Kuvaakos porukka 3 värisuodattimen läpi mustavalkofilmille tuolla samalla tekniikalla ku 1900-luvun alkupuolella venäläinen Sergei Prokudin-Gorskii?
Tuskin kovin moni ainakaan, värifilmit kun on kehitetty ja väridia, sekä tietysti koko digitaalisen maailman mahdollisuudet. Nykyään kuvataan usean valotuksen kuvia ja saadaan laajempi valotusarvojen valikoima (HDR).. Ehkä joku haluaa toisintaa historiaa, joka myös hauskaa, on lasille ja metallille kuvaamisen uusia tulemisia nähty ja itsekin olen ollut mallina, kiehtovia ja haasteellisia - ole liikkumatta 20 sekuntia kiitos.. Lopputulos juurikin kun kuva olisi otettu 100 vuotta sitten. Arvostan heitä jotka tekniikoita uudelleen tuo takaisin ja saa aikaiseksi hienoja kuvia, kuten Raimo Dahl!
Suomessa ei varmaankaan kukaan, mutta maailmalla on jonkun verran hiilipainon harrastajia (onkohan tuo suomennos oikea, carbon print siis). Menetelmä on aika työläs, mutta tulokset upeita. Tavallista neliväripainoahan se tietysti loppupeleissä on periaatteeltaan. Carbon print - Wikipedia
Joskus (aika harvoin) on netissä myynnissä 3 värin kameroita - valo jaetaan kolmelle eri filmille... jako jonkinlaisella prismalla vai suotimilla.. Three-color camera - Camera-wiki.org - The free camera encyclopedia
Näin myös voidaan tehdä kuvatessa värillistä kumipainokuvaa varten. Tuollaistakin vielä jotkut tekevät. Helpompaa tosin on kuvata vaikka digillä väriä, ja tehdä niistä sitten värierottelufilmit.
Ja jos haluaa digillä kuvata, niin hommaa Leicalta mustavalkokennolla olevan digikameran ja suodattimet. Tuohan tekee aitoa mustavalkokuvaa.
Onkohan se nyt sittenkään oikea tie, se "aito mustavalkokuva", jos on tarkoitus päätyä värierotteluun? Mustavalkokamera ja tricolor-suodattimet.... - Vihjeenä voin kertoa, että tavallisessa digikamerassa on ne värisuodattimet jo valmiina
Asiaan vain löyhästi liittyen.... Tutkimuspuolella, etenkin avaruustutkimuksessa, vastaavia menetelmiä käytetään paljon. Kuvataan monokromaattisia kuvia eri aallonpituusalueilla, ja yhdistellään sitten niistä värikuva antamalla eri aallonpituuksien kuville eri värit. Esimerkkinä vaikkapa tuo Webb -teleskoopin tuore kuva, jossa eri infrapuna-alueen aallonpituuksille on annettu (suunnilleen) CMY-värejä. Kuvassa ei siis ole alunperin näkyvää valoa ollenkaan. Värit ovat siten kokonaan taiteellista näkemystä. Kuva on Vela -niminen tähtijärjestelmä, etäisyys 1470 valovuotta Kuva on kuvattu 24. toukokuuta 2023. Sehän tosin esittää tilannetta vuodelta 553, jolloin valo on lähtenyt liikkeelle sieltä 1470 valovuoden takaa. Kuvassa on kaksi syntyvää tähteä. Niille on annettu nimet Herbig-Haro 46 ja 47. Ne ovat vasta muutaman tuhannen vuoden ikäisiä. Täysikasvuisia (tai “aikuisia”) ne ovat muutaman miljoonan vuoden kuluttua. Syntyvät tähdet (kuvassa oranssinvalkoisen alueen keskellä) keräävät itseensä ympärillä olevaa kaasua ja pölyä. Sitten kun tähdet ovat kasvaneet täyteen kokoonsa, on kaikki kuvassa näkyvä sumu ja pöly sitoutunut niihin, ja takana olevat tähdet näkyvät (jos joku on katsomassa). Vastaavia menetelmiä käytetään satelliittikartoituksessa ja muissakin ilmakuvissa varsinkin, kun kuvataan näkyvän valon ulkopuolisilla aallonpituuksilla. (Kuva siis on Webb-teleskoopista, HH 46/47.)
