Vs: Kuinka alalle? Tässä keskustelussa on tullut esille monia erittäin mielenkiintoisia aspekteja. Varsinkin kaimaani 'piilolasia' on kiittäminen hyvistä kirjoituksista. Oma näkemykseni oli vielä lukio-iässä että vaihtoehtoja alalle on kaksi, joko menen arkkitehdiksi tai sitten opiskelemaan taikkiin valokuvaamista. No, arkkitehtuurista katosi hohto kun näin niitä pääsykokeita - vaikka silloin matikka ja fysiikka olivatkin mulla vahvoja. Valokuvaus kyllä kiinnosti. Tuli armeijaa jne... Sitten olisi pitänyt jaksaa pääsykokeisiin, mutta ne meni ohi, tuli heitettyä lonkalta jotku kokeet Helsingin tekn. oppilaitokseen (nykyinen stadia ehkä?) ja kas, sinne pääsin sisälle. Sen jälkeen tuli ajauduttua heti töihin ja valokuvauksen opiskelun aloitus siirtyi, siirtyi... Kunnes yhtäkkiä huomasin olevani jo kolmekymppinen jolla on takana liki 10 vuoden kokemus töistä, ilman alan opintoja. Lopulta tuli yt-buumi, itsekin tuli silloisessa työpaikassa 2005 jouduttua kohteeksi kaikkien muiden tuotekehitys-ihmisten lailla. No, lomaa ja ihmettelyä. Oma ala ei enään jaksanut napata raadollisuuden takia (ko. alalla jolla toimin, menettely on usein liian vahvasti vastoin omia moraalikäsityksiäni). Siinä sapattia pitämään, matkustelemaan, valokuvaamaan ja pohtimaan josko vaihtaisi kokonaan valokuvaus-alalle. Kolmisen vuotta jaksoin tuota, sitten totesin ettei valokuvaus nykymuodossa ole mun ammatti. Omia kuvia myymällä on mahdotonta lyödä leiville. Erilaisia tilaisuuksien kuvausjuttuja olisi, mutta ne eivät oikein tunnu luovalta työltä. Saati sitten lehtikuvaajan hommat joissa saa heittää täyttä paskaa läpi. Monelta osin suorastaan järkytyin siitä miten kaukana valokuvaus on siitä miksi sitä ammattitasolla luulin! Selasin lehtiä, opin katsomaan niistä kuvia ja huomasin että useimmat (niistä jatkuvasti harvenevista) oikean valokuvaajan ottamista kuvistakin olivat aikamoista skeidaa jo ihan teknisessäkin mielessä. Ero digipokkareilla otettuihin lukijoiden kuviin ja toimittajien ottamiin räpsyihin jäi marginaaliseksi. Lopputuloksena päätin että valokuvaus saa jäädä minulle harrastukseksi / sivutyöksi. Toimeentulon tulen ottamaan vanhalta alaltani, jolla on helppo työllistää itsensä ja tulotaso on riittävä normaalielämään. Tasainen kuukausipalkka ym. helpottaa huomattavasti elämistä. Toki työ rajaa jossain määrin kuvausmahdollisuuksia ja ne mahdollisuudet painottuvat etupäässä lomiin jollei viikonloppuna satu tulemaan hyvää tilaisuutta. Olisihan se unelmaa elää "rokkistaran elämää" tyyliin että kävisi kuvaamassa mistä ite tykkää, sitten vedostelisi ja jengi ostaisi niitä kalliilla omasta galleriasta. Mutta ihan utopiaa moinen
Vs: Kuinka alalle? Eikä sekään tuntuisi kauaa kivalta. Unelmien tärkein arvo on unelmassa, toteutuessaan ne muuttuvat todeksi. Muistelkaa ammatti-unelmianne pikkulapsesta eteenpäin tähän päivään. Mikä niistä olisi työnä mielekästä, mukavaa ja ei_leipäännyttävää? Mitä tulee sihen ammattilaisten laatuun, niin siinähän pätee nimenomaan laadun käsite: laatu on sitä että tuote tai palvelu vastaa odotuksia. Laatu ei siis ole mitään äärimmäistä tai huippua. Toimittajat eivät ole valokuvaajia, vaan toimittajia, mutta toimittanevat kuvapuolella nykisin rittävää laatua. Mutta jos laajenetaan tätä yleisemmäksi, niin onhan joka alalla niin, että paneutunut harrastaja on keskimäärin taitavampi kuin keskimääräinen ammattilainen, ja hänen motivaationsa perustuu muihin asioihin, kun työkseen asiaa tekevällä. Harrastaja voi helposti olla laaja-alaisempi, tai keskittyä kapeaan osaamiseen. Ammattilaista toisin noin periaatteessa erottaa harrastajasta vain se, että hän tekee asiaa työkseen, eli toiminimi tuskin nostaa taitotasoa sinänsä. Kaikilla aloilla suurimpia vaatimuksia toiminnalle on tehokas markkinointi ja sosiaaliset kyvyt. Ei niinkään jokin hankalasti määriteltävä faktinen laatu.
