Vs: Lähdössä Poistun paikalta... häviän pimeään... elämän virran päätepiste... Joskus muulloin tämä kuva olisi jäänyt ilman kommenttia, mutta kyllä tämä juuri tähän ajankohtaan antaa ajattelemisen aihetta. Tykkään kuvasta
Vs: Lähdössä Kyllä toimii monellakin tasolla,mielestäni. Olenkin pohtinut, miltä näyttää tämäntyylinen kuva näin toteutettuna. Yleensä näitä näkee keskisommitelmana, täälläkin oli sellainen hieno kuva vähän aikaa sitten. Mutta tämä toimii mielestäni yhtä hyvin, kenties paremmin. Tämä on ajatuksella (tai luontaisella vaistolla) hienosti sommiteltu. Kulkija on tässä kohtaa oikealla, mutta kun asfaltoitu tien pätkä loppuu, niin tie jatkuukin kapeampana vasemmalla eteen päin. Hienosti oivallettu. Tämä sommittelullinen oivallus herättää ilman tällaista analyysiä monia mielleyhtymiä, joita en kuitenkaa tässä ala selittämään. Totean vain valokuvalliset ansiot. Valoitus on hyvä, koska taustalla näkyy puiden runkoja hieman, mikä luo hyvään kuvaan vielä lisää syvyysvaikutelmaa. T Jukka
Vs: Lähdössä Kysessä on pieni Punahilkka -tyttönen. Äiti on varoitellut häntä menemästä yksin synkkään metsään, mutta tyttö ei tottele...Hän kokee metsän kohtalokseen ja siksi on askeleensakin vakaa ja suunta selvillä. Toisaalta, kampauksensa viittaisi siihen että hän onkin Kultakutri, jolla onpa treffit kolmen karhun talolla kanssansa... 'Kuka on nukkunut vuoteessani?' kysyy äitikarhu. 'Minä ja isäkarhu', vastaa kultakutri. Vai olisiko kyseessä sittenkin Kerttu, joka on hukannut Hannun suden suuhun ja siksi tallustaa yksin piparitaloa kohden? No, sadut sikseen! Tyttö on Kyllikki Saari nimeltään ja hänellä on elinaikaa 55 min.
Vs: Lähdössä Tätä synkempää kuvaa ei olekaan... * Lähtö ei tapahdu pois parempaan, vaan symbolisen ihmisten alueen päättymisen jälkeen on edessä musta metsä * Halla eli kalma on tuonut merkkinsä oksiin * Nainen on pukeutunut mustiin ja hiukset äkillisesti vaalenneet ja vihertyneet - vihreä on ihmisessä, ihossa ja hiuksissa elämän vastaväri ...Kyllikki Saari hän on.