Eli ongelmana taitaa olla se yksi perinteisempiä pimiöprobleemoja, ainakin debaattia tästä kovasti käydään. Pistetään nyt tännekkin yksi ketju aiheesta Eli metodejahan taitaa olla useita. Jotkut käyttää hommaan suunniteltuja kuivareita, toiset teippailevat kuvia tasaiselle. Normaali ilmakuivaus taitaa olla myös vaihtoehto, mutta sen jälkeen ainakin meikäläisen kuvat ovat niin kuprulla ettei niitä painojen avulla muutamassa päivässä oiota. Tuosta teippauksesta jotkut myös sanovat, että kun kuva ei pääse kutistumaan kuivumisen aikana, "drydown" vähenee lähes olemattomiin. Tämähän olisi näppärää, mutta muuten tuo kuulostaa ja tuntuu kokemusten pohjalta hankalahkolta. Ehkä tässä vähän pohjustuksia, kokemuksianne olisi kiva kuulla!
Minusta kuidun kuivaaminen ei ole koskaan ollut ongelma, paitsi paperivahvuisilla kuiduilla. Kun paperin kuivaa joko kuivurilla tai tasokuivaamalla, niin kuva on aivan riittävän suora pohjustamista varten. Joskus ripustin narulle pyykkipojalla, ja silloin meni kippuraksi. Ja toisinaan on kuivuri päässyt liian kuumaksi, niin on tullut kupru, mutta nekin suoristuu kun kastelee ja kuivaa uudestaan. Ongelmalliseksi minä olen kokenut kuidun kiillottamisen. Aina tahtoo jäädä joitain pisteitä kuvaan, jota ei ole kiiltäviä. Käytössäni on oikein hyväkuntoiset ferrokromilevyt, mutta ei tunnu onnistuvan. Että jos samaan ketjuun voisi laitella kiillotuskikkoja.
Minä olen kuivannut narulla. Mitä hitaammin kuivuu, sen parempi tulee. Lopuksi kostutan kevyesti taustapuolen, ja pistän vedoksen painon alle yön ajaksi. Toimii minulla aika hyvin.
Olen ensin antanut kuivua ihan omia aikojaan, sitten olen ottanut esiin silityslaudan ja raudan. Kastellu nurjalta puolelta sumuttimella ja silittänyt sitten samalta puolelta ja laittanut muutamaksi päiväksi vielä painon alle, olen vielä laittanut akvarellipaperia väliin, jos olen kuivannut suoristanut useita kuvia kerralla. Suoria noista on tullut, vielä en ole ehtinyt kokeilla tuota kuivuria jonka ostin joku aika sitten. Laitan siitä vaikka lisää kommentteja sitten kun on kokemusta siitä.
Joo, hyvä juttu olis. Tossa tuli itsellekkin ostotilaisuus ja ajattelin sitten vähän katsella kokemuksia, mielipiteitä jne. Parilta gurulta on vaan kuullut komentit kuivureista tyyliin "heitä roskiin" tai "myy kuvaajalle jota vihaat"...
Ilmakuivaus hyttysverkkohyllyillä. Kuprut suoristuvat prässäämällä tai pohjustamalla. Fimeko on ottanut hyllyyn Kentmeren mv paperit ja kemiat. Hieno asia. Perjantaina vedostelin samaa kuvaa Ilfordin MGIVFB:lle ja Kentmeren fineprint VC kuitupaperille ja positiivisena yllätyksenä tuo Kentmere kuivaa itsestään hyvin tasaiseksi. Samassa hyllyssä Ilford on aivan kupruilla mutta Kentmere on niin sileä että se oikenee siitä kehystyskelpoiseksi kevyesti silitysraudalla tai painon alla. Muutenkin olen aika hurmoksessa jäljestä jota sain fineprint vc:lla, Ilford cooltone kehiteellä ja kevyellä seleenitoonauksella.
En ole muuten sävytteitä kokeillut kuin laimeata seleeniä (1:40 3 min) joka ei paljon sävyä muuta millään paperilla. Tuolla yhdistelmällä sain esille kuvaani sopivan viileän sävymaailman ja tiukat mustat. Pohja tuossa Fineprint VC:ssa on Ilfordia selvästi kirkkaampi valkoinen. Toimii kun vedostelen Kaukasuksen jäätiköillä kuvaamiani ruutuja. Nopeuserot eri jyrkkyyssuotimilla oli suuremmat kuin MGIVFB:lla tai Agfan MCP:lla. Suotimet on Ilfordin irtosuotimet. Kentmeren paperin mukana tulevassa lapussa on myös väripään suodinarvot eri jyrkkyyksille ja niissä keltaisen ja magentan arvot ovat aika erilaiset kuin ilfordin vastaavat suositukset. Voi siis olla että kyse on Ilfordin jyrkkyyssuotimien yhteensopivuusongelmasta. Tälläisenään se on vähän hankalampaa käyttää. MGIV muuten kehittää tuolla cooltone kehitteellä ihan mukavat viileät sävyt myöskin. Viimeaikoina olen etsinyt lähinnä viileitä tai neutraaleja sävyjä. Kovin paljoa en testaile. Teen samasta negasta niin hyvän printin kuin onnistun parille eri paperille ja katson mitä saan aikaan. Harmaakiiloja vedostamalla saa objektiivisempaa tietoa.
