkä katso aurinkoon etsimen läpi.
Tuolta Ursan sivuilta löytyy myös ohjeita auringonpimennyksen kuvaamiseen ja katseluun. Vaikka osa ohjeista onkin filmikaudelta, aurinko ja sen kirkkaus eivät ole olennaisesti muuttuneet. http://www.ursa.fi/ursa/ta/1999/994nainkuv.html http://www.ursa.fi/ursa/Tahdet-ja-avaruus/1999/994valinenu.html http://www.ursa.fi/ursa/jaostot/valokuvaus/digikuvaus/kuuplan.html ja myös Astronetin tähtivalokuvaus-FAQista: Ursan kaukoputkikauppa – Ursan verkkokauppa Astronetillä on myös foorumi, jossa - yllätys, yllätys - on keskusteltu tästäkin aiheesta. Pienellä selaillulla sieltä voinee löytää käyttökelposia vinkkejä. Ursan kaukoputkikauppa – Ursan verkkokauppa
Parhaan kuvan osittaisesta pimennyksestä ehkä kuitenkin saa, kun ei kuvaakaan aurinkoa, vaan sen luomia valopisteitä esim. puun lehtien läpi suodattuneena (okei, niukasti lehtiä puissa just nyt, eli pitää keksiä jotain muuta vastaavaa). Niissä täplissä kun näkyy se sama sirpin muoto, niin näkymä voi olla aika erikoinen.
Itse käytin hitsausmaskista varastettua lasia objektiivin edessä. Ainoa huono puoli on että se oli vihertäväksi sävytetty. Eli aurinko näyttää vihreältä.
Nopea ratkaisu voisi olla vanhan kansan tapa noeta kynttilällä lasinpalanen. Mutta tämän läpi ei pidä silmällä tuijottamaan aurinkoa. Digikameran ja auringon välissä voi olla kokeilemisen arvoinen filtteri!
Normaalinen harmaasuodin ja/tai polasuodin ja reipasta alivalotusta, tai mitä nyt sitten haluaakaan.. Tässä on kaksi valotusta samaan ruutuun, toinen 20mm ja toinen 200mm, ilman mitään suotimia. http://personal.inet.fi/koti/vesa.kuusava/foto/aurinko.htm
Ai niin taas tämä juttu, josta joskus väittelin pmu:n kanssa pitkäänkin Ohje katsomisen välttämisestä pätee kyllä mittaetsinkameroille, mutta järkkärillä voit katsoa aurinkoa suoraan kameran etsimen läpi ilman suurempaa pelkoa silmävaurioista. Syynä tuossa on se, että järkkärissä katsotaan etsimen läpi tähyslasille heijastuvaa kuvaa kohteesta eikä suinkaan kohdisteta valoa "polttolasimaisesti" verkkokalvolle kuten esim. kiikareilla tai kaukoputkella katsottuna tapahtuisi.
Auringon tapauksessa ei vaan ikävä kyllä tarvita edes tuota "polttolasivaikutusta", kun se on haitallinen jo suoraan paljaalla silmälläkin katsottuna. Ainoa silmän kannalta turvallinen etsin on kaiketi elektroninen etsin, jossa kirkkaudella on lcd:n asettama maksimiarvo. edit: Niin ja mitä tarkkaan ottaen tarkoitat tuolla, että valon peilaaminen pelastaisi silmän? Eikös samaa tekniikkaa mitä kameran etsimessäkin sitä paitsi käytetä myös monissa kaukoputkissa ?
Juu, silloin kun heijastetaan kaukoputken kautta esim. paperille auringonpimennys. Järkkärin etsimeen läpi auringon katsominen on melkein samanlaista, kuin valkoisen seinän katselu silloin kun siihen osuu auringon valo.
En kyllä muista yhtään tollasta väittelyä! Äkkiseltään ajateltuna mulla ei itseasassa ole asiasta mitään tietoa eikä täten minkäänlaista kantaa koko aiheeseen... Jos itse olisn kuvaamassa aihetta niin olisin aika hukassa minäkin.
Otan osaa, jos kamerasi etsimestä todellakin näkyy vain sama kuin valkoisesta seinästä =) Kyllä se valo sieltä peilien kautta kulkee, jotta jotain nähtäisiin vähän hämärämmässäkin. Toki jonkin verran valoa häviää heijastuksiin, mutta edelleenkään mitään maksimirajaa ei etsimen kautta kulkevassa valomäärässä ole.
Kannattaa joskus kurkata sinne kameran etsimeen samalla, kun aurinko näkyy sieltä. Saatat jopa yllättyä ;D
Myönnän jopa leikkineeni kirkkaalla lampulla ennen edellisen kommentin kirjoittamista ja kyllähän se häiki =)
Eipä sitä tavallisesti kuvatessa tarvitse varoa aurinkoa järkkärietsimessä, mutta jos telellä alkaa pitkiä aikoja sitä tuijottaa, niin kyllä siinä jo on mielestäni silmä vaarassa. Infrapuna käyttäytyy kuitenkin niinkuin näkyvä valokin, eli vaikka mattalasi onkin välissä, niin kyllä siinä voi kuuma tulla verkkokalvolle. Eniveis, auringossa ei ole mitään järin ihmeellistä osittaisessa pimennyksessä. Ilman filttereitä digillä siitä tullee vain puhkipalanut täplä, joka ei ole aivan pyöreä. Mutta niitä reikien läpi suodattuneita valotäpliä kannattaa etsiä, ne ovat oikeasti jännän näköisiä. Auringon muodon näkee hyvin sillä kun tekee kartonkiin neulalla pienen reiän ja panee sen taakse toisen kartongin. Tämä camera obscura on aukkoluvultaan justiin passeli auringon reaaliaikaiseen katseluun, eikä tarvitse pimentääkään (eli obscuraton camera obscura, joka ei ole camerakaan, kun seiniä puuttuu...)
Jumpe, alankohan tulla seniiliksi? Kun mulla on selkeä muistikuva siitä että tästä aiheesta keskusteltiin joskus aika kiihkeään sävyyn, tarjosin jopa suurinpiirtein tällaista vedonlyöntiä: Laitetaan kamerakalustot pöydälle, ja minä kuvaan 200mm 2.8:n läpi aurinkoa, ja jos tulen sokeaksi niin saat kaikki mun kamani, ja jos näkö säilyy niin saan sinun tavarasi. Ei menyt veto läpi, mutta se on minun puoleltani edelleen voimassa Silloin oli muistaakseni kyse auringon kuvaamisesta, ei auringonpimennyksestä mutta sama juttu kait tuo on.
Nyt pitäisi pimennyksen olla syvimmillään, mutta ainakin Espoossa mennään perinteisellä Antonini/Wenders linjalla, eli kaikki on Pilvien Takana