Maailma muuttuu, mutta kenen ehdoilla ja kenen hyväksi? On typerää ajatella, että firmat jotenkin ajattelisivat aina kuluttajan tai kestävän kehityksen etua tuotteita kehitellessään. Niillähän ei, kuten itse sanoit, ole muuta motiivia kuin tahkota mahdollisimman paljon rahaa. Teknologian kehityksen ottaminen lähtökohtaisesti positiivisena, kaiken parantavana asiana kyseenalaistamatta on idioottimaista ja lisäksi omien etujensa huonoa valvontaa. Kuluttajalla on valta päättää, mikä myy. Firmoilla tosin on tehokkaat markkinointirattaat, jotka teknologiapornollaan varsinkin nykyilmapiirissä ohjaavat (ainakin helpoimmat) pikku kuluttajamuurahaiset ostamaan jos minkälaista skeidaa, koska "maailma muuttuu" ja "kehitys kehittyy" - "ei voida jäädä paikoilleen". Olet ymmärtänyt väärin. Digi- ja filmikuvaus ovat kaksi eri mediaa, joista kummallakin on omat fiiliksensä ja perustellut tarkoituksensa. Plus se tosiasia, että toimivia, digikameroita käyttökelpoisempia kameroita tulee maailmassa olemaan nykykehitykselläkin vielä kymmeniä vuosia, tavaravuoren kasvattaminen on jo sinällään älytöntä. Vaikka totutusta systeemistä onkin joskus hankala siirtyä uuteen, ei filmikuvauksen puolesta puhuminen ole pelkkää änkyröintiä. Mielestäni tämänlainen teknologiarunkkaus laittaa kommenttisi omaan arvoonsa. EDIT: BBCode-korjaus
Rupes vaan hetkellisesti vituttaan, ja päättelin, että jos linsseilleen ei saa asiallista runkoa digipuolelta, niin pakkohan se on filmissä pysyä. Digiin siirtyminen kun merkitsisi kohdallani Sonyn runkoihin siirtymistä, nääs. Nykyisellä linssivalikoimallani. Joten päätin jatkaa kapinaa entistä sinnikkäämmin. Kyllä mä digin hyvät puolet tunnustan, ei siinä mitään. Mutta aika hiljaselta toisinaan näyttää, että kuitenkaan (vielä) siirtyisin.
Tuota kun oikeasti mietit, niin sehän on yhtä kuin... halvempia ja parempia kameroita ? Ei kilpailijat voi enää katsoa vierestä, kun uusi tulokas tulee ja vie markkinat. Jollei C ja N pysty vastaamaan kilpailukykyisillä hinnoilla (esim 5D jonnekin 20D:n hintatasoon) niin viekööt Sony markkinat. Eikös Sony aika pitkälti ole tehnyt kennoja näihin kameroihin jo tätänykyä ?
Niin no jos ne oikeesti saa järkevää kamaa aikaseks järkevällä hinnalla. Mutta kuulosti vaan se sananmuoto siltä, että halpoja kameroita massoille vaan - joka jannulle dslr kotiin. Vai mistähän muualta ne sen "massan" asiakkaita kaivaa? Tietty jos ne saa kaikki filmiurpot hulluina kaupoille .
Kyllä, ne kaivaa sen synergiahyödystä.. eli niillä on jo osaamista sellaislta aloilta, mistä tarvii ja KM:llä on tuosta järkkätekniikasta optiikoineen ja kennopatentteineen. Vielä kun ne pitää tuon linssivalmistajan tuossa mukana, niin avot. Nää japinguon miehet tajuaa, että omassa talossa tehty työ on halvempaa kuin toisessa talossa... siksi ne ei välttämättä halua ulkoistaa kaikkea ja ottaa vielä 1:tä välikättä siihen pienentämään ansioita. Tuo strategia on varmsti joku 5-10v suunnitelma ja sitä tehdään isolla budjetilla, hyvin mainostettuna, kuten kuuluu... enkä usko, että kovin montaa floppia puhtaalta pöydältä D-SLR markkinoille lähtevän mallistoon mahtuu ennen kun voi pistää pillit pussiin. Tuskin ne keskikoon periä rupee kovin äkkiseltään tekemään =) Eli suurin tekijä on kehityksen rahat, Sonyllä on ja KM:llä ei. SLR-teknologia ja kokemus niillä on, Sonyllä ei.... eli pistetään hynttyyt yhteen niin on molemmat. Eli älä Kaarne heti luovuta, saattoi olla KM:n omistajalle vain erittäin hyvä uutinen ja minun mielestä koko D-SLR sarjan kilpailulle.. nimittäin ei ole tervettä maksaa 4500€ digirungosta ja kilpailu siirtyy aina hinta-aleen.
