Vs: Koudelka sitten luopui filmistä Jos esimerkiksi kuvaamani neliö ei toimi neliönä, jollaiseksi sen alunperin kuvaushetkellä tarkoitin pidän kuvaa totta kai epäonnistuneena. Joskus harvoin alennun pelastamaan mitä pelastettavissa on ja kroppaan neliön esimerkiksi suorakulmioksi mutta ei sitä voi millään tavalla onnistumiseksi kutsua. Ok, no takuulla löytyy sellaisiakin valokuvaajia, jotka räpsivät kovasti kuvia ja sitten kotona tietokoneen ruudulla niitä sitten kroppailevat ja yrittävät löytää kuvistaan jotakin sommitelmien kaltaista. Itse en kuitenkaan välttämättä kehuskelisi julkisesti tällaisella työskentelytavalla, en vaikka olisin Koudelka.
Vs: Koudelka sitten luopui filmistä Ai että noin. Minä en tunnusta olevani kovinkaan kova räpsijä, vaikka rajaankin kuviani usein. Nytkin olen tekemässä näyttelyyn rajattuja maisemakuvia. Ei ole rahaa kehystää, joten hain kiviveistämöltä epämääräisen muotoisia jätepaloja, joihin pohjustan kuvani. Kehtaan jopa kehuskella täällä moisella synninteolla. Kapa
Vs: Koudelka sitten luopui filmistä Formulavarikolla ei muita olekaan kuin epäonnistujia, jätkät aika harvoin tekevät niin kuin kuvittelivat. Pänkkäpäisyys on toki hyve, jos ei muualla niin Suomessa.
Vs: Koudelka sitten luopui filmistä Miellyttävä keskustelu. Digi vs filmi, kukaan ei kyllästy koskaan. Sitten kun saadaan vielä näitä käännynnäiskertomuksia, joissa joku ikänsä yhdellä tavalla tehnyt näkee valon ja siirtyy toiseen leiriin niin johan on ainekset sivistyneeseen keskusteluun. Mutta näinpä tämän kait pitää mennä. Koko ikänsä filmille kuvaavat kyllästyvät vaivaan ja kääntyvät kevyen digitaalisuuden kannattajiksi --- ja lapsuudesta asti tietokoneiden ja digitaalisen kanssa pelanneet toteavat, että ei enempää pikseleitä ja muistikortteja minulle. Ja jostain sitä keskusteluakin on saatava aikaiseksi. Jos digivsfilmiä ei olisi, joutuisimme varmaan riitelemään vain kamera- ja muistikorttimerkkien paremmuudesta...
Vs: Koudelka sitten luopui filmistä Toki jos asetat tavoitteesi ja itse toteat epäonnistuneesi, niin empä kyseenalaistaisi arviotasi. Asetelmaa voi miettiä ja hioa pitkäänkin. Onko runoilijan säkeet huonoja, jos ne ei ole syntyneet nopeana tajunnanvirtana. Jos vaikka seuraavat säkeet oivaltavat tarkistamaan jonkin edellisen muotoa. Onko korjattu teos aina huonompi. Onko kyseessä persoonaan liittyvä luovan nopeuden ja lahjakkuuden ehdoton ehto. Tai määritelläänko taiteen arvo työhuoneen Fen sui anlyysin kautta. Harmittaako joutua jakamaan menestystä vain 'esillänäkyvän' kuvan kautta. Älä huoli, noinhan se menee. Linnunrataan ei liftareita huolita. Tuntemattomia tienvarsitaiteilijoita, poistuvia komeettoja, kylläkin. t. manual
Vs: Koudelka sitten luopui filmistä Mistä arvelet, että jokainen muu tarkoittaa kuvansa kuvaushetkellä juuri sen kokoiseksi kuin kameran valmistaneen yhtiön suunnitteluhuoneessa on ko laitteen kuvakooksi määritelty? Tai että ihminen ei pysty ajattelemaan kompositiota muutoin kuin etsimen rajojen mukaan? Ja että jos mielessä on muunkokoisia kuvia siitä seuraa että kuvia "räpsitään" hallitsemattomasti ja sitten sekaannuksen vallassa yritetään jotain saada aikaiseksi? EDIT: sitten vielä tuo valokuvauksessa niin yleinen mystifiointi: mikä tekee laukaisimen painohetken näkemyksestä niin arvokkaan, ettei sen jälkeen syntyneillä ajatuksilla kuvasta olisi tai voisi olla mielekästä sisältöä?
Vs: Koudelka sitten luopui filmistä Kyllähän taidemaalaritkin kuvaa maalatessaan purkavat kehyksiä ja leikkelevät taulujaan uuteen muotoon
Vs: Koudelka sitten luopui filmistä Ansel Adams rajasi kuvansa jälkikäteen vedospaperin mukaiseksi. Tylyä.
Vs: Koudelka sitten luopui filmistä Jos vaivattomuus olisi prioritettina, niin ilman muuta kuvaisin filmille ;-)
Vs: Koudelka sitten luopui filmistä Nyt kun vanhemmiten alkaa muisti heikentyä, niin autatko ja kerrot, mikä olikaan taulujen stantardi koko ja sivusuhde? Tauluthan on tietysti aina tehty niin, että jokainen tehty viiva jää näkyviin ja lopulliseksi, muutenhan kyseessä olisi epäonnistuminen. no joo, tämä on tietysti jo ylimääräistä...
Vs: Koudelka sitten luopui filmistä Kyllä se kangas on raamille pingotettu ja pohjustettu jo ennen maalaamista, joten pitää siinä kuvaa visualisoidessa olla jo valmiiksi valittuna oikea formaatti ja sommittelu. Siinä mielessä useimpia kameroita joustavampaa toki, että maalaajalla voi olla useita eri muotoisia pohjia valmiina odottamassa inspiraatiota. Harvalla on kameraa jolla voi kuvata eri formaatteihin - käytännössä ison koon kameraa erilaisin perin varustettuna (digissä se on näemmä kiellettyä, koska se lasketaan jostakin syystä rajaamiseksi vaikka jo kuvausvaiheessa olisikin rajausmaskit)
Vs: Koudelka sitten luopui filmistä Tämähän on juuri se pointti että kun voi etukäteen valita vapaasti formaatin ja todellisuuden rajoittamatta sijoittaa elementit kuva-alalle, ei varmaan enää ihan mahdottomia rajauksia tarvitse. Toisaalta kun kuvan perusformaatti on annettu laitetta ostaessa ja elementit sijaitsevat "sattumanvaraisesti" maailmaan heitettynä on enemmän kuin todennäköistä, että kuvan rajaamiselle on esteettiset perusteet.