Ainoa ongelma on että sieltä tulee interpoloitua kuvaa ulos, tolla MV kennolla saisi niiku oikeaa värikuvaa. Kaikki väriarvot jokaiselle pixelille, ilman sitä bayerin interpolaatiota.
Jos otat kanavan kerrallaan, saat kyllä melko interpoloimatonta kuvaa. No, vain melko - tottahan se. Väittäisin kuitenkin, että lopputuloksen kannalta ero on silmin näkymätön.
Aika näkyvä se on, siksihän meillä on pixel shiftaus kameroita. Ja eihän toi kanava kerrallaan ole interpoloimaton, koska sehän on skaalattu ylöspäin täyttääkseen se koko kennon megapixeli määrä. Ellet erikseen debäyeroi sitä siten. Tää sonyn video aika hyvin selventää ton: Jos sulla on 30Mp sensori, siitähän puuttuu 60megapixeliä dataa. Kaikki kanavat on ylöspäin skaalattu täyttääkseen se kennon kuvakoko. Kun yhdestä 30Mp kennosta taijotaan 3x30Mp dataa. Videokameroissahan on kans käytetty paljon 3 kennon ratkasuja, 3CCD ja 3CMOS. Ja käytetään vieläkin broadcast puolella. Täysin sama setuppi kuin noi tricolor LF kamerat joita välillä näkyy. Star Wars: Attack of the Clones kuvattiin täysin 3CCD Sony kameralla. En tiedä miksi se ei ole koskaan stilli digikameroiden puolelle tullut. Technicolor’s three-color leffa camera: Mitä tulee tohon varsinaiseen kysymykseen, niin mun faijja testaili tota tricolor kuvausta joskus. Se suurin ongelma tulee siinä niiden filkkojen asemoinnissa, filmi on aina vähän joustavaa... lasilevyt varmaan sopisi kaikkein parhaiten tohon puuhaan. Mutta se on suht helppoa ja varmasti ihan hauskaa puuhaa jos sitä haluaa kokeilla. Nykyisten värifilkkojen hinnoilla, jopa ehkä fiksua.
No, noita Technicolor-kameroita käytettiin ennen kuin osattiin tehdä levityskopioita värinegatiivistä. Viimeksi kait kuvattu 1955, sitten inssinörtit kehittivät menetelmän, jossa saatiin värinegasta eroteltua kopioiden painamiseen kelpaavat negat. Laatuhan niissä ei ole kummoinen nykyiseen valokuvaan verrattuna. Sen interpoloinnin merkitystä on nyt edellä hiukan liioiteltu. Onhan digikameran raakatiedostossa jokaiselle pikselille luminanssiarvo, ei niitä mistään täytetä laskennallisesti. Väriarvot toki lasketaan, mutta nykyisillä ohjelmilla se hoituu aika hyvin. Monochrome-kameroitten käytössä sitten menetetäänkin jotain, ja aika paljon: mahdollisuus eri värien kontrastin säätöön muunnoksessa. Käyrillä voidaan lisäksi säätää värikanavien kontrastiua ja luminanssia jo ennen muunnosta, muunnoksessa sitten 6 värikanavan osuutta. Mitään siitä ei voi tehdä monochromekameran tiedostosta, käyttäjän on tyytyminen jaappanilaisinsinöörin näkemykseen.
Jaa. Kävin vkl metässä. Otsalampulla katottuna rgb + näiden eri yhdistelmät oli ihan muuta kuin pimeä. Monochrome-kameroitten käytössä sitten menetetäänkin jotain, ja aika paljon: mahdollisuus eri värien kontrastin säätöön muunnoksessa. Käyrillä voidaan lisäksi säätää värikanavien kontrastiua ja luminanssia jo ennen muunnosta, muunnoksessa sitten 6 värikanavan osuutta. Mitään siitä ei voi tehdä monochromekameran tiedostosta, käyttäjän on tyytyminen jaappanilaisinsinöörin näkemykseen. Ite en ymmärrä tästä yhtään mitään. Eikö kaikessa ole tyytyminen insinöörien näkemykseen? Aika rohkeaa väittää muuta. Sanoisin.
Motris, tuo tarkoitti sitä, että värillä kuvatessa muunnoksiin värierottelussa voi itse vaikuttaa, mutta monochrome-kameralla ei voi, vaan muunnokset värierotteluun tehdään yhdellä vakiolla ja sen mukaan kun insinööri on sen miettinyt.