Silti tekee vähän mieli murista. Murmurmur. Ostan sen keskikoon kamerankin, niin saanpahan taas lisää argumentteja digiä vastaan .
Eikä tarvitse vielä edes kapinoida. Tosiasiahan on, että esim. mustavalkohommissa filmiä on aika vaikea päihittää, jos halutaan laatuprinttejä. Valtaosalla nykyisen buumin digikuvaajista ei ole pienintäkään aavistusta, mitä pimiössä saa aikaiseksi. Laatukriteerit ovat romahtaneet. Ruudulta tuijotetaan jotain testikuvia ja ihastellaan laatua. Voi sentään, lapsellista. Sitten, kun kaikilla on 7 harmaasävymustetta käyttävä, A2 kokoon tulostava Epson tms. printteri, tilanne voi hieman muuttua. Päästään ehkä nykyisen, analogisen tekniikan tasolle kuvanlaadussa - arkistointikelpoisuus on sitten toinen juttu. Mutta sitä päivää saadaan vielä odottaa.
Ihan sivuhuomautuksen tuohon Sony spekulaatioon: Sony on tehnyt huippulaadun prosumer digivideokameroita todella pitkään. Optiikasta ja kennoista siis on varmasti konsernissa jo valmiiksi jonkinlainen visio. Onhan lafka valmistanut myös palikkamalleja kotivideointiin, mutta onko sekään kovin paha asia. Oman elämän dokumentointi on kuitenkin laajoillekkin kansanosille tärkeää.
Canon ja Nikon ovat sitten se toinen puoli? Onneksi sentään on tämä voitolla kameroita valmistava puolisko, ettei tarvitse talouden perusperiaatteita mennä muuttamaan. Näinpä, vaikka joillekkin se tuntuukin olevan käsittämättömän vaikea ymmärtää. Uskon edelleen, että Canon pystyy tarvittaessa laskemaan kameroidensa hintaa huomattavasti, jos tarve vain niin vaatii. Nyt tätä tarvetta ei ole. Jos Sony siis alkaa valtaamaan markkinoita, niin eiköhän 5D:n hinta tipahda melkoisella vauhdilla. Tosin Canonilla varmaan muitakin ässiä hihassa, jolla se pystyy pistämään tehokkaasti vastaan. Sonyllä on se etu, että ihmiset tuntevat sen. Toki Canon on myös tunnettu, mutta tavallisille kuluttajille, jotka eivät ole perehtyneet kummemmin kameroihin, Sony saattaa olla tutumpi ja täten helpompi valinta.
On toki. Omien (ja miljoonien muiden tyytyväisten) linssieni käyttökelpoisuuden ja arvon puolesta mä eniten pelkäänkin. Ettei vakavammat näppäilijät saa kunnon kamaa. Ja soisi peruspulliaisillekin myytävän edes jokseenkin säädyllistä kamaa, mitä nykyvemepeleet yleensä eivät suinkaan ole. Käyttöikä, käytettävyys, korjattavuus jne.
