tuli vietettyä mukavaa leffailtaa, kun ostin vanhan rainakoneen täältä palstan kautta ja katseltiin sisarusten ja omien mukuloiden ja mutsin kanssa vanhoja kaitafilmejä joita hän oli kuvannut 70- luvulla. Mude osti Canonin kaitafilmikameran vuonna -76 ja siitä eteenpäin on rainoja, viimeinen kehitetty on vuodelta -87! ja vihon viimeinen on edelleen kamerassa. Oli kyllä nastaa nähdä itsensä neljävuotiaana pulkkamäessa, lintsillä ym. paikoissa jossa on omien kakrujen kanssa kulkenut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Jotenkin tää oli myös aivan törkeen terapeuttista, perusperhettä yhdessä, omissa touhuissaan, pappavainaan 70 vuotispäivät vuodelta miekka ja kilpi, mutta kuvattuna on myös paljon kaikkea rakennusjuttuja mm. Keilaniemen betonisten pihalaattojen valmistuksesta Pernon telakan rakennukseen ja toki myös sitä tavallista kesämeininkiä uimarannalla, mutta myös surua, kuten läheisten hautajaisia. Nämä kaikki on jotenkin häkellyttävää katsoa, kun samalla ymmärtää kuinka paljon elämä on muuttunut reilussa kolmessakymmenessä vuodessa. ihmiset eivät varmaankaan ole muuttuneet sisimmältään läheskään yhtä paljon kuin heidän ulkonäkönsä ja asusteensa. tää juttu ei ihan sovi tänne stillkuva osastolle, mutta kokemus oli niin VALTAISA että nyt alkaa oma kamera taas räpsymään ahkerammin ja otan varmaan videokuvaakin kun se tuolla PENillä onnistuu, niin saa sitten joskus omat kersat katsella miltä maailma näytti 2000 luvun ensimmäisellä kympillä. Kiitos ja hyvää yötä, toivottaa Harri
Vs: Melkoinen leffailta Ilo lukea, että kone meni hyvään - ja näinkin positiivisen purskeen - aiheuttavaan käyttöön! -t
Vs: Melkoinen leffailta Poikani katseli kerran kaitafilmiä itsestäni mökkilaiturilta - kuvattu noin 35 vuotta sitten - ja luuli, että hänpä itse siinä onkimassa! Kyllä niistä elämyksiä saa. Kaitafilmit on siitä kivoja, että ne ei ole liian pitkiä. Ja kolmeminuuttisen pystyy käsikirjoittamaan päässään. Ei noiden digivideoiden editointiin riitä kenenkään aika. Saako projektorin lamppuja vielä jostain? Pitäisi varmaan ostaa varuiksi.
Vs: Melkoinen leffailta Muistojen flashbackit ovat hienoja. Jo oman kuvaushistorian alkupuolen kuvia skannaillessa 1. kerran negoista tuli monia muistoja mieleen sieltä elämänsä ekalta kymmeneltä vuodelta, eli reilun 20 vuoden takaa, mutta se oli pientä siihen nähden mitä tässä syksyllä tapahtui. Tässä tänä syksynä kävi niin että muutaman mutkan kautta tulin selvittäneeksi, mitä tässä kuvassa näkyvälle Minille kuuluu nykyään. (ja kyllä kyllä, se on allekirjoittanut joka 4 vuotiaana poseaa '75 mallisen Deluxe Special koirankopin sivustalla kesällä 1983 Kilpisjärven retkeilykeskuksen pihassa. Saanalle noustiin 1. kerran tuolloin, suklaata paloi ja kärsivällisyyttä kysyttiin, mutta molempiin suuntiin kävelin itse, kantaa ei kuulema tarvinnut. Liekkö siittä lähtöisin jo tämä joka keväinen palo lappiin...) Kuinka ollakkaan auto on edelleen hengissä. Hetken jo elättelin toiveita siittä että ostaisin auton takaisin kotiin, mutta niin se elämä vaan heittelee ja tuo budjetti menee nyt aivan johonkin muuhun. (ja kyllä syö miestä!) Laittoakin se olisi vaatinut, mutta tuon kohdalla sitä aikaa varmaan olisi sitten löytynytkin. Tässä auto nykyasussaan: http://sefi.dyndns.org/~nappe1/dc.net/mini/PB140025.jpg Kaikesta huolimatta, oli se hienoa sentään nähdä 26 vuoden tauon jälkeen.