No sitä just tässä sanoin. Ainakaan itse en havaitse eroa. Selvennöksenä. Jonka se vaatisi, mikäli se "insinööri" olisi "oikeassa". Toisin sanoen. Ei ole olemassa mitään referenssiä. Muuta kuin (periaatteessa) yksittäisen insinöörin (ja muutaman jaa-jaan).
On. Tässä yhteydessä pakko mainita, että kukaan ei ole vielä ratkaissut tätäkään: "Jos minä maistan jonkun mansikkana, niin mistä tiedän, että toinen maistaa sen mansikkana eikä mustikkana." Hullu! on ehkä helpon vastaus. Mutta tässä on ihan lähiaikoinakin päästy eteen päin, mitä mm. näköaistimukseen tulee.
No, jos palataan alkujuurille, niin joskus maailmassa tuo kolmen värin yhdistelmä oli ainoa tapa tehdä värikuvia. Ihan ekan värivalokuvan on näyttänyt 1869 James Clerk Maxwell. Hän pyysi Thomas Suttonia (SLR-kameran keksijä) kuvaamaan kolme kuvaa käyttäen punaista, vihreää ja sinistä suodatinta. Sitten hän projisoi kuvat kolmella projektorilla käyttäen samoja suotimia. Näin saatiin värikuva aikaiseksi, tosin vain projisoituna. Siitä otti sitten 30 vuotta aikaa, ennen kuin Lumieren veljekset saivat aikaan Autochrome-kuvia käyttäen kolmella värillä värjättyjä emulsioita lasilevyillä. Eka taisi olla vuohnna 1903. Idea sinänsä ei ollut uusi. Jo Isaac Newton teki kokeita ja selosti additiivisen väriopin perusteet vuonna 1704 ilmestyneessä teoksessaan Optics. Maxwellin oivallus liittyi lähinnä kuvan aikaansaamiseen. Itsekin joskus sotien jälkeen näytin koulussa oppilaille RGB-väriopin perusteita. Kuvasin kolme diaa eri suotimilla, ja näytin sitten kuvat kolmella projektorilla päällekkäin ihan Maxwellin idean mukaisesti. Aika hyvät värit niinkin saa. Kun diat olivat värillisiä, ei projektoreille tarvinnut enää suotimia. Olin joskus kauan sitten polymeerigrafiikan kurssilla Taikissa. Sielläkin esiteltiin värigrafiikan tekoa kolmella painolaatalla. Mahdollinen, mutta hiukan vaivalloinen menetelmä sekin.
Onhan se aivan selkeä ongelma, ei pixel shiftausta turhaan kameroihin olisi jo pitkään ollut tarjolla. Ennen se oli tarjolla vain ammattipuolella. Näkyyhän tuossa Sonyn videossakin selkeästi se yleinen bayer ongelma, mikrokontastin puute. Se ongelma on siinä, että sulla ei ole mahdollisuutta koskaan saada sitä iterpoloitua dataa sieltä kuvasta ulos. Tämä näkyy aika ikävästi printeissä, koska niitä tupataan yleensä vielä skaalaaman runsaasti ylöspäin jos vähänkään suurempaa kuvaa haluaa tehdä. Tän takia filmi vieläkin toimii printeissä erittäin hyvin. Se on aika selkeä kompromissi, sillä mitään hyviä täysväri ratkaisuja digiin ei ole olemassa. Paras lienee Foveon, mutta siinä on taas omat rajoitteensa. Saa nähdä jos Sigma sais aikaiseksi joskus sen täyskennoisen Foveonin. En tiedä miksi tuota pitäisi selitellä poies, se on selkeä kompromissi ja useimmat hyväksyvät sen. Kuten sinäkin taidat, mutta ei se sitä kompromissia poista. Itse käytän nykyään kompromissi ratkaisuna trilineaarista skanneriperää, saa sen kaiken datan mutta ei sillä mitään liikkuvaa kuvata. Mutta jälki on huomattavasti parempaa kuin mikään bayer kenno tuottaa. Kaikki valinnat loppupeleistä ovat kompromisseja johonkin suuntaan, sitä pitää vain valita millä on itselle merkitystä. Sit jos pitää kuvata jotain liikkuvaa, niin sitten filkalle.