Vs: Kuinka alalle? Totta puhut unelmasta. Kyllä ihminen aina jostain unelmoi ja sen toteutuminen on monesta asiasta kiinni. Usein ihmisen oma päättäväisyys on merkittävä tekijä. Jos haluat toimeentuloa valokuvaajana, niin sitten toimit myös sen mukaisesti, eli teet niitä töitä kuten moni onkin tässä jo sanonut... Tuohon ammatti-unelmaan täytyy sanoa, että pikkuisena listasin tuleviksi ammateikseni joko raketinlaukaisija, rakennustarkasta tai professori (robotit mielessä). Nyt olen kaukana niistä, mutta tyytyväinen silti työssäni =D
Vs: Kuinka alalle? Mun täytyy kanssa vähän paikata kommenttiani, ettei tulisi väärää kuvaa mielipiteistäni. Nuorille kavereille olen aina sanonut, että jos joku homma tuntuu sellaiselta, että tää on nyt mun juttu, niin ehdottomasti kannattaa siihen panostaa. Noi pönötyskuvat on osa tätä ammattia, eikä niissä ole mitään vikaa. Ne on vaan aavistuksen työläämpiä ja henkisesti rasittavampia, kun normi mainos- ja tuotekuvat. Eikä tämä kuvaaminen ammattina ole lainkaan huono ammatti, itseasiassa pirun kivaa. Aloitteleville nuorille, olen vaan yrittänyt pessimistisesti tuoda esille, että tämä on sellainen ammatti, missä kovalla työllä voi päästä keskituloihin, mutta on vaan hyvin harvat, jotka tällä rikastuu. Mulla on aika reipas kirjo noita ammatteja takana. Haudankaivajasta - it-hommiin ja kaikissa niissä on hetkensä ja huonot hetket. Yleensä se unelma rikkoontuu, kun se on saavutettu.
Vs: Kuinka alalle? Walli on jännä mies. Sanoin kerran treenaavasnsa pimeässä paljon, niin ikään kuin vapautuu visuaaliseden rajoittuneisuudesta ja kuulee itsensä paremmin. Ja tuntee soittimensa, jos osaa näkemättä soittaa. Oikea meininki, Jukka
Vs: Kuinka alalle? sanoisin kuikurille että jos aikoo tienata valokuvauksella, ratkaiseva ei ole "laatu" vaan "lisäarvo", mitä kuvaaja omalla panoksellaan ja lahjakkuudellaan tai sinnikkyydellään tuo valokuvaan. Bisneksessä on käsite arvonlisä (vero), luovassa toiminnassa "lisäarvo". Tätä tulee kysyä itseltään alinomaa, missä lisäarvo? miksi haluan tämän kuvan tallentaa ?
Vs: Kuinka alalle? Kuten sanoin, ala kuin ala, markkinonti on tärkeää. Näitä konsulttijargoneita on markkinoitu niin hyvin että yrittäjät puhuivat niillä jo sujuvasti. Kun menee passia varten kuvaan, tai haluaa koiranpennustaan studiokuvan, niin ainahan lisäarvo on se asia joka asikkaalla mielessä pyörii. Tätä moni kuvaaja ei muista ;-]
Vs: Kuinka alalle? Kyllä on laitonta tuollainen koulun käyminen ja työnteko (oppisopimusta lukuunottamatta), siinähän kärsii koko koulutus. Jazz ja varsinkin pöri jatsit on huuhaa musiikkia, jota n¤&%¤&/ soittelevat, kun eivät kunnon musaa osaa tehdä ja nuottaja kirjoittaa. Apinakin osaa puhaltaa pilliin jos sille antaa banaanin. Meni koko pussi hernemaissipaprikaa kerralla nenuun aika syvälle kun noita lueskelin: Ensiksi, haisoo omakehu niin että etelänavalla pingviinit pitävät tulppia ilmanottoaukoissaan. Toiseksi, en ole koskaan ymmärtänyt tai hyväksynyt sitä että kaikki annetaan nenän eteen "tee tota jos se on susta kivaa", "mä vähän jeesaan sua alkuun tossa kivassa asiassa" ja isin "frendi vois vähä myös jeesaa sua jos kiinnostaa" ja vitut! tämä jos mikä on perseestä, jos menee päin niin sitten menee, oma vika. Valitettavasti markkinoini EI ole joka alalla tärkeää, on olemassa aloja joilla on ihan oikeaa KILPAILUA, jossa ei markkinoiti vaan hinta, ja pelkästään hinta, myöskään laadulla ei ole mitään merkitystä kunhan on halpa.