Viime yönä vedostin sellaselle 30x40 kokoiselle, 70-luvulta peräisin olevalle agfan double weight kartongille... se on sellasta pahvia että sitä ei saa kyllä suoraks millään :| ..vai saako ?
Aikaisemmin oli pohjustukseen myös liimakalvoa, joka laitettiin vedoksen ja pohjustuspahvin väliin. Ja kuumalla silitysraudalla päälle. Liekö enää missään myynnissä?
Joo, tuossa liimakalvossa lienee 1 isohko ongelma, eli se jättää niitä ilmataskuja vaikka laitat sen kuinka hienosti kiinni. Kuumaprässi ja siihen tarkoitettu pohjustuskalvo ei näin tee.
Nimenomaan prässille tarkoitettua kuumaliimakalvoa minäkin tarkoitin. Sitä siis saa salamaselänteeltä. Lämpöä tarvitsee suunnilleen 90 asteen luokkaa, sopii siis muovipapereille ja värikuvillekin. Pienempiä kuvia sen kanssa pystyy kyllä pohjustamaan silitysraudallakin painamalla. Prässi on tietysti parempi ja sellaista olen itse käyttänyt.
Kapalle meni se vedos.. ensin silitysraudalla froteepyyheen läpi silitellen suurinpiirtein suoraksi, sitten kapalle. Pohjustusta...
Kiillotuslevyllä kuitupaperista tulee tosi nätti: kuva on kuin emalin sisällä ja musta on oikeasti mustaa mikäli vedos on hyvä. Kiillotus tuntuisi olevan sitä vaikeampaa mitä paksumpi se paperinen pohja on. Tämä ei toimi muovipaperilla: Perusidea on telata märkä kuva kiillotuslevylle se emulsiopuoli päin levyä siten ettei väliin jää ilmakuplia. Joku käyttää pintajännityksen poistoon tippaa astianpesuainetta, ei kuitenkaan tunnu olevan välttämätöntä, joku kai käyttää lasiruutuakin kiillotukseen. Kuva pitää prässätä päin levyä siten ettei se ponnista irti kuivaessaan, tasainen painolevy päälle ja pyyhetyyppinen kangas väliin. Paketin pitää antaa olla rauhassa niin kauan että on varmasti kuiva. Mikäli paperi ei irtoa, se ei ole kuivunut. Kuivumista voi nopeuttaa lämmöllä (=kuivuri) mutta mikäli aikaa on, ei kuivuria tarvita. Jos kuivuri on liian kuuma, vesi kiehuu paperin alla ja tulee virhettä kiiltoon. Mikäli kiillotus ei onnistu, paperin voi liottaa taas märäksi ja uusi yritys. Kun huippukiiltoinen vedos on saatu, sitä ei saa liimatuksi silitysrautamenetelmällä kiillon kärsimättä. Olen käyttänyt sprayliimaa.
Vähän myöhään mukaan, mutta teipit nyt kannattaa unohtaa heti.... Kuidusta tulee aina mieleen "arkistokelpoinen" kama, joka jää perikunnalle. Eli voitaisiin keskustella pitkään kiinnitteistä/hcasta/seleenistä yms. Mutta kuivauksen suhteen ei kuidulle liene muuta vaihtoehtoa, kuin ilmakuivaus. Kiillotinsysteemit yms. on toinen juttu; niissä on etunsa (kiilto, jos halutaan), mutta myös ongelmansa. Kuten kaksi printtiä kokenut kangas.... Kuivaukseen sinänsä: vaakakuivaus ritilän tai verkonpäällä on ehkä hieman vähemmän käpertävää, joskin epäilen sitäkin. Venymisenkin riskillä suosittelisin normaalia ja halpaa pyykinkuivaustelinettä ja lukuisia pyykkipoikia. Mahtuu kaiken lisäksi helposti, eikä tule ongelmia puhtauden suhteen. Siihen vaan teokset roikkumaan. Yli 24x30 mieluiten ainakin kolmella pyykkipojalla. Ja kaikillahan on ainakin 5 senttiä kuvan laidoilla "marginaalia"?!! Lopputuloksena on kuitenkin - materiaalista riippuen - aika käpertyviä printtejä... Eli , mun mielestä kuitupaperit saadaan suoriksi vain lämpöprässillä á la Seal. Kai niitä on muitakin, mutta en tiedä niistä mitään. "Seal" ei myöskään tee täysin suoria printtejä, varsinkaan nykyisistä paksuista papereista. Eli kuvat pitää kuitenkin "pohjustaa". Pienet, kuten "kymppikuvat" pysyy hyvin albumissa arkistokelpoisilla kuvakulmilla, mutta isommat pitää pohjustaa samalla prässillä kuivaliimakalvolla. Huomattavan hankalaa tietenkin. Käyttökuviin ehkä muovipaperi on parempaa... tai ainakin suorempaa Toivottavasti noita prässejä löytyisi kaikkien käyttöön. Useimmat pimiökamat on pohjahinnoissa, mutta noita näkyy tosi harvoin. Itseni kannalta on hienoa, että Honkanen sellaisen aikanaan kalliilla osti..