Vs: Sr2 Paikallaan valettujen lautamuottien linjat vie syvemmälle kuvaan, kunnes vastaan tulee pakopistettä häiritsevää mainontaa (puolikkaalla logolla). Ois kestäny pykälää pitempääkin valotusaikaa, ja pavlovin omainen altistuminen vois toimia jopa tehokkaammin (vrt. junat kulkee nopeemmin, vaikkei tässä sen kiireempää kuuluis ollakkaan). Raskasta ympäristöä raskaalle kalustolle. Poikaviettien märklin uni, ei silti mikään "aito" italialainen pendoliino, vaikka kihelmöivän punaista vähän vilautteleekin. Lumikinosta muistuttava graffiti (vasemmalla). Varsinkin etelästä paistava aurinko muotoilee näinä päivinä (pohjoispuolen) tien penkkoja mielenkiintoisesti, lumensekainen tummempi kiviaines sulattaa tienreunaa _piikikkäästi_ (lisäten jo kohta öisin jäätyviä valumiaan). Toistuvassa harmaudessa, jalostetussa sorassa, sun muissa risukoissa on piilotettua potentiaalia. Holistinen sisältö ei avaudu kiireellä. Kuvan yläpuolella menee tie, junassa menee matkustajia, sillan alla kulkeminen (jopa asuminen) kuvastaa hierarkiaa, aurinko ei paista sillan alle, toisaalta, maalliset rikkaudet piileskelevät maaperässä. Lumisesta talvesta huolimatta junat eivät myöhästelleet. Kaikki on tässä ja nyt. Arkisen kiva.