Larsson tervehtii, rouvan helyt pitäisi kuvata vakuutusta varten, ja ajattelin hyödyntää nakituksen oppimiskokemuksena. Jotain löysin haulla tältä palstalta, ja googlella vähän yleistä makroilua, mutta jos olisi simppeliä vinkkiä ja oikopolkua tarjolla, ettei tarvitse kaikkea kantapään kautta oppia, olisin kiitollinen. Myös linkitykset tiedon lähteille ovat tervetulleita. Eli mihin valoja (käytössä pöytälamppua ja muuta mitä kotoa löytyy: valkoista paperia, tummaa kangasta jne.). Korut heijastavat, joten miten kannattaa valoja asentaa, ja koska ei ole salamapiuhoja niin käytänkö suoraa (softattua) salamaa vai kotivalaisimia vai molempia? Käytössä 70-200mm F/2.8 [xyz] macro, salama, johon bouncer-viritelmiä, jalusta, ja mitä nyt heijastimiksi kotoa löytyy. Sulkeudun suosioonne, Larssoni edit. jalusta unohtui mainita
Vs: korujen kuvaaminen http://www.strobist.blogspot.com/2006/0 ... tudio.html"]http://www.strobist.blogspot.com/2006/07/how-to-diy-10-macro-photo-studio.html Jos oikein intoilis, niin tollasen rakentais.
Vs: korujen kuvaaminen Valaistushan on se ongelma korujen kuvaamisessa, samoin terävyysalueen hallinta. Kuvauskalustona kannattaais käyttää digikameraa johon saa makron kiinni ja jota voi säätää PC:llä. Rajaus ja tarkennus joudutaan tekemään käsin mutta jos kamera pystyy siirtmään kuvat esim. USB:llä PC:lle, on helppo säätää valotus kohdalleen ja katsoa että tarkennus on oikein. Isoilla suurennoksilla alkaa makrojen tarkennustason säätökin käydä työstä. Kodakin julkaisu CLOSE-UP PHOTOGRAPHY selvittää myös korujen valaistusta (Kodak Technical Publication N-12A). Itse käytin kuvatessani yli sata erillaista kohdetta kahta pientä salamaa joissa oli manuaali tehonsäätö 1-1/128 asti. Tarvittavia diffuusioelementtejä tein A4-paperiarkeista (halpaa kopiopaperia) ja leikkasin haluttuja muotoja ja liimasin muutamalla pisaralla pikaliimaa virityksen kasaan. Ohessa yks kuva (resoluutio on matala, koska taululle ei "mahdu" Kalusto: Canon 10D, Sigma 105mm makro, kaksi käsisalamaa manuaalilla, jalusta oli järeän suurennuskoneen tolppa ja Manfrotton superclamp. Kodakin ns. architectural ligthning, Canonin softa PC:ssä, aluperäinen kuva CRW (Canon Raw). Kuva on korjamaton, muutettu vain JPG:ksi ja tarkkuutta pudotettu.
Vs: korujen kuvaaminen Ja jos oikein laiskuus iskee, niin läpiampuva varjo tahi softboks sopivasti..mm. nikonistien blogissa erinäisiä tuotekuvia vedetty sillä tavalla. Tuon laatikon avulla pääsee tosin helpommalla, kun ei hirveästi tarvi heijastuksia miettiä.
Vs: korujen kuvaaminen Kiitokset Jus_si ja iipponen. Tein jo boksin, kahvinkeittimen laatikosta. Aloittelen tässä valotestauksia, mutta varsinainen kuvaus jäänee vielä tältä päivältä. iippo: miksi kameraa pitäisi säätää pc:llä? Käytössä ei ole profivehjettä, mutta canon 400d. Näkee siitä onko joku terävä tai ei, tai jos ei näy niin voi kuvata uudestaan. Suurin ongelma lienee nyt se, että ei ole mitään salamasynkkavehkeitä. Ehkä koitan omituista konstia, jota käytin taannoin jossain pulloviiniäjamakroasähläämään-projektissa: foliota kameran oman räpsysalaman eteen sillä tavalla, että se ei valota itse kohdetta. Salama lävähtää sitten orjana. Vaihtoehtoisia keinoja otetaan vastaan, mikäli löytyy... Jatkamme projektia. Lisäkommentit ovat tietysti tervetulleita.
Vs: korujen kuvaaminen Isolta PC:n ruudulta on helpompi katsoa onko kuva ok (mielummin Raw-kuva). Jos jalusta on hutera, voi tarkennus hypätä pois paikaltaan kun säätää aukkoa. Säätö on PC:llä helpompi (jos kamera tottelee). Ite käytin synkkakaapelia toiseen salamaan ja toinen laukesi halvalla Soligorin optisella orjalla. Se miten tarkasti tarkennus on saatava kohdalleen riippuu tietysti suurennussuhteesta ja kohteesta. Eli se, miten paljon näkee vaivaa, riippuu tietysti siitä, miten hyvää laatua haluaa. Katsele postilaatikkoon jaeltuja korumainoksia, niin huomaat että usein osa korusta on palanut puhki (ei mitään informaatiota) tai on tapahtunut liian "voimakas heijastus" (liian iso osa on ihan musta). Esim kultakoruille voi vähentää puhkipalamista käyttämällä kullankeltaista taustakangasta joka antaa avistuksen keltaista valoa paikkoihin jotka muuten olisivat puhkipalaneita. Tietysti Photoshopilla voi korjailla jos hermot riittää. Yleensä kannattaa yrittää rajoittaa heijastusten kokoa mutta se vaatii kokeilua. Teoriassa mitä pienempi valolähde, sitä pienempi heijastus mutta liian jyrkkä valaistuskin on pahasta joten kokeile, se on digillä halpaa.
Vs: korujen kuvaaminen Helpoimmalla pääset kun kuskaat ne vakuutusyhtiöön ja sanot "tossa on" kuvatkaa, jos on tarpeen. (eihän vakuutusyhtiökään tee sulle mitään ilmaiseksi, miksi sinä tekisit niille?) Voi olla "tuskainen"tie perille. Riippuu tietysti sitten siitä millaista laatua kuvien pitää olla. Vakuutusyhtiölle riittää ns. kamerakännykuva, josta selviää edes vähän muotoa ja rakennetta. Ei välttämättä vaadi intoilua, vaan vähän paskarteluataitoa ja vaivaa. Idea ja toteutus aikalailla dueno.
Vs: korujen kuvaaminen Huvikseni. Tuskaa on elämä. Kuvien pitää olla juurikin sellaista laatua, että ne miellyttävät itseäni. Vakuutusyhtiön esteettinen silmä ei ole ensimmäinen huolenaiheeni. Näpräilen näitä helymakroja kun kerran vettä sataa eikä keksi muutakaan kuvattavaa. Ja kun rouva käski.