Jos on hyväihoinen naikkonen ja tietyn tyylinen kuva, niin kyllä sitäkin voi pienillä valoilla valaista. ”Naisvalo”, varjo leveämmällä kameraan näkyvällä poskella on aika helppo valaista. ”Miesvalo”, varjo kapeammalla ei kameraanpäin näkyvällä poskella on vaikeampi, jos vielä valaisee sen niin ettei korvanseutu oo kuvan vaalein kohta. Tässä tyylissä mallin pään pitää olla oikeassa asennossa valoihin nähden, ja heti kun malli kääntää päätä niin pitää valoja kiikuttaa pitkin studiota oikealle paikalleen. Hyvistä ja synkassa olevista ohjausvaloista on tässä suuri apu. Joskus kun oikein sattuu tämä onnistumaan….niin kuvaaminen tuntuu hyvin palkitsevalta. Joidenkin säpsyjen mallien kanssa ei sitten meinaa onnistua
Naisilla hiukset usein peittävät sen korvan. Usein se on ongelmakin: kasvot on vahvasti puuteroitu ja meikattu, mutta korva loistaa "punaisena kuin sianpillu pakkasella", vanhaa hämäläistä sanontaa lainatakseni. Niitä joutuu kyllä shoppailemaan, jollei valaistus onnistu just.
Mainoskuvissa Profoton salaman stabiili ja muuttumaton värilämpötila eri tehoilla on yksi seikka, jolla on ehkä merkitystä sitten, kun kuvaus saa vakavamman luonteen. Pikkusalamien putket ovat nopeita ja sinisiä, kun taas isoissa tehokkaissa pöntöissä salama palaa kauemmin ja värilämpötiloja voidaan vähän pyrkiä yhdenmukaistamaan sekä eri salamien että eri tehojen kesken. Tosiaan tämä ei kuitenkaan ole varsinainen aloittelijan ongelma, vaan sitten kun toimeksiannot tulevat Calvin Kleinilta tjsp.
Jep. Poikkesin joskus Potkan studiolla. Jokaisen salamalaitteen kylkeen oli vedetty tussilla värilämpötila. Aika paljon nekin todellisuudessa vaihtelivat. Tavallisin oli siinä 4700 K, vaikka nimellinen pyöriikin jossain 5500 K kulmilla.
Tuli jo mainintaa varjottomuudesta ja sen tuomasta "latteasta" fiiliksestä, niin lisäisin tuohon vielä sen, mikä itselläni pisti silmään ja itseasiassa yllättävänkin häiritsevästi ja se oli päälaki, joka jotenkin epätasapainossa muuhun kuvaan, kun sen osalta tuli "vinjetointi-fiilis", eli päälaki olikin sitten varjossa, kun muu osa oli valaistu, eli muista seuraavassa versiossa antaa päälaelle riittävästi valoa.
Itsariharjoitus #2 Profoto-valoilla. Ei ole helppoa. Hyvin pientä editointia. Onko parempi? Ehkä hieman tumma?
Nyt on parempi. Valolla on selvä suunta. Vielä enemmän valoa voi viedä sivulle niin että nenän vieressä on selvempi varjo, ja mieluummin vähän ylhäältä jotta nenän varjo tulee alaviistoon. pieniä juttuja, joiden säädöt muuttuu kun päätä vähänkin kääntää.
Ehkä kantsii kokeilla mitä tapahtuu kun päävaloa vie vasemmalle, ja korkeus saattaa olla kohdallaan….ihan se ei tuosta kuvasta selviä varmasti. Ja tietysti kun säännöt ja valaisu on opeteltu niin voi sopivasti säveltää ja tehdä miltä sopivalta tuntuu. Se on hyvä muistaa.
Harjoitus #3. Päävalo nyt siirretty hieman vasemmalle ja ylös. Päävalon tehoa myös lisätty pari pykälää.
Tämän on varsin hyvä, ellei jo erinomainen! Makuasia kuinka tummia varjoja sallitaan, esim tämän valaisun koen oikein hyvänä! Joku voi sanoa kirkkaasta kohdastä päässä vasemmalla, mutta ainakaan minua ei häiritse (muotokuvauksen yksi perussääntö sanoo, että kirkkain alue kuvassa olisi oltava pääasia, eli kasvojen puolella. En kuitenkaan sen takia ottaisi murhetta..)
Hyviä ja selkeitä neuvoja on helppo seurata. Kiitos kaikille! Seuraavaksi pitää kokeilla mallilla. Näin opetteluvaiheessa en ole viitsinyt vaivata ketään muuta kuin itseäni.
Tuo vaalea kohta hartialla ja vasemmalla päässä voi tulla siitä kolmannesta valosta, jos tulee niin sen suuntauksella voi ehkä vaikuttaa (tai sijainnilla) tuon vähäisen takavaaleuden olemassaoloon tai määrään.. mutta kuten sanoin, ei ole minusta kovin vakava asia