Kapitalismin perusajatus= Jokainen omaa etuaan ajamalla ajaa yhteistä etua. Jos kuluttaja on typerys, niin kautta historian typerykseltä on rahat viety. Eilen, tänään ja huomenna. Eli mikään ei ole muuttunut, eikä muutu. Näin teen päivittäin. Fiilis? Jos fiiliksen voi kaupallistaa niin fiiliksellä on arvoa markkinoinnissa (brandi). Kuitenkaan muutaman menneisyyteen jämähtäneen filmiänkyrän "fiilis" ei riitä maksamaan työntekijöiden palkkoja. Työtekijöille tulee nälkä, koska filmiänkyröiden "fiiliksessä" ei ole kaloreita. Kun taannoin ostin ensimmäisen digikameran tammikuun alussa 2000, vein kahden viikon kuvaamisen jälkeen koko filmikalustoni myyntin Helsingin Malminrinteessä liikettään pitävän herran hoiviin. Kyselin hänen asennettaa digikameroihin. "Leluja, hetken muotioikku, parin vuoden kuluttua kaikki taas kuvaavat filmille." Mies oli aivan pihalla, menneisyyden sokaisema typerys. ??? En ymmärrä. Perusteluja kaivataan. Olen kasvanut perheessä, joka sai toimeentulonsa laitteiden, painolevyjen, -filmien, filminkehityskemikalien myynnistä kirjapainoihin. Minulle on turha tulla selittämään mitään filmikuvaamisen ympäristöystävällisyydestä. Höpö, höpö. Tämä on juuri asian ydin. Muutosvastarintainen myöhäinen seurailija, joka haikailee menneisyyttä, kokien nykyisyyden vaaralliseksi, on yksi osa meistä kuluttajista. Kun em. joukko pääsee puikkoihin käy meille kuten on käynyt kaikille kadonneille imperiumeille on käynyt. Jokaiselle meistä on tuttu ihminen jolle kännykkä, tai tietokone on saatanasta. Heille kaikki uusi on pelottavaa. Heillä ei ole mitään halua opetella käyttämään niitä, he eivät ole kiinnostuneita miten em laitteet voisivat helpottaa tai parantaa heidän elämänlaatua. Kun tälläinen myöhäinen seurailija on kuvaamassa filmikameransa kanssa jossain, jossa paikalliset ihmiset eivät halua että heitä kuvataan, koska he pelkäävät että kuvaaja varastaa heidän sielunsa, ei hän ymmärrä paikallisten asennetta, kommentoiden asiaa humoristisesti muille filmiänkyröille palattuaan suomeen.
Höpö, höpö, ja vielä höpö Tulee ihan mieleen cd-levyn "ylivertaisuus" lp-levyyn verrattuna. Toistaiseksi ei ole onnistunut, eikä sillä standardilla tulekaan. Silloin, kun mun vuotuiset kaksi hyvää mustavalkoista kuvaa saadaan parempilaatuisena printtinä aikaiseksi diginä, tehdään heti kaupat. Edellyttäen, että laitteen hinta on kohtuullinen, erityisesti vastaavaan filmisysteemiin verrattuna. Tai siis, jos on parempi, niin kai siitä voi maksaa enemmänkin. Sitä päivää pitää vielä odottaa. Luultavasti aika kauan.
Hifiänkyröinti on aivan sama asia kuin filmiänkyröinti. Hifiänkyrä on kiintynyt vinyylin rahinaan ja naksahteluihin, kuten filmiänkyrä kuvan kohinaan. Nyt ei ole kysymys ääneenlaadusta, vaan fiiliksestä. Fiiliksestä, kun on ensimmäisen kerran saanut reunaa, ja taustalla on rahisten soinut Whole lotta love. Nyt kun verisuonet on tukossa, eikä enää ota eteen ja elämä tukan kanssa on takana, häsbiin hakeutuu tutun rahinan pariin, jotta saisi edes murusen vanhasta fiiliksestä takaisin. Vittumaista on myös kun 5000 markka maksaneen levysoittimen, 7000 markan äänivarren, ja 1500 markan äänirasian korvasi 2000 maksanut CD-soitin, joka vielä kaiken lisäksi toisti äänen paljon puhtaammin, eihän sitä kestä Erkkikään. Jollekin riittää että saa katsella kahta onnistunutta mustavalkoprinttiään kuukausitolkulla. Joku toinen haikailee jospa kaikki olisi kuten ennen. Joku toinen pitkästyisi moisesta. Jollekin kuvien printtaminen on toissijaista. Hän tykkää katsella värikuvia 30" näytöstä varsinkin kun painetun kuvan väriavaruus on niin rajoitettu.
Kännykkä on välillä saatanasta, tietokone hyvin usein. Tietokone kuvankäsittelyssä on tosi saatanasta ja digicamera + tietokone yhdistelmä on täydellisen saatanasta! Nimim. "Digillä aloittanut äärimmäisen tyytyväinen valokuvauksen harrastaja joka on onnistunut vähentämään valokuvausharrastuksessaan tietokoneen (+ muun digitaalisen välineistön) käytön niin minimiin kuin vain mahdollista."