Vs: Kuinka alalle? Kuinka niin? Tuohan on hyvinkin tavallinen tapa mennä monellekin eri alalle. Joillain aloilla jopa pakko ja käytännön tapa. Kyllä mäkin nykyiselle alalleni menin juuri noin, kouluun vaan ja yhtäkkiä huomasin olevani töissä koulun ohella, sitten koulussa työn ohella, kunnes totesin ettei sillä koko koululla tee mitään Jos halutaan metapohdintoja siitä miksi näin on, niin se on asia erikseen. Ehkäpä joko työnantajapuolella tai koulutuspuolella on jotakin vialla koska tämmöistä tapahtuu ja tähän on hyvät mahdollisuudet. Toisinaan jopa kannustetaan toimimaan näin. Ehkä laittomuudella viittaat siihen, että verorahoja kuluu? Toki näin on tietyltä kantilta katsoen, mutta jos vaihtoehtoina ovat vaikka koulutuksen maksullisuus tai sitten työttömyyskortistossa verorahoilla lojuminen niin en tuota koulun ohella lisäosaamisen hankkimista ja samalla tienaamista pidä huonona vaihtoehtona. Tuohon aiheeseen, että miksi opintojen ohella pitää olla töissä, voisin palata sen verran että totuus on kuitenkin sellainen että osaaminen on se jota arvostetaan useilla aloilla. Ei koulutus tai siitä saatu hieno diplomi. Jos ei opiskelun päätyttyä ole näyttää meriittejä ja työreferenssejä niin voi käydä aika ohraisesti.
Vs: Kuinka alalle? hienoa! topicini on poikinut hurjasti keskustelua! Ois voinu se munki faija olla vähän edes tyyliä piilolasi...
Vs: Kuinka alalle? No siten niin. Jos koulupäivä olisi ilman ruokatuntia 8h / päivä, 5 päivää viikossa, ja vuodessa 30 päivää lomaa (lue vuosilomaaa), ei tämän maan valmistumisajat olisi ollenkaan niin pitkiä. (3 asteen koulutus 3-vuotta yllä mainitulla tavalla.) Eikä olisi aikaa tehdä duunia, suurin syy viivästyneisiin valmistumisiin on työntekeminen opiskelun ohessa, vaikka pitäsi keskittyä siihen opiskelemiseen. Älkääkä vaan sanoko ettei rahat riitä, riittävät ihan varmaan ja jää ylikin kun miettii mihin se "opiskelija" budjetti riittää ja elää sen mukaan. Tietysti se on rankkaa päivät pitkät kuunnella juttua kukkasista ja mehiläisistä, opetella jotain täysin tarpeettomia vuosilukuja kuten koska Napoleon ratsasti jonnekin. Sorry off topic :'(
Vs: Kuinka alalle? Menee pahasti ot:ksi mutta menköön. Se tulisi taas liian kalliiksi, jos opettajille maksettaisiin vielä ylityökorvaukset nykyisten huippupalkkojen päälle. (huippupalkka = vuosi ansio jaettuna vuoden tehdyt/toteutuneet todelliset opetustunnit). (ei taida 55€/h riittää?) Ideasi on toteutettavissa kyllä oikein mitoitetulla määrällä etätehtäviä/kotiläksyjä, mutta tämä ei puolita aikoja vaan lyhentää niitä n. 15%
Vs: Kuinka alalle? Enhän minä mistään tiedä, mutta kommenttina vaan, että ei nuo todelliset opetustunnit ole se koko työ, mitä opettaja tekee, luulisin. Mutta kai tuo riksakuski tietää paremmin? kapa
Vs: Kuinka alalle? kappas vaan kapakuomaa, säkin heräsit tähän jorinaan, paas legendaa tuleen ja kevennä sieluas. Mä oon jo luopunut kuikurin kohdalla toivosta.
Vs: Kuinka alalle? muijan molemmat vanhemmat on opettajia..riippuu opettajasta..toiset joutuu valmistelee tosi paljon kotona tunteja ja toiset jauhaa samaa rataa..esim matikan opettajilla ei tuu kauheesti uutta opetettavaa..
Vs: Kuinka alalle? Mä en. oon oppinut arvostaan kuikuria. Ei varmaan ole yhtään kuvat ja galleriat ulkopuolista ketjua, missä ei olisi kuikurin kommentteja, joista useimmat hieman asian vierestä. T Jukka
Vs: Kuinka alalle? Ka, partiopoikakin nousi pedistä. Ja asialinjalle. Vaikka ymmärrän kyllä halun, että kommentoisin rakentavasti kuvia.