Hienoa, että cd:n ääni riittää ja tartuit aiheeseen. Harmi, että minä ja moni tuttuni olisi toivonut parempaa. Mun demot lp:n ylivoimaisuudesta on toistaiseksi toiminut sataprosenttisesti. Oikeastaan lp-levy on käsittämättömän hieno tallennusformaatti. Levylautaselle 50/60-luvun RCA/Decca/Mercury klassinen äänite ja homma on siinä. Myöhemmin äänitettiin kieltämättä huonommin. Ja toi ikuinen valitus napsuista ja rahinoista voidaan unohtaa. Hyvillä laitteilla ja pestyillä levyillä niitä ei ole olemassa. Piste. Kannattaa hankkia paremmat kamat ja levynpesukone. Valitettavasti vaan esittämäsi hinnat ovat pahasti alakanttiin. Silti, jos omistaa tuhansia lp-levyjä, investointi saattaa hyvinkin kannattaa. Valokuvista sen verran, että jos niitä katsellaan 30" näytöltä, niin ok, olen samaa mieltä - ihan sama, miten ne tehdään. Mikäs se resoluutio ois? 2560 x 1600 pikseliä? Ja voihan ne heijastaa XGA-projektorilla seinällekin. Kaikki tietää mitä siitä tulee. Koska mitään oikeita vastaväitteitä ei esitetty, voinen kuitenkin tulkita niin, että olen oikeassa Eli jos kyllästymisenkin uhalla haluaa pari printtiä vuodessa seinälle katseltavaksi, ne kannattaa kuvata filmille ja tehdä pimiössä! Siis "printata", homma jota on tehty vuosisatoja ja tehdään tulevaisuudessakin. Ties vaikka tässä pakkasessa pian loppuis sähkökin eli kynttilät päälle ja seinän viereen tiirailemaan taidetta.
Ostin syksyllä uuden vinyylisoittimen. Pakettiin kuului pyöritin, varsi ja rasia. Ei maksanut lähellekään 13500 markkaa, mutta reilusti enemmän kuin Sinarin 4x5-kamera. Ei ole minkäänlaista rahinaa eikä kohinaa, vain puhdas ääni. Vaihtoehtona levysoittimen ostolle olisi ollut musiikin kuuntelun lopettaminen, sillä kaikkea musiikkia ei saa CD:nä. Hyviä CD-soittimia ei taida saada alle 500 euron, sen sijaan hyviä vinyylisoittimia saa. Jos rahaa on jäljellä eikä enää ota eteen, kannattaa tekemisen puutteessa lähteä vaikka avaruusmatkalle! Maailmassa on myytynä miljoonia vinyylilevyjä. Niiden tuhoaminen olisi pääoman tuhlausta. Ennemmin kannattaa ostaa uusia soittimia. Maailmassa on myytynä miljoonia filmikameroita. Niiden tuhoaminen olisi pääoman tuhlausta. Ennemmin kannattaa ostaa lisää filmiä.
Eikä tässä vielä kaikki. CD on formaattina kuollut, ja kuopattu, mennyttä aikaa. Kaikki musiikkini (+500 CD:tä) on pakattuna MPEG-4 (AAC) muotoon. Huomaanko pakkauksen kun kuuntelen musiikkia? Klassisessa musiikissa joskus, muussa musiikissa tuskin koskaan. Silti pakkauksen edut ovat kiistattomat. En ole paikkaan sidottu, pystyn kuljettamaan kaiken musiikkini mukanani olin sitten autossa, maailmalla, lentokonessa. Löydän hetkessä juuri sen biisin, jonka haluan kuunnella... jne. Hifiänkyrän ja musiikinkuuntelijan ero on sama kun kalustorunkkarin ja valokuvaajan ero. Kalustorunkkari nauttii optiikan terävästä piirrosta nurkassa. Hänelle valokuvan arvo korreloi sen teknisen tason kanssa, valokuvaajan katsoessa kokonaisuutta.
Pistäs nyt Adele niitä huippunäytöllä säädettyjä digitaali-ihmeitä esille, että me filmillekin kuvaajat nähdään niiden ääretön väriloisto kaikessa ihanuudessaan... ihan vaan kun tuo Ilfochrome tuossa seinällä tuntuu niin vitun tuhnulta. Mä raapasen kaikki 10bit tähän näyttöön (kuten siinä jo on), voin vieläpä suurentaa reson niin isoksi, kuin tähän 21" rehkileeseen mahtuu. PS. Digi on ihan kiva, omassa käyttökohteissaan. Se on lehti-/mainoskuvaajan työkalu parhaimmillaan, käsiteltävyyden ja nopeuden suhteen ylivoimainen. Helppo se ei ole, jos laadukkaaseen painojälkeen pyrkii. Mutta on monta kohdetta (varsinkin harrastajalle, joka ei elä tällä touhulla), jossa se ei filmiä voita... vielä. Tulevaisuus on digitaalinen, mutta onko se digitaalinen still-kuva...sitä epäilen.